Mehevä raparperipiirakka

Heipä hei!

Täällä ollaan taas. Blogi päivittyy hyvin vaihtelevasti, mutta päivittyy kuitenkin. 😄 Tällä kertaa kimmoke päivitykseen tuli maistettuani herkullista ja vähän erilaista raparperipiirakkaa ystäväni mökillä. Piirakan pohja on mukavan tahmea ja mantelit päällä tuovat hyvää rapeutta. Alkuperäinen ohje on blogista Jennys matblogg, ja siis ruotsiksi. Kyllä minä ruotsia ymmärrän (jotenkin 🙈), mutta lähetän silti ystävälle kiitokset auliista reseptin kääntämisestä, siitä en siis voi ottaa mitään kunniaa. 😃 

Tämä kakku on paitsi maukas, myös helppo ja nopea tehdä, vaikka mökkioloissa. Se tehdään irtopohjavuokaan. En osaa sanoa, onnistuisiko tämän teko myös tavalliseen piirakkavuokaan, mutta itse en ehkä lähtisi kokeilemaan, koska pohja on kovin ohut, ja täyttää juuri ja juuri n. 24 cm halkaisijaltaan olevan irtokakkuvuoan pohjan. 

Tarvitset:

120g raparperia + 2 tl perunajauhoa (itse laitoin raparperia jonkin verran enemmän, jotta sain kakun päällisen peitettyä)

100g voita

2 dl sokeria

2 kananmunaa

2 dl vehnäjauhoa

1/2 tl leivinjauhetta

50g mantelilastuja

tomusokeria

korppujauhoa 

1. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen,

2. Voitele ja korppujauhota n. 24cm irtopohjavuoka pohjalta ja reunoilta. Kätevää on myös pingottaa pohjalle leivinpaperi, jonka voi sitten poistaa.

3. Pese ja kuori raparperit ja leikkaa ne pieniksi paloiksi. Sekoita perunajauhot joukkoon.

4. Sulata voi esim. mikrossa.

5. Sekoita kuivat aineet keskenään (sokeri, jauhot ja leivinjauhe).

6. Sekoita munat ja sulatettu voi jauhoseokseen ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.

7. Kaada taikina vuokaan ja tarvittaessa levitä reunoihin asti. Piirakasta tulee matala.

8. Painele raparperit kevyesti piirakan päälle ja ripottele mantelilastut koristeeksi.

9. Kypsennä uunissa keskitasolla 25-30 minuuttia. Itse olen tehnyt tätä nyt kaksi kertaa ja toisella kerralla paisto jäi n. viisi minuuttia vajaaksi, vaikka piirakka oli uunissa 25 min. Joten suosittelen ehkäpä paistamaan sen puoli tuntia, toki uunista riippuen. Anna piirakan jäähtyä hyvin ja poista sitten tarvittaessa alla ollut leivinpaperi.

10. Siivilöi tomusokeria päälle ennen tarjoilua. Tarjoile piirakka esimerkiksi vaniljakastikkeen kanssa.

Iloista kesää! 😋

Ihana kaura-mustikkapaistos

Heipä hei, pitkästä aikaa!

Blogi on viettänyt viimeiset pari vuotta hiljaiseloa. En ole jotenkin jaksanut päivitellä tänne kaikkia uusia ohjeita ja toisaalta taas en ole ehkä niin paljon eri ohjeita viimeisen kahden vuoden aikana kokeillutkaan. Mutta ajattelin että eihän sen tarvitse olla kaikki tai ei mitään, päivitän tänne jatkossakin aina silloin kun siltä tuntuu. Ja monta kertaa vuodessa palaan itse tänne katsomaan jotakin ohjetta. Toivottavasti blogista on ollut iloa teille muillekin, vaikka päivitystahti onkin nyt ollut kovin hidas.

Tänään ystäväni oli tulossa kylään ja etsin netin syövereistä hyvää mustikkapiirakan reseptiä. Sellaisen löydettyäni totesin että kas, sokeri on lähes loppu ja aloin etsiä ohjetta, johon tulisi tavallisen sokerin sijaan fariinisokeria. Joten tämä resepti löytyi tavallaan sattuman kautta. Tässä Valion ohjeessa minua miellytti lisäksi se, että taikina koostuu lähes kokonaan kaurahiutaleista, jolloin piirakassa on myös kuitua reilusti. Ei sillä, että leivonnaisten pitäisi terveellisiä olla, herkut herkkuina. Kaurahiutaleet kuitenkin sopivat tähän erittäin hyvin ja kyseessä on siis ehkä enemmän mustikkapaistos, kuin -piirakka. Tai kuinka vaan. Alkuperäisessä ohjeessa taikinaan laitetaan 0,5 dl kaurajauhoa, mutta itse korvasin sen vehnäjauholla. Maistettuani piirakkaa totesin, että tämä on ohje jonka haluan tallentaa blogiini ja jakaa muillekin. Maku oli herkullinen ja koostumus mukavan ”tahmea”. Tämä piirakka kaipaa kyllä parikseen vaniljajäätelöä, vaikka maistuu se varmasti ilmankin. Valmistus on helppoa ja nopeaa, joten se onnistuu hyvin myös vaikkapa mökkioloissa.

Taikina

100g voita tai margariinia 

3 dl kaurahiutaleita

0,5 dl vehnäjauhoa tai kaurajauhoa tms.

1,5 dl fariinisokeria 

1 tl kardemummaa

1 kananmuna

Täyte

Mustikoita

0,5 dl fariinisokeria

(1 rkl perunajauhoa)

Tomusokeria koristeluun

1. Nypi kaurahiutaleet jääkaappikylmään voihin tai margariiniin ja sekoita joukkoon muut kuivat aineet. 

2. Lisää kananmuna ja painele käsin tasaiseksi taikinaksi.

3. Laita leivinpaperi irtopohjavuoan pohjalle ja voitele vuoan reunat. Painele taikina vuoan pohjalle ja myös n. 1 cm verran reunoille. Jätä hieman taikinaa ripoteltavaksi päälle lopuksi. Toki voit käyttää myös muunlaista vuokaa, kunhan muistat voidella sen hyvin. 

4. Mustikoita tähän tarvitaan sen verran, että vuoka tulee niistä lähestulkoon täyteen. Sekoita fariinisokeri mustikoihin. Jos käytät pakastemustikoita, sekoita hieman perunajauhoa niihin, jotta täytteestä ei tule liian kosteaa. Kaada täyte vuokaan ja ripottele päälle loput taikinasta. 

5. Paista uunin alatasossa 200 asteessa n. 30-40 min. Kun paistos on jäähtynyt, irrota se varovasti vuoasta ja koristele tomusokerilla. Tarjoa vaniljajäätelön kanssa.

Herkullista kesän jatkoa! 😊

Mantelinen raparperikakku

Raparperia riittää tänäkin vuonna ja tuntuu että siitä tulee aina tehtyä suunnilleen samanlaista piirakkaa, tai kiisseliä. Halusin kokeilla jotakin erilaista, ja koska rakastan mantelikakkua, etsin sen tapaista reseptiä netistä. Löysin Hanna Sumarin blogista ohjeen, joka kuulosti ihanalta. Muokkasin ohjetta ihan vähän. Laitoin karvasmanteliaromia hieman enemmän ja lisäsin taikinaan vähän mehua appelsiinista, jonka kuoren olin taikinaan jo raastanut. Lopputulos oli herkullinen! Kakku on todella mehevä ja paranee vain seistyään yön yli kylmässä. Parasta kakku onkin juuri jääkaappikylmänä. Tämä kakku ei ole yhtään kuivaa sellaisenaankaan, mutta ainahan kakusta saa juhlavampaa jos tarjoilee sen vaikka mansikoiden ja vaniljavaahdon kera. Tämä kakku ei ole sen vaikeampi tehdä, kuin tavallinen piirakkakaan, joten suuritöisestä herkusta ei ole kyse.

