Näytetään tekstit, joissa on tunniste Konvehdit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Konvehdit. Näytä kaikki tekstit

tiistai 22. joulukuuta 2020

Joulun 2020 keittiöpuuhailut

Opintovapaassa on puolensa myös harrastusten kannalta, en nimittäin muista koska olisin viimeksi jaksanut tehdä näin paljon kaikenlaista keittiössä ennen joulua. Olen tehnyt erilaisia herkkuja lahjaksi ja halunnut opetella uutta. Olen oppinut mm. keksien pikeerikoristelusta lisää ja joulukuun alussa osallistuin etänä konvehtikurssille, jossa sain uusia ideoita ja oppia suklaan temperoinnista. Jotta en unohtaisi kaikkea mitä olen tehnyt ja pystyn helposti palaamaan ideoihin myös myöhemmin, päätin koota ne yhdeksi blogipostaukseksi. Ehkä tästä joku muu taas puolestaan saa idean tai pari. 😊

Aloitin sulaneista lumiukoista, jotka ovat minusta aina yhtä hauskoja. Alla on ympyrän muotoinen piparkakku ja sen päällä puolikas vihreä kuula, jonka kiinnitin sokerimassalla paikoilleen piparkakkuun. Sen jälkeen päälle pursotetaan kohtuupaksua pikeeriä, joka on siis tomusokerista ja valkuaisesta tehty kuorrute. Tomusokeria ja valkuaista on tärkeää vatkata konella muutamia minuutteja täydellä teholla, jotta seos kuohkeutuu. Eri vahvuisten pikeerien ohje löytyy mm. Kinuskikissalta, osoitteesta https://www.kinuskikissa.fi/pikeeri-royal-icing

Kun kuorrute on valutettu vihereiden kuulien päälle, sen annetaan kuivua rauhassa noin vuorokausi tai ainakin reilusti yön yli. Lumiukkojen silmät, suut ja napit on tehty elintarviketussilla. Porkkana on muotoiltu sokerimassasta ja kädet pursotettu sulatetusta tummasta suklaasta. Näistä voi tehdä millaisia haluaa! Tässä tämän vuoden jengi:

Osa päätti laittaa porkkanan päähän. 😃


Seuraavaksi kokeilin uutta ideaa piparkakkujen koristeluun, nimittäin ruusuja. Idean löysin blogista Celebration Treats 4 U. Ensin piparkakut rajataan vahvemmalla pikeerillä. Rajausten annetaan kuivua ja sitten pinta täytetään hieman löysemmällä pikeerillä. Ruusut tehdään siten, että valkoisen kuorrutteen päälle tiputellaan pilkkuja vaaleanpunaista kuorrutetta ja sitten kun kuorrute on vielä aivan löysää, ruusun piirteet tehdään pyörittelemällä coctailtikulla. Lehdet puolestaan tehdään laittamalla ruusun viereen molemmille puolille pienet vihreät pisteet ja vetämällä pisteitä coctailtikulla kukasta ulospäin, niin että niihin tulee lehden muoto.


Rajatut piparkakut



Täytetty piparkakku

Pilkuista pyöritellään ruusuja.

Ruusukuvio ei oikein sovi esim. kuuseen,
mutta pyöreissä piparkakuissa ja sydämissä se on kaunis.




Katselin vielä Youtubesta ideoita ja löysin yhdet hauskat porot, joita oli pakko kokeilla. Nämä vaativat kyllä aika paljon eri värejä, mutta lopputulos on hauska. Ruskea pohja on tehty löysemmällä pikeerillä ja rajaukset, sarvet, sekä muut yksityiskohdat hieman kiinteämmällä. Vuoden 2020 poroparaati:




