Ystävänpäivän pullatuutit

Tuuttipullat, tai pullatuutit, olivat muutama vuosi sitten laskiaisen hitti Facebookin leivontaryhmissä. Itse en ko. ryhmiin vielä silloin kuulunut, joten löysin nämä hauskat tuutit vasta tänä talvena. Ne ovatkin kyllä säilyttäneet suosionsa hyvin ja kaupoissa on nykyään kuulemma myynnissä myös kartiomuotteja helpottamaan tuuttien tekemistä. Itse en kuitenkaan muotteja hankkinut, vaan tein ne monen muun leipojan tapaan taitellen ja pyöritellen foliosta. Foliosta otetaan n. 40 cm paloja, jotka taitellaan pituussuunnassa kolmeen osaan, ja rullataan sitten kartioiksi.

Tuutteja varten tarvitaan tavallinen pullataikina, jonka ohjeen löydät esimerkiksi täältä. Tuutit voi muotoilla monella tapaa, mutta itse tein näin: Kun taikina on kohonnut, siitä otetaan osa ja kaulitaan palasta levy, kuten korvapuusteja tehdessä. Levystä leikataan veitsellä suikaleita, jotka sitten kieputetaan muotin ympärille. Kieputus kannattaa aloittaa aivan muotin kärjestä, ja niin että saat tukittua kärjen taikinalla, jotta päähän ei jää aukkoa. Itse en ollut kovin tarkka muottien koon kanssa, osa oli pienempiä ja osa vähän isompia, pullassa pieni "epätasaisuus" sopii minusta kuvaan hyvin.

Tuutit menossa kohoamaan, kuva on "hieman" koominen kyllä ;)

Kun olet kieputtanut koko taikinan tuuteiksi, anna tuuttien kohota vielä 20-30 minuuttia liinan alla. Sivele tuutit kananmunalla ja ripottele pinnalle raesokeria. Paista 225 asteessa, koosta riippuen n. 10 minuuttia. Odota rauhassa, että tuutit ovat jäähtyneet, ja irrota sitten foliot varovasti. Foliomuotit irtoavat kyllä hyvin, kun niitä ensin rauhassa vetää pois ja sitten nykäisee irti. Kun pullat ovat ihan kunnolla jäähtyneitä, täytä ne hillolla ja kermavaahdolla. Itse tein niin että lusikalla sivelin hilloa tuutin sisäreinoille ja pohjalle, ja sitten täytin loput kermavaahdolla. Ystävänpäivän kunniaksi ripottelin päälle vielä sokerisydämiä. 😊

Nauti ja tarjoa tuoreina!

Lahjaidea: Leivonta-ainekset purkissa!

Sain siskoltani ja hänen perheeltään tänä jouluna hauskan leivontalahjan. Syksyllä 2011 toteutetulla New Yorkin matkalla niitä näkyi rapakon toisella puolella varsinkin leivontalehdissä ja nyt ne ovat saapuneet tännekin, nimittäin leivontapurkit, vai miksi niitä oikein kutsuisi!

Kyseessä on siis purkki, johon on laitettu jonkin tietyn leivonnaisen valmistukseen tarvittavat kuiva-aineet (hauskasti kerroksittain) ja purkin kylkeen resepti. Ystävä saa hetkessä herkullisen kotitekoisen leivonnaisen tuoksuineen, silloin kun haluaa. Näin näitä purkkeja ennen joulua paljon esim. Stockan herkussa, ja täytyy kyllä sanoa että valmiina ostettuina niillä on melkoinen kate. Laitankin tämän idean tänne siksi, että tällainen lahja on helppo tehdä myös itse, ei tarvita kuin lasipurkki ja ainekset. Kannattaa valita jokin sellainen resepti, johon kuivat aineet voi lisätä kerralla, sillä purkkiin laiton jälkeen aineksia ei luonnollisestikaan voi enää erotella. Lahjan saajalta ei tarvitse löytyä kaapista kuin kananmunia ja margariinia.

Saamastani purkista syntyvät jonain päivänä herkulliset browniet.