Ohje

Laita uuni kuumenemaan 175-180 asteeseen.

Kakku kannattaa tehdä irtopohjavuokaan, oma vuokani oli noin 24 cm halkaisijaltaan, sellainen tavallinen. Vuoraa irtopohjavuoan pohja ja reunat leivinpaperilla. Leivinpaperi muotoutuu parhaiten kun ensin rypistät sen nyrkissä, ja sitten laitat vuokaan.

2,5 dl + 1 rkl sokeria

100 g huoneenlämpöistä voita tai margariinia

2 kananmunaa

2,5 dl kreikkalaista jogurttia

1 rkl appelsiinin raastettua kuorta 

1 tl vaniljauutetta (tai muuta aitoa vaniljaa)

0,25 tl karvasmanteliaromia (itse laitoin noin 0,5 tl), tätä myydään ihan mm. cittareissa maustehyllyssä

puolikkaan appelsiinin mehu (oma lisäykseni)

3,5 dl vehnäjauhoa

1,5 dl mantelijauhoa

1 tl leivinjauhetta 

0,5 tl ruokasoodaa

1 tl kardemummaa

350-400 g raparperin paloja

1 dl mantelilastuja

tomusokeria koristeluun

1. Pilko raparperit melko pieniksi, max. parin sentin paloiksi.

2. Vatkaa huoneenlämpöinen rasva ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi.

3. Lisää joukkoon munat yksi kerrallaan, vatkaa sähkövatkaimella samalla.

4. Lisää sitten joukkoon jogurtti, appelsiinin raastettu kuori, vanilja, sekä karvasmanteliaromi. Lisää myös appelsiinimehu, jos haluat sitä laittaa. Sekoita hyvin.

5. Sekoita toisessa kulhossa keskenään kuivat aineet: vehnäjauho, mantelijauho, sooda ja kardemumma. Sekoita seos vähitellen voivaahtoon, kolmessa tai neljässä erässä. Älä enää vatkaa voimakkaasti vaan sekoita rauhallisesti.

6. Laita puolet taikinasta vuoratun vuoan pohjalle ja ripottele päälle puolet raparperin paloista. Lisää sitten loput taikinasta vuokaan ja laita vielä päälle loput raparperin palat. Ripottele kakun päälle mantelilastut ja 1 rkl sokeria. 

7. Paista kakkua uunin alimmalla tasolla 50-60 min. Kakku saa kypsyä hissukseen meheväksi.

Anna kakun jäähtyä hetki vuoassa ja siirrä se sitten ritilälle. Tarjoa hyvin jäähtyneenä tai viileänä, joko sellaisenaan, tai lisukkeiden kanssa. Koristele tomusokerilla.

Aurinkoista ja makoisaa kesää! 😋🌞

Tarjoiluehdotus: Mansikat ja vaniljavaahto

Itse unohdin kokonaan tomusokerin, mutta kakku ei sitä oikeastaan juuri kaivannut.

Kirsikka-ricottakakku

Kirsikat ovat nyt parhaimmillaan ja tein taas suosikkihilloa, jonka ohjeen löydät TÄÄLTÄ. Lisäksi halusin kokeilla jotakin uutta kirsikkakakkua. Kovin moni kirsikkakakku on aika jouluinen, sisältäen mm. tummaa suklaata ja säilykekirsikoita. Sitten löysin Annin uunissa-blogista kirsikka-ricottakakun ohjeen, jota oli pakko kokeilla.

Kakku on mehevä, vähän juustokakkumainen, eikä kaipaa lisukkeeksi mitään. Parasta tämä kakku on ehdottomasti kylmänä ja maut tasoittuvat ihanasti sen seistessä jääkaapissa yön yli. Lisäsin itse vielä ohjeeseen hieman amarettoa, jota pirskottelin kakun päälle hieman juuri ennen sen uuniin menoa. Kirsikoita laitoin ehkä hieman enemmän kuin ohjeessa oli. Paistoaika oli pitkä, noin 65 min. Kypsyys kannattaa kokeilla esim. coctailtikulla. Varo kuitenkin paistamasta kakkua liikaa, se saa jäädä keskeltä hieman kosteaksi. Tein kakun tavallisen kokoiseen irtopohjavuokaan.

Tarvitset

3,5 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
3 kananmunaa
3,5 dl ricottajuustoa
0,5 tl vanilja-aromia (tai 1 tl vaniljasokeria)
1 tl sitruunankuoriraastetta
100 g voita
2 dl kirsikoita 
3 rkl mantelirouhetta
(amarettoa)
(tomusokeria)

Ohje

1. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.
2. Laita noin 22-24 cm kakkuvuoan pohjalle leivinpaperi ja voitele vuoan reunat.
3. Sekoita kuivat aineet keskenään, lukuun ottamatta mantelirouhetta.
4. Sulata voi ja jätä odottamaan.
5. Vatkaa kevyesti toisessa kulhossa ricotta, kanamunat, vanilja ja sitruunankuori.
6. Lisää kuivat aineet ricottaseokseen ja sekoita nopeasti tasaiseksi.
7. Kääntele myös sula voi sekaan ja 3/4 osaa kirsikoista.
8. Kaada taikina valmisteltuun vuokaan ja ripottele päälle loput kirsikat sekä mantelirouhe. Jos haluat pirskottele päälle hieman amatettoa.
9. Paista kakkua uunin keskitasolla noin 50-65 minuuttia, kunnes pinta on kullanruskea ja tikkuun ei jää taikinaa.

Tarjoile jääkaappikylmänä. Hunnuta kakku tomusokerilla juuri ennen tarjoilua. Nautinnollista kesää!

Salted Caramel Cheesecake-piirakka

Tämänkin herkun tein jo viime syksynä illanistujaisiin, mutta päivitys silloin jäi. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Salted caramel-jutut eri muodoissa ovat olleet viime aikoina in ja päätin kokeilla tätä piirakkaa pysyäkseni trendeissä mukana. ;) Reseptin löysin erinomaisesta blogista Kakkuviikarin vispailuja. Kuten arvata saattaa, piirakka on hyvin makea, joten kovin suurta palaa sitä ei kerralla jaksa syödä. Enkä ehkä suosittelisi tätä ohjetta sellaiselle, joka ei pidä kovin imelistä herkuista, kaikille muille kyllä!


Pohja
170g digestive-keksejä
80g voita


Täyte
400g maustamatonta tuorejuustoa (huoneenlämpöisenä)
1½ dl sokeria
1tl vaniljasokeria
1 rkl sitruunamehua
ripaus suolaa
2 kananmunaa
1 rkl maissitärkkelystä


Kinuski
1dl fariinisokeria
1 2/3 dl kuohukermaa


Päälle sormisuolaa


1. Laita uuni kuumenemaan 160 asteeseen. Voitele irtopohjavuoka (24 cm) huolellisesti. Murskaa keksit pieniksi ja sulata voi. Sekoita keskenään ja painele keksiseos vuoan pohjalle ja muutaman sentin verran reunoille. Paista pohjaa noin 12 minuuttia ja anna sitten jäähtyä.
2. Vatkaa tuorejuusto notkeaksi sähkövatkaimella. Lisää sokeri ja vatkaa noin 2 minuuttia, jotta seoksesta tulee kuohkeaa. Lisää vaniljasokeri, sitruunamehu ja suola, ja sekoita vielä tasaiseksi.
3. Lisää kananmunat yksi kerrallaan ja sekoita vatkaimella jokaisen jälkeen. Lisää vielä maissitärkkelys ja sekoita nopeasti tasaiseksi.
3. Kaada täyte esipaistetun pohjan päälle ja paista n. 30-35 minuuttia uunin keskitasolla (160C), kunnes täyte on jähmettynyt ja pinta ei enää kiillä. Anna jäähtyä.
4. Kinuskikerros: Keitä kermaa ja fariinisokeria kattilassa hiljalleen välillä sekoitellen n. 15-20 minuuttia. Voit tehdä pisaratestin: Tipauta pisara kinuskia kakun päälle ja jos pisara pitää muotonsa eikä leviä, kinuski on valmista. Anna keittämisen jälkeen kinuskin seistä kattilassa noin minuutti ja kaada se sitten piirakan päälle.
5. Anna kakun tekeytyä jääkaapissa yön yli. Ripottele sormisuolaa kakun päälle juuri ennen tarjoilua.