Mahtaako joukon johtajalla olla suunta selvillä...? 😏

Konvehteja tein hyviksi havaittuihin Chocolate Worldin muotteihin, jotka ostin monta vuotta sitten. Ne ovat ihan parhaat. Harmikseni niitä ei enää Suomessa myydä, mutta myös silikonimuotit käyvät ihan hyvin. Konvehteihin laitettava suklaa kannattaa temperoida, jolloin se säilyy paljon kauniimpana, eikä pinta ala harmaantua. Temperointi tarkoittaa suklaan käyttämistä kolmessa eri lämpötilassa. Kaikki kaupan suklaa on temperoitu, mutta kun se sulatetaan, rakenne muuttuu ja temperointi "katoaa". Sen vuoksi sulatettu suklaa on temperoitava uudelleen, jos sen haluaa pysyvän yhtä kiiltävänä ym. Temperointiin on runsaasti ohjeita netissä. Se ei ole vaikeaa, mutta vaatii kyllä tarkkuutta. Sieltä suklaakurssilta sain hyviä ohjeita temperointiin, ja nyt se taisi onnistua.

Tein kahdenlaisia konvehteja, viuhkoja ja sydämiä. Sydämissä on valkosuklaakuori ja mustikkatäyte. Viuhkoissa on maitosuklaakuori ja lakkatäyte. Täyteohjeet ovat sieltä suklaakurssilta ja olivat oikein toimivia. Laitan ne muistiin tähän. Molemmat täytteet on tehty samalla ohjeella, vain marja on vaihdettu. Tämän täytteen tekemisessä lämpömittari on oleellinen.

100g mustikkaa tai lakkaa
2 rkl kuohukermaa
1 rk voita
35 ml vettä
135g sokeria
1 rkl glukoosisiirappia

1. Sulata marjat mikrossa. 
2. Laita marjat tehosekoittimeen ja lisää kerma. Aja tasaiseksi. Tämän voi tehdä myös sauvasekoittimella. Lisää voi ja sekoita tasaiseksi. Jos teet täytteen lakoista, siivilöi tässä kohtaa siemenet täytteestä pois.
3. Lisää kattilaan vesi, sokeri ja glukoosisiirappi. Keitä seosta hiljalleen, noin 5-10 minuuuttia. Seos on valmis kun se on hieman saanut ruskeaa väriä. Lisää marjaseos ja kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes saavutat 110 C lämpötilan. Ota kattila pois liedeltä, kaada seos kulhoon ja anna sen jäähtyä. Laita huoneenlämpöinen seos pursotuspussiin ja pursota konvehtien täytteeksi. Jos täyte on kovin tahmeaa, voit tomusokerin avulla painella sen konvehteihin.




Kun olin kaikki nämä väkertänyt, mietin että mitä ihmettä näillä kaikilla teen. 😄 Olin alunperinkin ajatellut tehdä herkkuja lahjoiksi, mutta päätin sitten tehdä pieniä herkkulaatikoita, joissa olisi valikoima erilaisia juttuja. Halusin sinne myös jonkin leivonnaisen, joten päätin sitten vielä kokeilla netissä näkemiäni piparkakkupaloja. Taikina maistuu piparkakulta ja kuorrute on kinuskinen. Nämä on tosi makeita, joten pieni pala riittää. Piparkakkupalojen osalta laitan tähän vain linkin reseptiin, jota käytin: 
https://www.makeaa.fi/piparkakkumokkapalat-kinuskilla/

Piparkakkupaloista tuli otettua vain yksi kuva, kun palat olivat vielä leikkaamatta.


Ruskeat hiput ovat pieniä sokerisia piparkakku-ukkoja. 😊


Tässäpä sitä jo olikin. Nyt vetäydyn joulun viettoon. Ihanaa joulua kaikille! 💗


Laatikosta löytyy piparkakkupala, konvehteja,
sulanut lumiukko, poro ja pari ruusupiparkakkua.





sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Pääsiäissuklaakurssilla


 Tämä blogi on viettänyt hiljaiseloa useamman kuukauden. Innostus leivontaan ei suinkaan ole laantunut, mutta alkuvuosi on ollut melko kiireistä aikaa, eikä sopivia leivontatilaisuuksiakaan ole kovin montaa ollut. On ollut kuitenkin mielenkiintoista lueskella erilaisia leivontalehtiä ja kerätä uusia ideoita. Pääsiäispöytään tein tänä vuonna annoksen meheviä suklaakeksejä, ne ovat kyllä niin herkullisia, varsinkin kun jäävät keskeltä hieman raaoiksi.