Rypytöntä kakkua opettelemassa

Lauantaina 16.8.2014 osallistuin Confetin järjestämälle kakunkuorrutuskurssille. Olen pitkään halunnut oppia, muten kuorruttaa kakku sokerimassalla tai esim. marsipaanilla, ilman että alareunaan jäisi niitä ryppyjä. Massalla kuorruttaminen olikin kurssin pääasia, ja sitä harjoiteltiin useampaan otteeseen styroksisen harjoituskakkupohjan kanssa. Tärkein valttikortti kakkua kuorruttaessa, niin kuin monessa muussakin, on tietysti kokemus ja sen mukanaan tuoma taito, mutta kyllä kurssilta tarttui myös mukaan muutama hyödyllinen vinkki. Rohkenen väittää, että seuraava kuorrutekakkuni on ainakin aavustuksen edellisiä rypyttömämpi. ;)

Ensin kurssilla kokeiltiin massan marmorointia vaivaamalla kahta eriväristä sokerimassaa sekaisin. Jos haluaa kauniin, selvästi marmoroituneen pinnan, kannattaa tehdä massoista pötkö, kiertää sitä eri suuntiin, ja painaa sitten taas yhdeksi möykyksi. Eli vaivata massaa sillä tavalla. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana, ettei vaivaa liikaa, koska silloin marmorikuvio katoaa.

Marmoroitu sokerimassapallo

Taikina kannattaa kaulita muovisen tai esim. silikonisen alustan päällä ja käyttää muovikaulinta. Puiseen kaulimeen taikina tarttuu paljon helpommin kiinni. Ostin kurssilta kuorrutteita varten muovikaulimen. Oli myös hyödyllinen vinkki, että tomusokeria kannattaa käyttää kaulitessa mahdollisimman vähän, sillä se kuivattaa sokerimassaa ja saan sen halkeilemaan helpommin. Lisäksi on hyvä tietää, että tomusokeria laitetaan vain massan alle, sitä ei siis käännellä ylösalaisin kaulitessa, vaan sama puoli pidetään koko ajan ylöspäin. Näin saadaan kakun pinnasta kaunis ja tomusokeriton, sitä kun on vaikea saada millään sudillakaan kakun päältä kokonaan pois. Toki tomusokeria pitää käyttää massan alla kaulintavaiheessa sen verran, että massa ei tartu pöytään. Jos näin käy, ei auta kuin aloittaa kauliminen alusta.

Koska kurssilla taikinaa kaulittiin ja kaulittiin, marmorikuvio ehti siitä jo melko lailla kadota.

Kurssilla opetettiin myös, miten massa nostetaan alustalta käsien päälle siirtoa varten. Siihenkin on oma tekniikkansa, jonka avulla minimoidaan kuorrutteeseen tulevat sormien painaumat ym. Tekniikkaa on vähän vaikea selittää, mutta yritän. Eli toinen käsi laitetaan kämmen avoinna ylöspäin kaulitun massan jompaan kumpaan reunaan. Ei siis tartuta kuorrutteeseen, vaan laitetaan käsi vain massan yläpuolelle. Sitten toisellä kädellä "heilautetaan" toisesta sivusta puolet kuorrutteesta odottavan käden päälle. Sitten sillä odottaneella kädellä heilautetaan massa takaisin "paikoilleen", paitsi että tässä vaiheessa se otetaan vastaan toisen käden kämmenellä, joka tällä heittosysteemillä saadaan jo niin hyvin kuorrutteen alle, että sitä on helppo nostaa siten että toinenkin käsi pääsee hyvin alle. Helpommin tehty kuin selitetty! Kämmenet kannattaa pitää ihan auki, etteivät sormenpäät aiheuta painaumia.