Maailman paras raparperipiirakka (ja helppo!)

Viime päivityksestä onkin kulunut pitkä tovi. Keväällä en juuri leiponut uusia herkkuja ja nyt kesälläkin on tullut lähinnä tehtyä tuttuja, jo hyviksi havaittuja hilloja. Kesäkuussa kuitenkin tein raparperipiirakan uudella reseptillä, jonka löysin luottoleipuri Kinuskikissan sivuilta. Ja ah mikä lopputulos! Pikaisesti nappaamani kuva ei juuri tee oikeutta tälle herkulle. Piirakan salaisuus on se, että se koostuu kahdesta eri taiknasta, jotka kuitenkin syntyvät ikäänkuin samalla vaivalla. Päällä on keksimäinen murotaikina, välissä vaniljaa ja raparperia, ja alla tavallinen piirakkapohja. Suosittelen kokeilemaan! Tämä piirakka ei välttämättä vaadi kaverikseen mitään, vaan on ihanaa ihan sellaisenaankin.

Pohja
 
4 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
100 g margariinia tai voita

Vain puolikkaaseen pohjataikinasta lisätään:
200 g vaniljajogurttia
1 muna

Täyte

n. 7 dl raparperipaloja
2 prk (á 200 g) vaniljarahkaa
(½ dl sokeria)
2 munaa

Pinnalle
 
puolet pohjataikinasta


1. Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään.
2. Sulata margariini ja sekoita joukkoon. Jaa seos kahteen osaan.
3. Sekoita toiseen puolikkaaseen vaniljajogurtti ja kananmuna. Kaada se voidellun, korkeareunaisen (piirakka nousee melko paljon uunissa) vuoan pohjalle (halkaisija n. 24 cm).
3. Kuori raparperit ja leikkaa ne paloiksi. Levitä ne pohjan päälle.
4. Sekoita vaniljarahka, (sokeri) ja munat keskenään. Minusta piirakasta tulee liian makea, jos sokeria lisää täytteeseen vielä erikseen. Itse siis jättäisin sen pois vaikka alkuperäisessä ohjeessa sitä laitetaankin puoli desiä myös täytteeseen. Kaada seos raparpereiden päälle.
5. Ripottele pinnalle toinen puolikas pohjataikinasta muruiksi.
6. Paista 200 asteessa uunin alatasolla 40 minuuttia.Tarjoile hieman jäähtyneenä joko sellaisenaan tai vaikka vaniljajäätelön kanssa!

Key lime pie, limepiirakka

Key lime pie eli limepiirakka on saanut alkunsa Floridan Key Westistä. Kuulemma sen erikoisuus on täytteessä käytetty kondensoitu maito. Tein tämän piirakan töihin tammikuisena syntymäpäivänäni. Piirakka oli helppo ja nopea valmistaa, ja maku oli hyvä sekä raikas. Vähälaktoosista tästä ei millään saa, koska kondensoitua maitoa ei sellaisena löydy.

Reseptin valitsin tällä kertaa K-ruoka-sivustolta.

Pohja

200 g diggestive-keksejä 

75 g voita sulatettuna

 Täyte

4 keltuaista
397 g makeutettua kondensoitua maitoa
1,25 dl puristettua limemehua (3-4 limeä)
2 tl raastettua limen kuorta

Koristeeksi 

1-2 dl kuohu- tai vispikermaa  
limeviipaleita 
sitruunamelissan lehtiä  

1. Kiinnitä leivinpaperi irtopohjavuoan (halkaisija 24 cm) pohjalle. Hienonna keksit monitoimikoneessa. Lisää voisula. Sekoita tasaiseksi. Painele keksiseos vuoan pohjalle ja hieman myös reunoille. Paista pohjaa 175 asteessa noin 8 minuuttia.   
2. Vatkaa sähkövatkaimella keltuaisten rakenne rikki kulhossa. Kaada kulhoon kondensoitu maito ja limenmehu. Lisää limenkuori. Vatkaa tasaiseksi seokseksi. Kaada täyte pohjan päälle.   
3. Paista 175 asteessa uunin alatasolla 10-15 minuuttia. Ota piirakka uunista. Piirakan keskusta heiluu hieman vielä tässä vaiheessa. Anna piirakan jäähtyä ja siirrä piirakka jääkaappiin vähintään 3 tunniksi, mielellään yön yli.  
4. Irrota piirakka varovasti vuoasta ja aseta tarjoiluvadille. Vaahdota kerma. Koristele piirakka kermavaahtopursotuksilla, limenviipaleilla ja sitruunamelissan lehdillä. Piirakka on parhaimmillaan kylmänä. 

Tämän piirakan voi myös pakastaa. :)

 

 

 

    

 
 

Mantelinen omenakakku

Tämän piirakan valmistin jo marraskuussa, mutta en muistanut sitä aiemmin tänne blogiin päivittää. Resepti on Ullanunelman nettisivuilta, piirakan koristelua mukailin hieman. Alkuperäisessä ohjeessa piirakka kuorrutetaan kauttaaltaan ja päällekin ripotellaan paahdettuja mantelilastuja. Minusta piirakan päällinen oli kuitenkin aika nätti, joten en peittänyt sitä. Ullanunelman kuvassa piirakka on myöskin keskeltä aivan tasainen, minun nousi pyöreäksi kummuksi, joten siksikin kuorrutin vain sivut. Maku oli hyvä ja hieman erilainen kuin ihan tavallisessa omenapiirakassa.  Mantelirouhe tuo taikinaan makua ja rouheutta. :)

Pohja

2 kananmunaa
1 ½ dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 dl maitoa
1 dl sulatettua rasvaa
1 dl mantelirouhetta
n. 3 omenaa 

Kuorrute

200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl tomusokeria
5 tippaa karvasmanteli-aromia tai mantelilikööriä (itse laitoin aimo lorauksen amarettoa)
70 g mantelilastuja (1pss)

1. Vaahdota munat ja sokeri. Lisää siihen kuivat aineet, rasva ja maito. Kaada jauhotettuun piirakkavuokaan (n.27cm). Minä tein irtopohjavuokaan, jonka pohjalle laitoin leivinpaperin. En tiedä miten kakun saisi irti piirakkavuoasta??

2. Viipaloi kuoritut omenat ja asettele taikinan päälle. Paista 200 C n.20 min. Anna jäähtyä ja laita tarjoiluastialle.
3. Sekoita tuorejuusto, tomusokeri ja karvasmanteliöljy. Kuorruta piirakka sillä.
4. Paahda kuivalla paistinpannulla mantelilastuja ja laita kuorrutuksen päälle.
5. Voit koristella vielä tomusokerilla.

Toffee-puolukkakakku

Kollegani teki tänä syksynä töihin toffee-puolukkakakkua, joka vei kielen mennessään! Päätin heti, että sitä on pakko tehdä itsekin, ihan kokeilun vuoksi. Vanhemmilleni tuli eräänä tiistaina vieraita ja tarjouduin tekemään kakun heille. Ja pääsinpä sitä sitten itsekin maistamaan. Yllätys yllätys, tämäkin ohje oli lähtöisin Kinuskikissan blogista. Alkuperäisessä ohjeessa käytetään puolukoiden sijaan karpaloita, mutta kollegani oli tehnyt kakun puolukoilla ja niin päätin minäkin tehdä, nyt kun niiden satokausi on parhaimmillaan. Ihanan kakusta tekee juuri happaman puolukan ja supermakean tofeen yhdistelmä, sekä se ettei toffeessa oltu tosiaan säästelty ja se suorastaan suli suussa.