Mutta nyt itse asiaan: Vuoden 2014 loppupuolella kollegani vinkkasi minulle Flavour Studion suklaakurssista ja luettuani kurssikuvauksen päätin ilmottautua samantien. Hinta ei ollut halpa, mutta kurssia piti suklaa-alan todellinen asiantuntija (Jarmo Laitinen, yksi konditoria Gagun perustajista),  ja se houkutteli. Kyseessä oli siis yhden illan pääsiäissuklaakurssi, joka pidettiin Flavour Studion tiloissa Kalasatamassa. Kurssin pituus oli 3 tuntia ja ohjelma piti sisällään erilaisten pääsiäisaiheisten konvehtien valmistamista, sekä yleistietoutta suklaan käsittelystä. Kurssin vetäjä antoi luvan ottaa kuvia ja jakaa reseptejä.

Ensin harjoittelimme suklaan temperointia. Aikataulusyistä osa suklaista oli sopivassa lämpötilassa jo valmiiksi. Opin paljon uutta, mm. sen miksi temperointi on aiemmin tuntunut niin vaikealta. Pääsyy siihen lienee ollut se että olen käyttänyt tavallisia suklaita, joista useimmat sisältävät myös kasvirasvaa. Sillon temperointi ei onnistu. Kurssilla käytimme Valrhonan suklaata, mikä on ihan parasta, mutta melkoisen tyyristä, noin 25€ kilolta. Halvemmallakin onnistuu, mutta suklaa ei saa siis sisältää kasvirasvaa ja siinä olevan maidon tulisi olla maitojauhetta. Opin myös, että temperoitaessa koko suklaamäärä sulatetaan ensin ensimmäiseen lämpötilaan, ja sitten siitä erotetaan noin 80% omaan astiaansa. Tämän jälkeen lämpötilaa lasketaan sekoittelemalla suklaata kulhossa reunoja pitkin, kunnes toisen vaiheen lämpötila on saavutettu. Sitten aiemmin pois otettu 20% lisätään taas sekaan, jolloin lämpötilan pitäisi nousta kolmanteen lukemaan. Kuulemma asteen tarkkuus riittää. ;) Niille jotka pitävät temperointia turhana hifistelynä, sanottakoon, että sillä on kyllä iso merkitys sekä suklaan ulkonäköön (varsinkin seuraavina päivinä) ja säilyvyyteen. Temperoitu suklaakonvehti säilyy kauniina viileässä huoneenlämmössä noin 6 viikkoa.

Teimme kurssilla ryhmissä kaksia erilaisia konvehteja, sekä lisäksi isot täytesuklaamunat jokaiselle. Isossa suklaamunassa on sisällä hasselpähkinägiuandajatäytettä. Suoraan sanoen en muista, mitä tuo giuandaja oikein oli, vaikka opettaja kyllä sen selitti (enkä löytänyt googlestakaan!). Jotakin suklaan tapaista se joka tapauksessa oli, ja maistui aivan wienernougatilta. Toisissa konvehdeissa (pienet munat) on täytteenä appelsiiniganache ja toisissa (ankat) minttutäyte.

Kurssilla saadut ohjeet suklaan temperoinnista


 

 Täytteiden ohjeet


Paukkukarkki on niitä muruja, jotka rätisevät suussa. Sopivat yllättävän hyvin suklaamunan täytteeseen, mutta itse ehkä jättäisin kuitenkin pois. Eclat d'Or on kreppimurua, eli siis ranskalaisia crepejä murustettuna. En tiedä saako tuotetta tavallinen harrastelija mistään käsiinsä, mutta minusta sen voi hyvin korvata joillakin vastaavilla keksimuruilla tms., tai jättää kokonaan pois.