Kuorrute siirretään siten että kakku jää keskelle ja pintaa tasoitellaan vähän päältä. Nyt sitten alkaa se haastava vaihe, josta en valitettavasti saanut otettua kuvaa. Eli, kun kuorrute on kakun päällä, massaa silotellaan yksi pieni osa kerrallaan. Ota kuorrutteen reunoista kiinni (siis pieneltä alueelta), älä vedä mutta levitä niitä hieman eri suuntiin. Samalla tasoita sormella kuorrutetta keskeltä. Tee ensin vain muutama sentti yläreunasta ja siirry oikealle tai vasemmalle eteenpäin. Kun olet käynyt yhden kerran koko kakun läpi, tee uusi kierros, ja etene samalla tekniikalla seuraavat pari sentti alaspäin. Levitä massaa eri suuntiin ja tasoita. Jos vedät, kuorrute todennäköisesti repeää, joten ole varovainen. Tällä tyylillä koko kakku käsitellään alas asti, todennäköisesti käyt kakun ympärykseltään läpi ainakin kolme kertaa.

Leikkaa ylimääräinen kuorrute veitsellä pois, mutta jätä reunaan muutama milli "tyhjää". Työnnä nämä pienet reunat esim. veitsellä kakun alle, jolloin alareunastakin saadaan siisti. Jos reunasta tulee kaikesta huolimatta repaleinen, siihen voi pursottaa esim. ruusukkeita kermasta tai tehdä nyörin tai nauhan sokerimassasta. Alla yksi pieni kokeilu kurssilta.

Harjoitus tekee tässäkin mestarin, mutta kyllä hyvillä vinkeillä välttyy monelta kommellukselta!

Uutta: Hae reseptejä hakusanalla

Sivun oikeaan laitaan on nyt lisätty mahdollisuus hakea tämän blogin reseptejä erilaisilla hakusanoilla, esim. "Sacher", "kinuski", "nopea" jne. Toiminto toivottavasti helpottaa oikean reseptin löytämistä. Hieman alempana olevat kategoriakohtaiset valikot toimivat tietysti myös. :)

Ensi viikolla hillotaan!

10 000 käyntiä!

Käydessäni äsken blogissani, huomasin että 10 000 käynnin raja on mennyt reilusti rikki! Kiitokset teille, rakkaat lukijat, toivottavasti blogistani on iloa jatkossakin!

Loppuvuosi menee muuttopuuhissa, mutta ensi vuonna jatketaan uusin ideoin. Niitä onkin jo monta mielessä. :)

Rauhaisaa ja lämmintä joulua!

Ravintolapäivä 18.8.2013

Ravintolapäivänä 18.8.2013 pyöritin toistamiseen Karoliinan kakkukeidasta, omaa pientä yhden päivän kesäkahvilaani. Vieraita riitti ja 90 minuutin kuluttua avaamisesta jouduimme jo käännyttämään asiakkaita tyhjän myyntipöydän luota. En kuitenkaan mitenkään olisi kyennyt leipomaan yhdessä viikonlopussa enempää. Kummityttöni kanssa touhusimme täyttä häkää koko lauantain aamusta iltaan, ja perjantaina olin töiden jälkeen jo tehnyt 2 Sacheria. Lisäksi kaksi ystävääni avustivat leipomalla kaksi kakkua ja pellillisen mokkapaloja. Kaiken kaikkiaan herkkuja oli tarjolla n. 100 annosta. Iso osa asiakkaista osti jotakin myös kotiin, koska pakkasimme mukaan otettavat herkut pahvilaatikoihin. Kakkukeitaassa oli tarjolla sekä perinteisiä klassikoita, että joitakin uutuuksia. Tämän vuoden erikoisuus oli vaniljaiset cupcaket kuuluisan lontoolaisen The Hummingbird Bakeryn ohjeen mukaan. Cupcaket olivat ehkä koko tarjonnan työläin osuus. Lisäksi tein ensimmäistä kertaa omenaista vaniljajuustokakkua jonka ohjeen löysin Kinuskikissan sivuilta. Myös seeprakakku oli hauska uusi tuttavuus, tiikerikakun hieman juhlavampi versio.