Kakun toffee valmistetaan tavalla, josta en ollut aiemmin kuullut. Ostetaan siis kaksi tölkkiä kondensoitua maitoa, ja sitten niitä keitellään pienellä teholla umpinaisina kokonaista 3 tuntia! Kun purkin avaa, on maito muuttunut ruskeaksi toffeeksi. Vaihtoehtoisesti voi ostaa valmiiksi keitettyä toffeeta, sitä mitä myydään kaupassa kondensoitujen maitojen vieressä. En tiedä, onko itse keitetty parempaa. Kollegani oli käyttänyt valmiiksi keitettyä toffeeta ja maku oli mitä parhain. Kun maidon on keittänyt, se säilyy toffeena avaamattomassa purkissa jääkaapissa omaan parasta ennen-päiväänsä asti. Eli purkkeja voi keittää jääkaappiin valmiiksi myös seuraavia tarpeita varten.

Varmasti toffeen voisi tähän keittää myös itse fariinisokerista ja kermasta, mutta en alkanut nyt säveltää, kun en vielä niin hyvin tunne toffeen/kinuskin käyttäytymistä. Jos sitä keittää väärän ajan, lopputuloksena voi olla hampaisiin kiinni jäävä tahmea massa. Toimin siis ohjeen mukaan. Ilmeisesti kondensoiduissa maidoissakin saattaa olla eroja keittoajan suhteen, oikea aika kannattaa tarkistaa purkin kyljestä. Itse käytin alkuperäisessä ohjeessa ollutta maitomerkkiä.

Maidon keittämistä lukuunottamatta kakku on nopea tehdä. 

Toffee

2 tlk (á 397 g) kondensoitua maitoa tai valmiiksi keitettyä toffeeta (myydään kaupoissa samassa hyllyssä)

Pohja

150 g voita tai margariinia
1 dl sokeria
1 kananmuna
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Puolukkatäyte

n. 5 dl puolukoita
3 rkl perunajauhoja
(¾ dl sokeria)

1. Kuumenna vesi isossa kattilassa kiehuvaksi. Upota maitotölkit veteen ja anna kiehua 3 tuntia. Lisää vettä tarvittaessa. Kaada kuuma vesi kattilasta ja jäähdytä tölkit laskemalla kylmää vettä kattilaan.
2. Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna hyvin vatkaten. Yhdistä kuivat aineet ja sekoita joukkoon. Vuoraa irtopohjavuoan (24 cm) pohja leivinpaperilla ja voitele reunat. Levitä taikina jauhotetuilla sormilla kevyesti painellen vuoan pohjalle ja 3 cm matkalta reunoille.
3. Avaa maitotölkit ja lusikoi toffee pohjan päälle. Levitä tasaiseksi.
4. Sekoita puolukoihin perunajauhot ja sokeri. Kaada puolukat vuokaan toffeen päälle. Suosittelen että laitat päällimäiseksi vielä kerroksen puolukoita, joihin ei ole sekoitettu perunajauhoa, koska perunajauho ei välttämättä sula uunissa ja saattaa jättää kakun pinnalle valkoisen kerroksen.
5. Paista uunin keskitasolla 200 asteessa 25-35 minuuttia. Jos tarpeen, suojaa pinta foliolla, kun taikinareunat ovat saaneet sopivasti väriä. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

Kuorruta kakku tomusokerilla juuri ennen tarjoilua.

Päällä hapanta puolukkaa, alla reilu annos suussa sulavaa toffeeta ja herkullinen pohja!

Kirsikka-clafoutis (ranskalainen kirsikkapiirakka)

Tämän kesäisen reseptin löysin Facebookista, jossa nykyään kiertää hauskoja reseptejä videolla olevine valmistusohjeineen. Tässä ohjeessa minua viehätti piirakan valmistustapa, jotain vähän erilaista, ja halu kokeilla heräisi. Tein piirakan melkein hetken mielijohteesta, koska kirsikoita ja aineksia sattui olemaan kotona, ja syöjiäkin. Kirsikoita jäi nimittäin jonkin verran hilloamisen jälkeen jäljelle. Tein taas kahdesta kilosta kirsikoita aimo annoksen aromikasta kirsikkahilloa, jota äitini tilaa minulta joka kesä. Kirsikat olivat nyt tarjouksessa, joten tartuin heti tilaisuuteen.

Clafoutis tarkoittaa siis ranskalaista hedelmä- tai marjapiirasta, joka tehdään voideltuun ja sokeroituun vuokaan. Kirsikat ovat tyypillinen valinta clafoutikseen, kuten myös kuulemma luumut. Taikina muistuttaa koostumukseltaan flania, täkäläisittäin se on ehkä lähinnä Ahvenanmaan pannukakkua. Rasvaa ei tule paljon, eikä jauhojakaan kovin paljon, munia sen sijaan 4. Ymmärtääkseni clafoutikselle ominaista on myös se, että taikina kaadetaan marjojen/hedelmien päälle. Clafoutis on ainakin nettitiedon mukaan hyvin yleinen leivonnainen ranskassa, ja ruoanlaittoguru Julia Childillakin oli oma reseptinsä kirsikka-clafoutikseen yhdessä keittokirjoistaan.

Ohje on helppo, mutta haasteellista on saada kirsikoista kivet pois ilman, että kirsikat menevät rikki. Ohjevideolla tämä tehtiin siihen tarkoitetulla vempaimella, mutta koska minulla ei sellaista ollut, piti keksiä jotain muuta. Kokeilin ensin työntää kiven ulos pillillä, mutta pilli ainoastaan taittui puuhassa. Sitten keksin käyttää muovisia kovia pieniä putkia, joita olin joskus aikoinaan ostanut kakkutarvikeliikeestä suklaatikkareiden varsiksi. Tikkareita ei ole tullut juuri tehtyä, mutta nyt löytyi niillekin tikuille käyttöä! Jos kivien poistaminen tuntuu mahdottomalta kirsikoita rikkomatta, voit myös puolittaa kirsikat, lopputulos ei tosin silloin ole yhtä nätti.

Kirskankivien poistoa.

Tein piirakan tavallisen kokoiseen piirakkavuokaan. Olen muuttanut grammamitat deseiksi netissä olleen ohjeen mukaisesti, desilitramitat ovat suluissa. Keittiövaaka on niin kätevä apuväline että suosittelen sen hankkimista jokaiselle.

Ohje

n. 600g kirsikoita (jonkin verran alle 1 litra)
4 kananmunaa
100g (1,2 dl) sokeria
100g (n. 1,7 dl) jauhoja
½-1 tl vanilja-aromia, tai noin ruokalusikallinen vaniljasokeria
2,4 dl maitoa
30 g (0,3 dl) margariinia
margariinia ja sokeria vuoan voiteluun

1. Poista kivet kirsikoista.
2. Voitele piirakkavuoka ja sokeroi se kauttaaltaan, myös sivuilta. Asettele kirsikat vuokaan, niiden pitäisi peittää pohja kokonaan mutta ei olla päällekäin.

Kirsikat vuoassa.

 3. Riko munat kulhoon ja vatkaa rakenne rikki. Lisää sokeri ja sekoita vispilällä. Lisää jauhot ja vanilja-aromi, sekoita jälleen hyvin.
4. Lisää maito ja sulatettu margariini, sekoita.
5. Kaada taikina vuokaan kirsikoiden päälle, nousemisvaraa ei tarvitse jättää kuin muutama milli. Kirsikat kelluvat nyt taikinan pinnalla.
6. Laita piirakka uuniin ja paista 180 asteessa noin 40 min, sen tulisi olla kullanruskea pinnalta. Piirakka nousee uunissa hieman ja laskee sitten jäähtyessään.