Inverttisokeri on sokerikuorrutteen näköistä massaa, jota on myöskin vaikea löytää mistään tavallisesta kaupasta. Sen voi korvata hunjalla, jossei haittaa, että hunajan makua tulee täytteeseen.
 

Konvehtien valmistusta

Appelsiiniganachen valmistus menossa.

Pääsiäismunien "keltuaiset" valmiina muotissa.

Muotti täytetään temperoidulla suklaalla...

...jonka jälkeen suklaa kaadetaan takaisin kulhoon, koska tarkoitus on saada konvehteihin vain ohut kuori.


Tyhjennyksen jälkeen muotin pinta siistitään ylimenneestä suklaasta raapalla, ja muotti jätetään telineen päälle ylösalaisin valumaan, jotta konvehdin kuorista saadaan tosiaankin ohuita.

Kun kuoret ovat jähmettyneet (mielellään seuraavana päivänä vasta) konvehdit täytetään ja sitten muottia paukutetaan voimakkaasti pöytää vasten muutamia kertoja, jotta ilmakuplat saadaan täytteestä pois. Sen jälkeen täytteen annetaan jähmettyä muutamia tunteja ainakin.




Kun täyte on jähmettynyt sellaiseksi, ettei se enää tartu sormeen koskettaessa, muotin päälle valetaan konvehtien pohja, joka taas sitten tasoitetaan terävällä raapalla siistiksi.

Nämä ankat saavat kohta vielä toisen pohjakerroksen.

Temperoitu suklaa kiiltää ja säilyy yhtä kauniina huoneenlämmössä jopa 6 viikkoa.

Noin vuorokauden kuluttua suklaat voi irrottaa muoteista, tai ne tipahtelevat sieltä melkein itsestään.

Munien puolikkaat yhdistetään sulalla suklaalla.


Muutamia kuoria jäi täyttämättä ja sain tehdä niistä yllätysmunan, jonka sisään laitoin suklaa-ankan. Näiden puolikkaiden yhdistäminen vasta olikin temppu! Liedellä lämmitettiin hetki tyhjää kattilaa, ja sen jälkeen toista puolikasta liikuteltiin hetki kattilan kuuman ulkopohjan päällä, niin että sen reunat hieman sulivat. Ja sitten yllätys sisään ja kiireesti puolikkaat yhteen!
Ankkojen puolikkaat liitettiin myös yhteen.

Lopuksi isot munat kullattiin elintarvikekullalla.



Kotiinviemiset pääsiäiseksi. :)
Kuten yllä näkyy, kolmessa tunnissa ehdittiin tehdä paljon, ja kurssi oli antoisa. Ei muuta kuin uusia suklaakokeiluja kohti, uusin tiedoin!

JA HIP HEI, BLOGISSA ON MENNYT 20 000 KÄYNNIN RAJA RIKKI! 

lauantai 20. joulukuuta 2014

Joulusuklaat 2015

Tonttu Torvinen & herkkupussit

Tänä vuonna tein joulukonvehdit melko lailla vanhaan malliin, ei ollut juurikaan aikaa eikä energiaa kokeilla monia uusia juttuja. Päätin kuitenkin tällä kertaa yrittää suklaan temperointia uuden ohjeen mukaan. Olen joskus aiemmin yrittänyt aina huonolla menestyksellä temperoida suklaata ja sitten luovuttanut. Tässä uudessa ohjeessa suklaa temperoidaan kokonaan mikrossa, jolloin lämpötilaa on itse asiassa helpompi kontrolloida kuin hellalla, koska se nousee hitaammin. Aiemmin myös ajattelin, että onnistunut temperointi vaatii ison kivisen tason, jossa levitellä suklaata, sellainenhan löytyy kaikista suklaapuodeista mutta harvasta kotikeittiöstä. Tässä ohjeessa ei kuitenkaan tarvittu sitäkään. En ole aivan varma, onnistuiko temperointi, koska säilytin suklaita kuitenkin jääkaapissa ja annoin heti seuraavana päivänä eteenpäin, mutta ainakin proseduuri meni ohjeen mukaan.