Kakkukeitaassa tarjolla oli:

- 2 Sacheria (ohje)
- Puolukkainen kinuskikakku (ohje)
- Porkkanakakku (ohje)
- New York Cheesecake á la Heidi (ohje)
- Gluteeniton mudcake á la Heidi (ohje)
- Kummitytön seeprakakku (ohje)
- Omena-vaniljajuustokakku (ohje)
- Mokkapalat á la Johanna (hyvä mokkapalojen perusohje täällä)
- Vaniljaiset unelmacupcaket (ohje)

Kesäinen Sacher

Voisilmäpullat ja suklaapraline-cupcaket jäivät ajanpuutteen vuoksi pois. Kiitokset kummitytölle hienoista kylteistä!

Kakkukeitaan logo, pakkasimme mukaan otettavat herkut käteviin pahvilaatikoihin.

Kakkukeidasta varten hankittu cupcake stand :) Kuppikakkuja tehtiin yli 30, joten standia sai täydentää useamman kerran.

Lämpimät kiitokset vielä korvaamattomille apujoukoille ja kaikille asiakkaille!

Ravintolapäivä 19.8.2012

Olin jo aikaisempien Ravintolapäivien yhteydessä ajatellut, kuinka hauskaa olisi perustaa oma kahvila yhdeksi päiväksi. Tällä kertaa päätin sitten tarttua tuumasta toimeen ja kahvila Karoliinan kakkukeidas tarjoili leivonnaisia ja kahvia omenapuiden alla, yhtenä elokuisena sunnuntaipäivänä. Vanhempani antoivat ystävällisesti puutarhansa ja keittiönsä käyttöönsä, sekä olivat muutenkin suureksi avuksi koko idean toteutuksessa. Apulaisleipurina ja -tarjoilijana minulla oli muutaman ystävän lisäksi kymmenvuotias kummityttöni, joka innolla touhusi kanssani koko viikonlopun ja sai myös asiakkailta suuret kehut erinomaisesta palvelusta. :)

Tiesin muutamien tuttavien ainakin olevan tulossa, joten uskoin ettemme jää täysin ilman asiakkaita, mutta en olisi ikinä voinut kuvitellakaan sitä millainen päivästä lopulta tuli. Olin markkinoinut kahvilaani ainoastaan tutuille Facebookissa, sekä ilmoittanut siitä Ravintolapäivän nettisivuilla. Aukioloajoiksi laitoin klo 11-16, tai niin kauan kuin kakkuja riittää. No, klo 13.15 kaikki oli myyty! Moni tuttu kävi paikalla, mutta paljon myös aivan tuntemattomia, jotka olivat löytäneet kahvilan Ravintolapäivän nettisivujen hausta. Varovaisen arviomme mukaan asiakkaita kävi muutamassa tunnissa lähemmäs 100. Osa tuli liian myöhään ja joutui lähtemään tyhjin käsin. Neljältä pihaan kurvasi vielä aivan tuntematon nainen, joka tiedusteli että "Täältäkö niitä kakkuja saa?" :) Moni osti herkkuja mukaan, mutta myös kaikki pöydät olivat varattuja suurimman osan ajasta. Ihmiset olivat hyvällä ja rennolla tuulella, ja istuivat ilomielin nauttimaan kakuista myös esim. rappusille tai vilteille pöytien ollessa täynnä. Sääennuste näytti etukäteen lohduttomalta, mikä tuntui aivan kohtalon ivalta aurinkoisen viikon jälkeen. Me kun olimme päättäneet toteuttaa tapahtuman ainoastaan ulkona, sateella myisimme kakkuja vain ovelta mukaan. Lopulta kuitenkin sääherrakin oli suosiollinen, sade alkoi suunnilleen sillä hetkellä kun viimeinenkin kakkupala oli myyty!

Vaikka kakut menivät parissa tunnissa, en olisi mitenkään kyennyt yhden viikonlopun aikana enempää leipomaan. Kakkukeitaassa tarjolla oli (linkit vievät resepteihin):

2 Sacherkakkua
Appelsiinijuustokakku
Gluteeniton mansikkajuustokakku
Porkkanakakku
Hedelmäkermakakku (täytekakun ohje täällä, tällä kertaa kostutin kakun jaffalla ja laitoin täytteeksi sitruunarahkan ja vaahdotetun vaniljakastikkeen sekoitusta)
New York Cheese Cake - uunissa tehty juustokakku
Omenapiirakka
2 pellillistä kummitytön mokkapaloja
Yhteensä 3 pellillistä sitruunakierrepullia (täytteenä sitruunarahkaa ja sokeria) ja voisilmäpullia (pullataikinan ohje täällä)