Juuri uunista tullut clafoutis.

Ymmärtääkseni clafoutis kuuluisi nauttia haaleana, kuten tänään teimme. Itse kuitenkin olen sitä mieltä, että se on parhainta jääkaappikylmänä. Mutta se on täysin makuasia.

Clafoutis tarjoillaan usein kermavaahdon kanssa. Toki se maistuu myös sellaisenaan! Hunnuta piirakka tomusokerilla juuri ennen tarjoilua.

Helppo ja muhkea omenapiirakka pellille

Olin luvannut tehdä taloyhtiön kevättalkoisiin omenapiirakan ja etsin netistä ohjetta, jossa piirakka tehtäisiin pellille. Silloin sitä saa ison määrän kerralla ja palat on helppo leikata tarjolle. Löysin mielestäni hyvän reseptin blogista nimeltä Liian hyvää ja piirakasta tulikin kyllä maukas ja muhkea. Lisäksi se oli helppo ja nopea tehdä.

Ohjeesta tulee yksi pellillinen.

4 kananmunaa
2½ dl sokeria + 0,5 dl päälle
2 dl kermaa
2 dl maitoa
200g sulatettua voita tai margariinia
7 dl vehnäjauhoja
4-5 tlk leivinjauhetta
n. 4 isoa omenaa
kanelia
(sitruunamehua)
(tomusokeria)

1. Sulata margariini ja laita jäähtymään. Voit vaihtoehtoisesti käyttää pullorasvaa.
2. Vatkaa kananmunat ja 2,5 dl sokeria kuohkeaksi vaahdoksi sähkövatkaimella (vatkaa ainakin n. 5 min).
3. Lisää kananmunaseokseen kerma, maito ja jäähtynyt rasva. Sekoita.
4. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään ja lisää ne sitten kerralla taikinakulhoon. Sekoita hetken aikaa vatkaimen pienimmällä teholla, mutta vain sen verran että ainekset ovat menneet sekaisin.
5. Kuori ja viipaloi omenat. Omenaviipaleiden päälle kannattaa laittaa pari tippaa sitruunamehua estämään tummumista, mikäli ne joutuvat yhtään seisomaan.
6. Kaada taikina leivinpaperin päälle pellille ja levitä tasaisesti. Asettele omenaviipaleet riveissä taikinan päälle. Ripottele pinnalle kanelia ja sokeria.
7. Paista piirakkaa 200 asteessa uunin keskitasolla n. 25-30 min. Kokeile tarpeen tullen upottaa hammastikku piirakan paksuimpaan kohtaan. Jossei taikina tartu siihen, piirakka on valmis.

Koristele jäähtynyt piirakka halutessasi tomusokerilla. Leikkaa paloiksi ja tarjoile esim. vaniljakastikkeen kanssa!

4 isoa kananmunaa (huoneenlämpöisiä)

3,5-4 dl hienoa sokeria (laitoin 3,5 dl)

2 dl kermaa

2 dl maitoa

200 g sulatettua voita tai margariinia, tai 2 dl pullorasvaa esim. Flora Kulta voinmakuinen pullorasva (itse tein tuolla pullorasvalla, kun voi oli loppu)

7 dl vehnäjauhoja

4-5 tl leivinjauhetta (laitoin 4 reilua tl)

- See more at: http://liianhyvaa.blogspot.fi/2014/09/muhkea-omenapiirakka.html#sthash.Li9mi7qy.dpuf

4 isoa kananmunaa (huoneenlämpöisiä)

3,5-4 dl hienoa sokeria (laitoin 3,5 dl)

2 dl kermaa

2 dl maitoa

200 g sulatettua voita tai margariinia, tai 2 dl pullorasvaa esim. Flora Kulta voinmakuinen pullorasva (itse tein tuolla pullorasvalla, kun voi oli loppu)

7 dl vehnäjauhoja

4-5 tl leivinjauhetta (laitoin 4 reilua tl)

- See more at: http://liianhyvaa.blogspot.fi/2014/09/muhkea-omenapiirakka.html#sthash.Li9mi7qy.dpuf

4 isoa kananmunaa (huoneenlämpöisiä)

3,5-4 dl hienoa sokeria (laitoin 3,5 dl)

2 dl kermaa

2 dl maitoa

200 g sulatettua voita tai margariinia, tai 2 dl pullorasvaa esim. Flora Kulta voinmakuinen pullorasva (itse tein tuolla pullorasvalla, kun voi oli loppu)

7 dl vehnäjauhoja

4-5 tl leivinjauhetta (laitoin 4 reilua tl)

- See more at: http://liianhyvaa.blogspot.fi/2014/09/muhkea-omenapiirakka.html#sthash.Li9mi7qy.dpuf

Amerikkalainen omenapiirakka

Olen pitkään halunnut kokeilla amerikkalaista, kannellista omenapiirakkaa, ja tein lopulta sellaisen viemisiksi tämän viikonlopun illanistujaisiin. Reseptin poimin Maku-lehden sivuilta, inkivääri ohjeessa on oma lisäykseni. Piirakka oli herkullista ja taikinakannesta tuli mukavan rapea. Se johtui varmasti siitä, että piirakkaa paistetaan esinmmäiset 10 minuuttia uunissa 250 asteessa, ennenkuin lämpötilaa lasketaan. Koko paistoaika, 70 minuuttia, saa mausteet tarttumaan hyvin omeniin ja mausta tekeytyy täyteläisen pehmeä. Myöskin täytteeseen laitettava 1 dl vehnäjauhoja tuo sisukseen oman lisänsä.

Taikina

150g voita
6 dl vehnäjauhoja
½ tl suolaa
n. 5 rkl kylmää vettä

1. Nypi huoneenlämpöinen voi, jauhot ja suola tasaiseksi murumaiseksi seokseksi.
2. Lisää sekaan kylmä vesi, ja pyörittele taikinaa niin, että siitä muodostuu pallo.
3. Kääri taikinapallo kelmuun ja anna sen seistä jääkaapissa ainakin puoli tuntia.

Täyte

1 kg omenia (hapokas lajike, esim. granny smith)
1 dl vehnäjauhoja
1 dl fariinisokeria
1½ tl kanelia
½ tl jauhettua inkivääriä
2 rkl sitruunamehua
25g voita

Voiteluun: 1 kananmuna

1. Kuori ja viipaloit omenat, lisää mukaan sitruunamehu jotta omenat eivät ala tummua.
2. Sekoita kulhossa jauhot, sokeri, kaneli ja inkivääri, ja lisää sitten omenat seokseen.

Ota taikina jääkaapista ja jaa se kahteen osaan, toinen osa saa olla hieman suurempi. Anna toisen osan odottaa vielä kelmussa. Kauli taikinasta pyöreä levy, hieman isompi kuin käyttämäsi piirakkavuoka. Asettele taikina vuokaan, niin että se yltää myös reunoille. Kaada omenatäyte vuokaan ja ripottele täytteeseen tuleva voi kuutioina omenien päälle. Kauli sitten loput taikinasta n. vuoan kokoiseksi pyöreäksi levyksi. Tee kansilevyyn esim. piparkakkumuotilla muutama kuvio, tai ainakin veitsellä viiltoja, jotta hyöry pääsee kulkemaan. Asettele kansilevy piirakan päälle ja painele pohjan ja kannen reunat huolella yhteen. Koristele paineltu reuna esim. haarukalla. Voitele pinta kananmunalla.

Itse tein tällä kertaa 2 samanlaista piirakkaa, kahteen eri osoitteeseen. :) Piirakat menossa uuniin.

Paista piirakkaa ensin 250 asteessa 10 minuuttia ja laske sitten lämpöilaa 175 asteeseen. Paista 175 C:ssä vielä tunti.