Suklaan temperointi tarkoittaa siis suklaamassan käyttämistä kolmessa eri lämpötilassa. Kuulostaa hassulta ja melkoiselta hifistelyltä, mutta jos temperointi onnistuu, konvehdit pysyvät kiiltävinä huoneenlämmössäkin, eivät sula heti käsiin ja kuulemma myös rapsahtavat paremmin suussa. ;) Minusta varsinkin nuo kaksi ensimmäistä ominaisuutta ovat tavoiteltavia. Vähän suklaalaadusta riippuen itse tehdyt konvehdit ovat usein seuraavana päivänä jo harmaita, jos suklaamassa ei ole temperoitunut.

Temperointi on tarkkaa puuhaa, eikä ehkä suurpiirteisen kondiittorin suosikkihommia... Valko-, maito- ja tumma suklaa temperoidaan eri lämpötiloissa.

Temperointi

Pilko suklaa kulhoon tasaisen kokoisiksi paloiksi ja lämmitä sitä mikrossa miedolla lämmöllä välillä sekoitellen. Mittaa lämpötila säännöllisesti. Kun 1. vaiheen astemäärä on saavutettu, kaada suklaasula toiseen kulhoon, laita se kylmään vesihauteeseen ja sekoittele suklaata kunnes sen lämpötila on laskenut 2. vaiheen astemäärään. Tämän jälkeen siirrä kulho mikroon aivan pieneksi hetkeksi, niin että 3. vaiheen lämpötila on saavutettu. Ja ei muuta kuin konvehtien tekoon!

Eri vaiheiden lämpötilat

Valkosuklaa:

1. vaihe: 40C, 2. vaihe: 26-27C, 3. vaihe: 25-29C

Maitosuklaa:

1. vaihe: 45C, 2. vaihe: 26-27C, 3. vaihe: 30C

Tumma suklaa:

1. vaihe: 48-50C, 2. vaihe: 27-28C, 3. vaihe: 31-32C


Tänä vuonna käytin jo aiempina vuosina hyväksi havaittuja Chocolate Worldin konvehtimuotteja. Täytteeksi laitoin appelsiini-valkosuklaaganachea ja osaan kermatoffeeta.

Appelsiini-valkosuklaaganache

vajaa 1 dl kermaa
n. 160 g valkosuklaata
yhden appelsiinin raastettu kuori

Kiehauta kerma liedellä, älä keitä. Sulata joukkoon valkosuklaa ja appelsiininkuoriraaste. Anna jäähtyä hetken.



Pehmeä kermatoffeetäyte

200 g Omar-toffeekarkkeja
n. 1 dl kermaa

Laita kerma ja toffeekarkit kattilaan ja keittele seosta hetki, kunnes karkit ovat sulaneet ja toffee on kiehunut hieman kasaan. Täytä konvehdit heti, ettei seos ehdi jähmettyä.

Pienen haasteen konvehtien täyttämiseen toi se, että valkosuklaaseos oli kovin juoksevaa, mikä oli tarkoituskin, mutta pääsi siten myös valumaan pienenpienestäkin konvehdissa olleesta reiästä. Vähän kiinteämmät täytteet ovat paljon helpompia.

Näiden lisäksi tein tänä vuonna annoksen Dominotryffeleitä, helppoja ja hyviä!