Lämpimät kiitokset vielä kaikille apureille ja asiakkaille! Ja Jussille vielä kiitokset kuvasta! :)

Uusi alku Bloggerissa

Päätin lopulta siirtää blogini Vuodatuksen palvelimelta tänne Bloggeriin. Vuodatukseen kesäkuun lopussa iskeneen sähkökatkoksen myötä sieltä katosivat pysyvästi kaikki kuvat ja blogit olivat käyttökatkolla suurimman osan heinäkuusta. Etsin kuvia hiki hatussa kolmelta eri koneelta ja kun viimein olin saanut laitettua ne takaisin blogiin, alkoi vähän kaikki muukin mättää ja tuntui että koko Vuodatus oli hajoamassa käsiin. Seurauksena Vuodatuksen väki lisäsi sivuille ohjelman, jolla bloginsa pystyi kokonaisuudessaan siirtämään tänne Bloggeriin. Tulkitsin sen luovuttamiseksi ylläpidonkin taholta, saapa nähdä nouseeko Vuodatus tuosta vielä jaloilleen. Minä kuitenkin jatkan nyt täällä, bloggaamisesta menee kaikki ilo jos joutuu joka kerta miettimään toimiiko sivut vai ei.

Kaikki blogitekstini on nyt siirretty tänne kuvien kera, mutta valitettavasti kommentit hävisivät muutossa. :( No, se on tämän siirron hinta ja sille ei nyt mahda mitään.  Myös kirjoitusten kategoriat katosivat, mutta lisään ne teksteihin pian. Blogini osoite on nykyään suklaaherkkuja.blogspot.com, vanha osoite suklaaunelmia oli nimittäin Bloggerissa jo varattu. Vanhaan blogiin tulee pian linkki tänne uuteen.

Näin ensi silmäyksellä näyttää, että Blogger tarjoaa vaikka minkälaisia mahdollisuuksia. Kohti uutta ja entistä ehompaa blogia siis! :)

Vanha blogi löytyy edelleen osoitteesta http://suklaaunelmia.vuodatus.net/

Harmillinen takaisku

Rakkaat lukijani!

Kesäkuun lopussa Vuodatus-palvelimelle iski sähkökatko, joka tuhosi kuvapalvelimen tyystin. Eilen kuulin, että kaikki elokuun 2009 jälkeen blogeihin lisätyt kuvat ovat kadonneet taivaan tuuliin (eli kaikki minun blogissani olleet kuvat). Monien muiden tavoin, minäkään en ollut jättänyt läheskään kaikista kuvista kopioita omalle koneelle, koska ajattelin että netissä kuvat ovat ainakin varmasti tallessa... No, eivät näköjään ole. Löysin kuitenkin koneelta, erinäisiltä muistitikuilta ja Facebookista paljon enemmän kuvia kuin uskalsin toivoakaan ja tulen seuraavan parin viikon kuluessa kuvittamaan blogini uudelleen. Niihin päivityksiin, joissa oli kuva mutta ei tule enää olemaan, laitan asiasta maininnan.

Jos tästä jotakin positiivista yrittää hakea, niin löysin etsinnän lomassa myös joitakin vanhoja kuvia blogia edeltäneeltä ajalta ja tulen lisäämään niitäkin tänne ohjeiden kera. Uutta, entistä ehompaa blogia kohti siis! Ja kaikki tekstit ovat sentään tallella. On silti mahdollista, että tulen siirtämään jossain vaiheessa koko blogini toiselle palvelimelle, jos Vuodatus luo sitä varten yksinkertaisen ohjelman, kuten ovat luvanneet. Laitan tänne sitten tietysti linkin uudelle sivulle.

Sympatiani kaikille, joilta valui tapahtuneen myötä vuosien työ hukkaan.