Tarjoile ainakin hieman jäähtyneenä esim. vaniljakastikkeen kanssa!

Lisää kuvateksti

Vaniljainen mustikkapiirakka

Tämän mustikkapiirakan ohjeen sain kollegaltani, joka oli leiponut piirakkaa piipahtaessani kylässä. Hän puolestaan oli poiminut ohjeen Valion mainoslehtisestä. Piirakka oli herkullista, ihanan mehevää, joten pakkohan ohjetta oli itsekin kokeilla. Mehevyyden salaisuus piilee vaniljajogurtissa, jota laitetaan sekä taikinaan että piirakan päälle. Tästä piirakasta on myös helppo tehdä kevytversio käyttämällä sokeritonta jogurttia ja vähentämällä rasvan määrää. Maku ei siitä kärsi, koska jogurtti tuo pehmeyttä. Piirakan voi halutessaan tehdä vaikka kokonaan täysjyväjauhoista. Lisäksi tämä on superhelppo ja nopea tehdä, ja onnistuu taatusti vaikka kesämökilläkin.

Taikina

3 dl jauhoja (laitoin itse puolet täysjyvää ja puolet perusvehnäjauhoja)
1 dl sokeria
1½ tl leivinjauhetta
1-1½ dl juoksevaa margariinia (tai sulatettua)
2 kananmunaa
1 dl vaniljajogurttia
½-1 tl kardemummaa

Vaniljapäällys

1 kananmuna
½ dl sokeria
2 dl vaniljajogurttia
n. 4 dl mustikoita
n. ½ dl peruna- tai vehnäjauhoja

1. Sekoita kaikki taikinan aineet keskenään ja kaada seos voideltuun tai leivinpaperilla vuorattuun piirakkavuokaan.
2. Sekoita täytteeseen tuleva kananmuna sokerin ja jogurtin kanssa. Pyörittele mustikat peruna- tai vehnäjauhoissa ja lisää täytteeseen. Kaada täyte piirakan päälle ja paista uunin alatasolla, 200 asteessa n. 25-30 min.

Mustikat olivat ehtineet jo sulaa melkolailla, joten päällisestä tuli siksi erinäköinen kuin piti. Tarkoitus oli, että päällyksen pohja on valkoinen ja mustikat tuovat siihen väriä. Nyt päällyksestä tuli violetti, mutta ei se minusta silti ruma ollut. Jos ei kuitenkaan halua että mustikoiden väri sekoittuu jogurttiin, kannattaa mustikat käyttää ihan jäisinä tai sitten ripotella ne vasta ihan viimeisenä piirakan päälle. Maku oli hyvä ja koostumus oikein mehevä!

Tämä piirakka ei kaipaa vaniljakastiketta tai jäätelöä, joten eikun nauttimaan!

Mascarpone-omenapiirakka

Poimin tämän ohjeen talteen muutaman viikon takaisesta Me naiset-lehdestä, sillä se vaikutti kivan erilaiselta versiolta syksyisestä omenapiirakasta. Piirakka on parasta leipoa hyvissä ajoin, sillä se kannattaa ehdottomasti tarjoilla viileänä, maku on silloin aivan erilainen.

Pohja

150 g voita
1,25 dl sokeria
1 kananmuna
2 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta

Täyte

1,5 dl maitoa
1 pussi vanhanajan vaniljakastikeaineksia (esim. Blå Band)
250 g mascarponejuustoa
omenoita
1,5 rkl siirappia

1. Vaahdota voi ja sokeri keskenään, ja lisää sen jälkeen kananmuna. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne sitten mukaan. Sekoita hyvin ja painele taikina tasaisesti piirakkavuoan reunoille.
2. Sekoita vaniljakastikeainekset maitoon ja anna seoksen tekeytyä vähintään 10 min jääkaapissa. Sekoita sitten mascarpone vaniljakastikkeseen ja kaada täyte vuokaan taikinan päälle.
3. Viipaloi omenat ja asettele ne haluamallasi tavalla vuokaan täytteen päälle. Lorauta lopuksi tasaisesti päälle siirappia, se myös estää omenoita kuivumasta. Paista 200 asteessa n. 40 minuuttia.

Tämä piirakka meni enimmäkseen vanhempieni vieraille, mutta pääsin itsekin maistamaan pikku palan ja hyvää oli! Ulkonäkönsä puolestä tämä kaipaisi ehkä vähän jotain väriä, vaikkapa pienen siirappilorauksen vielä päälle, kun piirakka on jäähtynyt. Yön yli lepääminen jääkaapissa tuo makuja vielä paremmin esiin.

Mustikka-rahkapiirakka

Tämä on ollut todellinen piirakkaviikko. Näin elokuun alussa kaikki tuntuvat leipovan erilaisia marjapiirakoita, ja niitä on tullut yhdessä jos toisessakin kyläpaikassa maisteltua. Tänään leivoin vielä itse mustikkapiirakan vieraalle tarjottavaksi, lopun pistin äkkiä pakkaseen. Syksyllä on kiva sitten vielä nauttia kesäistä mauista.

Taikinan ohje on yhdestä leivontakirjasta ja täyte Hellapoliisin reseptistä. Samanlainen täyte on kyllä yhdessä jos toisessakin piirakkaohjeessa.

En ollut ennen tehnyt ihan vastaavanlaista piirakkaa ja ihmettelen suuresti sitä, miten resepteissä oleva täytteen määrä ikinä riittää normaalikokoiseen piirakkaan. Lähes kaikissa ohjeissa täytteeseen tulee ainoastaan 200g rahkaa (tai kermaviiliä), siis yksi purkki. Eihän sillä saa kuin hädin tuskin marjat peitettyä. Minusta täytettä pitää olla kunnolla, joten tein sitä vielä toisen annoksen, ja kaikki mahtui hyvin vuokaan.

Pohja

100g rasvaa
3/4 dl sokeria
1 kananmuna
1 tl leivinjauhetta
2½ dl jauhoja

1. Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri.
2. Lisää kananmuna ja sekoita hyvin.
3. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne joukkoon. Sekoita taikina nopeasti.

Painele taikina piirakkavuokaan tasaisesti reunoja myöten. Vuokaa ei tarvitse voidella, taikinan rasva riittää.

Rahkatäyte

400 g rahkaa
1 dl sokeria
2 kananmunaa
2 tl vaniljasokeria
2-3 dl mustikoita

Sekoita täytteen aineet keskenään. Laita mustikat vuokaan ja kaada täyte lopuksi tasaisesti päälle.

Paista uunin alatasolla 200 asteessa n. 25-30 minuuttia.

Superhelppo omenapiirakka

Superhelpon marjapiirakan ohjetta voi mukailla melkein miten vain. Tällä kertaa tein kyseisellä reseptillä omenapiirakkan. Laitanpa ohjeen vielä tähänkin:

2 kananmunaa

2 dl sokeria

1 ½ tl vaniljasokeria

3½ dl jauhoja

1½ tl leivinjauhetta

1½ dl maitoa

150 g margariinia

kanelia, kardemummaa

1. Vatkaa kananmunat ja sokeria kevyesti keskenään.

2. Lisää kuivat aineet joukkoon ja sekoita.

3. Lisää maito ja lopuksi margariini.

4. Halutessasi ripottele kanelia vielä hieman pinnalle.

Paista voidellussa tai leivinpaperillä päällystetyssä piirakkavuoassa 200 asteessa n. 30 minuuttia. Tarjoile vaikkapa vaniljakastikkeen kanssa!

Tämän piirakan voi myös helposti halutessaan keventää, vähentämällä rasvan määrää ja lisäämällä vähän maitoa. Ja esim. puolet jauhoista voi hyvin laittaa täysjyvää. Hyvää tulee!