Makoisaa joulua!


torstai 20. joulukuuta 2012

Joulukonvehdit 2012

Juuri kun edellisessä päivityksessä kirjoitin että tämänvuotinen joulusuklaalajitelmani jää aiempaa suppeammaksi, intouduin sitten vielä tänään tekemään kaksia erilaisia konvehteja. Konvehtien teko on itse asiassa aika helppoa, olen parin viime vuoden aikana oppinut niksit, joiden avulla herkut syntyvät yksinkertaisesti ja nopeasti. En tässä selosta tekovaiheita yksityiskohtaisesti, mutta jos konvehtien valmistus kiinnostaa, hyviä ohjeita on netti pullollaan. Jätin suklaan suosiolla temperoimatta, sillä temperointi pienessä keittiössäni ei ole ikinä onnistunut. Siihen tarvitsisi ison laakean pinnan, johon suklaata levitellä. Valkosuklaa on siinä mielessä kätevää, ettei se temperoimattomanakaan harmaannu. Käytin tummasuklaakonvehtien kuoriin 70% kaakaota sisältävää suklaata, sillä se on aiemmin minusta säilyttänyt kiiltonsa kohtalaisen hyvin myös ilman temperointia. Saa nähdä, miten nyt käy. Tai oikeastaan en ole sitä näkemässä, koska nämä konvehdit menevät pääasiassa lahjoiksi. Mutta toivotaan parasta! :)

Näissä sisällä maitosuklaa-toffeetäyte.

Ja näissä sitruunainen valkosuklaatäyte.

Ensin tein tummalla suklaalla päällystettyjä konvehteja, joiden sisällä on sitruunaista valkosuklaaganachea. Jos mietit, mitä ganache on, niin sen minäkin googletin tänään... Etsin nimittäin netistä ideoita täytteisiin ja monella sivulla sanottiin että suklaaganache on oiva täyte konvehteihin. Kuullostaa ainakin hienolta! Ganache on yksinkertainen täyte, jossa on sekoitettu 1/3-osa kermaa ja 2/3-osaa suklaata, tummaa tai vaaleaa valinnan mukaan. Keksin itse sitten vielä maustaa valkosuklaaganachea sitruuna-aromilla. Sitähän voi maustaa millä vaan, vaikka chilillä. Toisissa konvehdeissa sen sijaan on valkosuklaakuori ja sisällä toffeista maitosuklaaganachea. Käytin ainoastaan kahta Chocolate Worldin konvehtimuottiani, sillä ne ovat ylivoimaisesti parhaat. Kun on kerran sellaista käyttänyt, ei halua enää muita nähdäkään. Miinuspuoli on se, että ne maksavat 25e kappale... siksi minulla onkin niitä toistaiseksi vain kaksi.

Sitruunainen valkosuklaatäyte

vajaa 1 dl kermaa
160g valkosuklaata
n. 2 tl sitruuna-aromia

Kiehauta kerma ja anna jäähtyä hetki. Pilko suklaa sekaan ja sulata se joukkoon MIEDOLLA LÄMMÖLLÄ, sekoita välillä. Lisää sitruuna-aromi.

Toffee-maitosuklaatäyte

vajaa 1 dl kermaa
n. 160g Fazerin Omar-suklaata

Toimi kuten valkosuklaatäytteen kanssa!

Muista käyttää konvehteja pakkasessa joka vaiheen jälkeen, niin eri aineet eivät sekoitu. Ja palettiveitsi on oiva väline ylimääräisen suklaan poistamiseksi konvehtimuotilta!

 
Menossa pakastimeen.





sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Joulukonvehdit 2011




Yllä kuva tämän vuoden joulukonvehdeista, jotka tehtailin viikonloppuna. Konvehteja on neljää erilaista:

Tumma sydän, täytteenä kermatoffee

Vaalea sydän, täytteenä sekoitus Nutellaa ja Marie-keksejä

Tumma viuhka, täytteenä appelsiiniseos

Hieman vaaleampi viuhka - sama täyte, eli siis appelsiinitryffeli

Suklaan temperointi on viheliäistä puuhaa, ja yritin kaikin keinoin tänä jouluna välttää sen. Confetin piparkakkukurssilla opettaja esitteli Candy Melts-napit, jotka ovat käytännössä suklaata, mutta koska niiden rasvakoostumus on hieman erilainen, niitä ei tarvitse lainkaan temperoida. Jos joku ajattelee, että temperointi on turhaa hifistelyä, niin voin kertoa, että suurin osa suklaista on seuraavana päivänä oikeasti ruman harmaita, jossei niitä ole temperoitu (temperoida ei tarvitse, jos suklaa syödään samana päivänä). Temperointi tarkoittaa siis suklaan käyttämistä eri lämpötiloissa, jolloin sen rasvakoostumus hajoaa. Tuloksena on (tai pitäisi olla...) kaunis ja kestävä kiilto konvehdin pinnassa. Mutta kovin usein temperointi epäonnistuu, ainakin minulla, ja se on tosi pitkäpiimäistä puuhaa muutenkin. Ostin pari Candy Melts-pussia, mutta kuinka ollakaan, konvehtien tekeminen niistä osoittautui hyvin hankalaksi. Napit eivät sula lainkaan niin notkeaksi kuin tavallinen suklaa, mikä tekee suklaan ujuttamisen pikkutarkkoihin muotteihin todella hankalaksi. Onnistuin kuitenkin saamaan tällä metodilla muutamia konvehteja aikaiseksi, mutta uudestaan en viitsinyt yrittää. Vaaleammat viuhkat on siis tehty Candy Meltseillä. Tein viuhkoihin appelsiinitäytteen, jonka ohjeen löysin toisesta blogista (http://vaaleanpunainennonparelli.com). Täytteestä tuli mielestäni hyvää, joten halusin käyttää sitä enemmän kuin muutamiin Candy Melts-konvehteihin. Sain netistä selville, että Brunbergin tummaa suklaata ei välttämättä tarvitse temperoida (jes!) ja tein sillä tummemmat viuhkat. Laitoin niihin samaa täytettä kuin vaaleampiin.  Toivotaan, että näissä Brunbergin suklaasta tehdyissä konvehdeissa kiilto säilyy ilman temperointia. Jos näin on, käytän jatkossa aina Brunbergia. Mutta takaisin täytteisiin:

Appelsiinitäyte

25g voita

50 g Mascarpone-juustoa

0,25 dl kuohukermaa

75g valkosuklaata

½ dl tomusokeria

raastettua appelsiininkuorta (n. ½ appelsiinia)

Kiehauta kattilassa voi, Mascarpone-juusto ja kerma. Ota seos liedeltä ja sulata joukkoon valkosuklaa ja tomusokeri. Jäähdytä. Jos seos on jäähdyttyäänkin liian juoksevaa, voit laittaa sen hetkeksi pakkaseen.





Vaaleisiin sydämiin laitoin samaa täytettä kuin viime vuonna, sillä se sai silloin paljon kehuja. Sekoitin Nutellaan murskattuja Marie-keksejä. Sisuksesta tulee silloin mukavan pehmeä mutta hieman rapea.





Tummiin sydämiin kokeilin Kermaruusun blogista löytämääni kermatoffeetäytettä (http://kermaruusu.com/). Toffeesta tuli aika sitkeää, mutta saahan se sellaista ollakin.

Kermatoffeetäyte

1,5 dl kuohukermaa

½ dl sokeria

½ dl vaaleaa siirappia

vaniljasokeria tai pari tippaa vanilja-aromia

Laita kaikki ainekset kattilaan ja keitä seos sakeaksi. Anna jäähtyä.



Konvehteja on kiva tehdä, eikä niiden tekeminen ole oikeastaan yhtään vaikeaa, kun tietää ottaa pari asiaa huomioon. En silti kyllä jaksaisi näitä joka viikonloppu väsäillä, sen verran paljon niissä on työtä. Ensi viikolla ehkä teen vielä tryffeleitä, jos jaksan. Ja sitten ei muuta kuin herkut lahjapaketteihin.