PÄIVITYS 29.7.: Hip hei! Huhkittuani muutaman illan blogin parissa, löysin lopulta lähestulkoon kaikki kuvat ja ne on nyt palautettu paikoilleen. Osa kadotetuiksi luulluista löytyi kuitenkin oman koneen roskakorista (joka ei, onneksi, näköjään tyhjennykään automaattisesti tietyin väliajoin), osa vanhempien koneiden roskiksista... Mutta pääasia että löytyi. Puuttumaan jäi ainoastaan muutama kuva joulun 2010 päivityksestä (Tule joulu kultainen). Jatkossa otan kaikista kuvista kolmet varmuuskopiot... Mutta tällä kertaa siis loppu hyvin, kaikki hyvin!

Hyvää joulua! Merry Christmas!

Nyt on kaikki konvehdit lähestulkoon pakattu ja iso osa annettukin jo. Piparkakkutalo jää lopulta tänä vuonna tekemättä, tai edes kokoamatta, sillä sekä aika että energia ovat melko vähissä. Ja olen päättänyt, että kaikki kiire ja stressi pois. Piparkakkutalosta tulee aina mieleen se, kun n. 15 vuotta sitten näin lehdessä yhden talo-ohjeen ja päätin kokeilla. Siitä tuli aika hieno ja huomasin että eihän tämä niin vaikeaa olekaan, ja että minähän oikein nautin näpertelystä. No, tunnettehan te minut, seuraavana vuonna piti tehdä vielä hienompi talo, karjatiloineen päivineen. Sitä seuraavana ei riittänyt enää yksi talo, vaan piti tehdä kokonainen taloyhtiö. Kolme eri kokoista taloa puoliympyrässä, ja keskellä sellainen yhteispiha. Aloitin kaavojen teon jo joulukuun alussa. Yhtenä vuonna, jolloin olin tekemässä muumitaloa, siskoni graafikkomies ilmoitti että hän haastaa minut rakentamalla kahdeksankulmaisen piparimajakan ja meille tuli pieni kisa siitä, kummalla on hienompi luomus. Äkkiä varmistin, että minun muumitalooni tulee vähintäänkin se 8 kulmaa. Sitten kerran kun puhuimme puhelimessa, me kaksi pipertäjää  (siskoni ei ole koskaan ymmärtänyt meissä kummassakaan tätä piirrettä, hänen piparkakkutalonsa ovat sellaisia tuulentupia), valittelin että vaikka kuinka tarkkaan leikkaan seinät suoriksi, ne aina uunissa vähän kupristuvat. Tähän hän vastasi hioneensa osia hiekkapaperilla! Julistin itseni kisan voittajaksi, sillä hiekkapaperin käyttöhän on suoraa vilunkia! Piparkakkutalon pitää olla syötävä. Jos siitä tingitään, niin yhtä hyvinhän osat voisi liimata yhteen Erikeeperillä. Pitääpä taas muistuttaa häntä tästä episodista.  Piparkakkutaloperinne hyytyi sitten n. 5 vuoden jälkeen. Kun tein taloa hampaat irvessä kiireen keskellä, totesin ettei koko homma enää vastannut tarkoitustaan. Parina viime vuotena olen kyllä tehnyt talon, mutta huomattavasti pienemmällä mittakaavalla ja hyvä niin.

Nyt paketoimaan viimeiset konvehdit ja sitten joulun viettoon. Ihanaa ja rauhallista juhla-aikaa kaikille!

Tervetuloa!

Hei ja tervetuloa vierailemaan upouuteen blogiini!

Olin jo jonkin aikaa miettinyt että haluaisin perustaa oman pienen herkkublogin, jonne voisin koota kuvia ja ajatuksia vuosien varrelta syntyneistä keittiötuotoksista. Nyt, kiitos tuttujen kannustuksen ja hetken mielijohteen, blogi Suklaaaunelmia ja muita herkkuja on vihdoin perustettu! Taidoiltani olen vielä aivan noviisi, mutta innostusta riittää. Toivottavasti se on tarttuvaa. Päivittelen tänne uutta aina keittiöinspiraation iskettyä. Tiheydestä en voi luvata mitään, mutta tervetuloa mukaan!