Marengilla kuorrutettu sitruunatorttu

Olin luvannut tehdä tämän pääsiäisen jälkiruokapöytään jonkin piirakan, toivomuksena oli että se olisi raikas ja esimerkiksi sitruunainen. Päädyin sitten tuttuun sitruunapiirakkaan, paljolti siksi että tiesin sen olevan yksi äitini suosikeista. Lisäksi oli kiva kokeilla taas jotain, mitä en itse ollut vielä aikaisemmin tehnyt.

Kevään Leivotaan-lehteä selaillessa tuli vastaan ohje kyseiseen piirakkaan (s. 95), tai niinhän minä luulin. Tällä kertaa ko. lehti kyllä johti lukijan aivan harhaan. Resepti oli nimittäin todella kummallinen, vaikka vieressä ollut kuva antoi ymmärtää että kyseessä on vanha piirakkaklassikko. Kuvatekstissäkin luki että tämä piirakka on "aina yhtä suosittu". Ohje oli ilmeisesti (puutteellinen) käännös jostakin ulkomaisesta, aivan erilaisesta, reseptistä. Ensinnäkin reseptissä käsketään laittamaan sitruunatäytteeseen 150g voita, mikä on valtava määrä. Sitä en tehdessä vielä hirveästi ihmetellyt, koska muistikuvani täytteestä ei ollut mitenkään kristallinkirkas ja ajattelin että ehkä kyseessä on vain hieman erilainen versio. No, suurin moka kuitenkin oli siinä, että resepti neuvoo yksiselitteisesti laittamaan kaikki täytteen aineet kattilaan ja keittämään seoksen sakeaksi. Siinä ei olisi mitään kummallista ellei seokseen kuuluisi kahta kokonaista kananmunaa valkuaisineen päivineen. Järkihän jo sanoo, että kananmunat paakkuuntuvat kypsyessään, vaikka kuinka sekoittaisi. Päätin kuitenkin, että luotan nyt alan lehteen ja kokeilen, mutta arvaahan sitä lopputuloksen... Aivan kamala, rasvainen munakokkeli. Joten täytteen teko meni kokonaan uusiksi. Pohjataikinan olin jo ehtinyt tehdä ja päätin että käytän sen, meni syteen tai saveen. Taikina oli ihan syötävää, vaikka resepti siinäkin oli vähän kummallinen (maitoa ja öljyä). Olen aika pettynyt Leivotaan-lehteen loppujen lopuksi. Hieno leivonnan erikoislehti antaa odottaa paljon, mutta luulen että suurin osa resepteistä on suoria käännöksiä ulkomaisista lehdistä, eikä niitä ole Suomen toimituksessa testattu. Jos nimittäin olisivat kokeilleet sitruunapiirakkaa ohjeen mukaan, olisivat huomanneet että reseptissä on jotain pahasti pielessä (jos joku muuten on eri mieltä ko. ohjeen toimivuudesta esim. kananmunien suhteen, kuulisin mielelläni). Lehden lukijapalstalla oli annettu palautetta mm. siitä että ruokasooda (eng. bicarbonate) oli käännetty joulunumeron ohjeissa bikarbonaatiksi. Aikamoista huolimattomuutta. No, varmasti lehdessä on myös paljon erittäin toimivia reseptejä ja uskon että toimituksen otekin kehittyy pikku hiljaa. Varmasti tulee siis ostettua kesän lehtikin.  Mutta nyt vihdoin itse asiaan!

Tein täytteen lopulta äitini vanhan reseptin mukaan. Vaikka pohjan ehdin tehdä lehden mukaan, laitan tähän kuitenkin paremman, takuuvarman version.

Pohja

100g voita

2 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 ½ rkl kylmää vettä

Sekoita pehmeä voi ja venhäjauhot sekä leivinjauhe käsin ryynimäiseksi seokseksi. Lisää vesi ja sekoita taikina nopeasti tasaiseksi. Levitä taikina käsin piirakkavuokaan (halkaisija n. 26 cm). Pistele pohja haarukalla ja paista 225 asteessa n. 10-15 minuuttia.

Täyte

4 keltuaista

4 rkl maizenajauhoja

1 ½ dl vettä

2 dl sokeria

1 sitruunan raastettu kuori ja mehu

1 rkl voita



Vatkaa kevyesti keskenään keltuaiset, maizenajauhot, vesi, sokeri, sekä sitruunan kuori ja mehu. Kuumenna seosta kattilassa koko ajan sekoittaen, lisää voi ja anna kiehahtaa. Levitä kiisseli piirakkaan.

Marenki

4 valkuaista

1 dl sokeria

(2 tl sitruunamehua)

Vatkaa valkuaiset ensin kovaksi vaahdoksi. Lisää vähitellen sokeri joukkoon, koko ajan vatkaten. Lopuksi lisää sitruunamehu, jos haluat. Levitä marenki piirakkaan kiisselin päälle ja paista ylätasolla vielä n. 5 minuuttia (225C), kunnes marenki on saanut hieman väriä.

Tarjoa piirakka jäähtyneenä. Kuten monet piirakat, tämäkin oikeastaan vain paranee seistyään yön yli.



Pääsiäispöytään 2018 tein tämän samaisen tortun Kinuskikissan reseptin mukaan ja pursotin marengin ohjeen mukaan tortun päälle. Tuli vielä paljon nätimpi kuin jos sen laittaa pelkästään lusikalla. :)

Vaniljainen marjapiirakka

Etsin lauantain illanistujaisiin uutta piirakkareseptiä ja päädyin lopulta tähän Hellapoliisin loistavilta nettisivuilta löytyneeseen ohjeeseen. Piirakka on yksinkertainen ja nopea tehdä, ja makukin oli hyvä. Marjapiirakoista suosikkini on kuitenkin edelleen Superhelppo marjapiirakka, mutta vaihtelu virkistää ja erilaisia reseptejä on kiva kokeilla.

Pohja:

150g margariinia

1 dl sokeria

1 kananmuna

2 dl kaurahiutaleita

2 dl venhäjauhoja

1 tl leivinjauhetta



Päälle:

200 g marjasekoitusta

3 dl vaniljakastiketta

1 pss Vanhanajan vaniljakastikeaineksia (esim. Blå Band)

1. Vatkaa huoneenlämpöinen margariini ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmuna ja sekoita hyvin.

2. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään ja lisää sokeriseokseen.

3. Painele taikina voideltuun vuokaan. Kaada marjat päälle.

4. Sekoita vaniljakastikeainekset valmiiseen vaniljakastikkeeseen (kastiketta ei tarvitse vaahdottaa) ja kaada heti marjojen päälle tasaisesti. Hellapoliisin ohjeessa vaniljakastiketta laitettiin vain 2,5 dl, mutta minusta sitä kyllä tarvitaan hieman enemmän ettei täyte jää vajaaksi. Ei kannata ihmetellä jos täyte näyttää silti hyvinkin vajaalta piirakan mennessä uuniin, se kummasti nousee sitten kypsyessään.

Tämä piirakka on parhaimmillaan kunnolla jäähtyneenä.

Kokkikurssi Namastessa: ravioleja, kirjolohta ja perunapannukakkuja

Kesällä vietin muutaman päivän Sikke Sumarin majatalossa Namastessa Muhun saarella ja pääsin osallistumaan antoisalle yhden illan kokkikurssille. Namaste on kaunis ja rauhallinen, ideaali paikka rentoutumiselle, kokaamiselle ja elämästä nautiskelulle. Salaatit, yrtit, marjat sun muut haetaan omasta luomupuutarhasta ja muutkin ainekset tulevat läheltä.





Kokkikursseja pitää pääosin tilan hollantilainen kokki Albert. Hän on todellinen asiantuntija ja vaikutti todella rakastavan sitä mitä tekee. Tämä oli hänen kolmas kesänsä Namastessa, sitä ennen hän on mm. johtanut Michelin-tähden ravintolaa Hollannissa. Nykyään hän viettää kesät Muhulla ja talvet Tallinnassa, jossa hänellä on oma erilaisia ravintolakonsepteja suunnitteleva ja myyvä yritys. Saimme siis taatusti laadukasta opetusta! Ihanaa oli myös se, että meitä oli kurssilla vain 4, joten opettaja ehti auttaa ja neuvoa jokaista.

Illan menussa oli alkupalaksi raviolia pinaatti-ricottatäytteellä, pääruoaksi kirjolohta perunapannukakkujen ja salaatin kanssa, ja jälkiruoaksi mustikkapiirakkaa mansikoiden ja vaniljajäätelön kanssa. Sikke oli tehnyt piirakan valmiiksi ja hyvä niin, sillä kahden ensimmäisen ruokalajin valmistukseen kului yhteensä 5 tuntia! Se johtui paljolti siitä, että Albert selitti ja opetti paljon kaikkea välissä, aiheesta ja aiheen vierestäkin. Yritin imeä itseeni niin paljon uusia oppeja kuin vain pystyin, mutta niitä tuli niin paljon, että puolet unohtui väkisinkin.







Ravioleja varten tarvittiin 2 kananmunaa, 200 g durumjauhoja, 2 rkl oliiviöljyä, ripaus suolaa ja (yllättäen) tilkka brandya. Brandy tuo kuulemma makuun hienon lisän. Jauhoista tehdään rinki, jonka keskelle muut ainekset laitetaan. Sitten aineksia aloitetaan sekoittamaan lusikalla ympryränmuotoisin liikkein yhteen, niin että rinki ei mene rikki. Lopulta taikinaa vaivataan kämmenellä, kunnes se on kimmoisa. Jossei aloita pastan muotoilua heti, taikina on syytä laittaa ilmatiiviisti tuorekelmuun, sillä se kuivaa nopeasti.





Raviolien täytettä varten paistettiin ensin öljyyn säilöttyjä sardelleja, niin että ne liukenivat sinne kokonaan. Tämä tuo kuulemma hyvän suolaisuuden täytteeseen, ilman minkäänlaista kalan makua. Sen jälkeen seokseen lisättiin pinaattia, ricottaa, muskottipähkinää, suolaa ja pippuria. Määriä en valitettavasti muista.



Kun täyte oli valmis, aloimme valmistaa pastataikinasta ravioleja. Taikina vedetään pastakoneen läpi n. 4 kertaa, kunnes se on hyvin ohutta. Sen jälkeen pastaliuskalle levitetään täytettä ja laitetaan toinen liuska päälle. Tässäkin oli omat niksinsä: Vedettäessä taikinaa pastakoneen läpi pitää muistaa jauhottaa vain toista puolta ja pitää toinen puoli tahmeana. Kun kaksi liuskaa laitetaan päällekkäin, tulevat tahmeat puolet vastakkain, jolloin raviolit pysyvät hyvin koossa.







Raviolien kastiketta varten haimme basilikaa puutarhasta. Albert kertoi eri yrteistä ja opetti miten niitä poimitaan oikeaoppisesti. Ei siis nypitä lehtiä, vaan napsaistaan haarautumakohdasta. Siten yrtit kasvavat hyvin jatkossakin.





Basilikan lisäksi kastikkeeseen laitettiin pinjansiemeniä, oliiviöljyä, suolaa, pippuria ja parmesaania. Kastike ei kuitenkaan ollut pestoa, vaikkakin sen tapaista. Pesto on paksumpaa, sillä siinä on enemmän parmesaania ja pinjansiemeniä. Tähän kasikkeeseen sen sijaan laitettiin enemmän öljyä, jotta koostumus olisi sellainen, että kastike valuisi joka puolelle pastaa antamaan makua. Kaikki ainekset murskattiin ja sekoitettiin morttelissa.





Albert havainnollisti lautasen avulla, milloin kastikkeen koostumus on sopiva. Sen tulee valua kauniisti alaspäin, kun tippa kastiketta laitetaan vinolle lautaselle.

Ravioleja keitettiin runsaassa vedessä n. 3 minuuttia. Tarkempi ohje tähän oli, että pastaveden tulee kuohahtaa kaksi kertaa. Kun vesi on kerran "vaahdonnut", kattila nostetaan liedeltä muutamaksi sekunniksi pois, jonka jälkeen se laitetaan takaisin ja odotetaan vielä toinen kuohahdus. Minut yllätti se, kuinka paljon suolaa Albert laittoi keitinveteen, kaksi kokonaista kourallista merisuolaa per kattila! Hänen mukaansa hyvä muistisääntö on, että pastaveden tulee maistua Välimereltä. Hän myös sanoi, että ruokaan valmistusvaiheessa lisätty suola on terveyden kannalta paljon parempi kuin valmiiseen annokseen lisätty suola. Pastan osalta se selittyy toki sillä, ettei keitinvedestä hirveästi tartu suolaa itse pastaan, mutta muutoin en ihan tätä logiikkaa ymmärtänyt. Joka tapauksessa raviolit olivat suussasulavia, eivätkä ollenkaan liian suolaisia. Annoksen päälle laitettiin vielä ripaus parmesaania ja voilá!







Kun olimme nauttineet raviolit, aloimme tehdä pääruokaa. Kirjolohi oli saapunut Helsingistä aiemmin samana päivänä.



Kala fileoitiin, nahka ja ruodot poistettiin kokonaan. Sen jälkeen fileet asetettiin öljytylle foliolle ja öljyä siveltiin vielä myös kalan pintaan.



Haimme jälleen yrttejä puutarhasta ja ölytyn kalan päälle hierottiin suolan lisäksi lehtipersiljaa, sitruunatimjamia ja limesiivuja. Sen jälkeen folio suljettiin ja fileitä paistettiin 225 C n. 10 min.





Lisukkeeksi teimme perunapannukakkuja, joihin tuli perunan lisäksi rakuunaa, suolaa ja pippuria. Perunat raastettiin ja sen jälkeen seos käärittiin kostutettuun (aika märkään) keittiöpyyhkeeseen, jonka avulla perunoista puristettiin mahdollisimman paljon nestettä pois. Sitten lisättiin muut aineet. Pannukakkuihin ei laitettu lainkaan kananmunaa, vaan ne pidettiin koossa tekemällä taikinasta mahdollisimman tiivistä. Pannukakut paistettiin avokadoöljyssä, sillä oliiviöljylle lämpötila oli liian korkea.





Salaatin haimme jälleen omasta maasta. Salaatinkastikkeeksi sekoitimme punaviinietikkaa ja oliiviöljyä. Salaatti kieriteltiin huolellisesti kastikekulhossa ja päälle tuli ripaus suolaa. Albert vielä freesasi hieman oman pihan herneitä pikkulisukkeeksi. Perunapannukakkujen päälle laitettiin aiemmin paistettuja valkosipulinkynsiä, koska niitä sattui valmiiksi olemaan (voi siis hyvin jättää poiskin). Annos oli todella herkullinen, mutta kursailematon kokonaisuus!





Ja, turha kai edes mainita, myös Siken mustikkapiirakka vei kielen mennessään!



Huh, olipa pitkä päivitys, mutta toivottavasti sain olennaiset asiat muistiin. Kokkikurssi oli tosi antoisa kokemus ja vähintään yhtä arvokasta hyvien vinkkien kanssa oli kokista huokunut innostuneisuus ja inspiraatio, joka tarttui meihin kurssilaisiinkin!

Laitanpa tähän loppuun vielä kuvan Albertin ihanasta munakkaasta, jonka hän teki joka aamu. Yksi salaisuuksista on kuulemma se, että munia vispataan yhteen vain muutama kerta. Jos niitä vatkaa, tuloksena on munakokkeli. Munakkaan mausteena Albert käytti mm. lehtipersiljaa.