Joulun 2020 keittiöpuuhailut

Opintovapaassa on puolensa myös harrastusten kannalta, en nimittäin muista koska olisin viimeksi jaksanut tehdä näin paljon kaikenlaista keittiössä ennen joulua. Olen tehnyt erilaisia herkkuja lahjaksi ja halunnut opetella uutta. Olen oppinut mm. keksien pikeerikoristelusta lisää ja joulukuun alussa osallistuin etänä konvehtikurssille, jossa sain uusia ideoita ja oppia suklaan temperoinnista. Jotta en unohtaisi kaikkea mitä olen tehnyt ja pystyn helposti palaamaan ideoihin myös myöhemmin, päätin koota ne yhdeksi blogipostaukseksi. Ehkä tästä joku muu taas puolestaan saa idean tai pari. 😊

Aloitin sulaneista lumiukoista, jotka ovat minusta aina yhtä hauskoja. Alla on ympyrän muotoinen piparkakku ja sen päällä puolikas vihreä kuula, jonka kiinnitin sokerimassalla paikoilleen piparkakkuun. Sen jälkeen päälle pursotetaan kohtuupaksua pikeeriä, joka on siis tomusokerista ja valkuaisesta tehty kuorrute. Tomusokeria ja valkuaista on tärkeää vatkata konella muutamia minuutteja täydellä teholla, jotta seos kuohkeutuu. Eri vahvuisten pikeerien ohje löytyy mm. Kinuskikissalta, osoitteesta https://www.kinuskikissa.fi/pikeeri-royal-icing. 

Kun kuorrute on valutettu vihereiden kuulien päälle, sen annetaan kuivua rauhassa noin vuorokausi tai ainakin reilusti yön yli. Lumiukkojen silmät, suut ja napit on tehty elintarviketussilla. Porkkana on muotoiltu sokerimassasta ja kädet pursotettu sulatetusta tummasta suklaasta. Näistä voi tehdä millaisia haluaa! Tässä tämän vuoden jengi:

Osa päätti laittaa porkkanan päähän. 😃

Seuraavaksi kokeilin uutta ideaa piparkakkujen koristeluun, nimittäin ruusuja. Idean löysin blogista Celebration Treats 4 U. Ensin piparkakut rajataan vahvemmalla pikeerillä. Rajausten annetaan kuivua ja sitten pinta täytetään hieman löysemmällä pikeerillä. Ruusut tehdään siten, että valkoisen kuorrutteen päälle tiputellaan pilkkuja vaaleanpunaista kuorrutetta ja sitten kun kuorrute on vielä aivan löysää, ruusun piirteet tehdään pyörittelemällä coctailtikulla. Lehdet puolestaan tehdään laittamalla ruusun viereen molemmille puolille pienet vihreät pisteet ja vetämällä pisteitä coctailtikulla kukasta ulospäin, niin että niihin tulee lehden muoto.

Rajatut piparkakut

Täytetty piparkakku

Pilkuista pyöritellään ruusuja.

Ruusukuvio ei oikein sovi esim. kuuseen,
mutta pyöreissä piparkakuissa ja sydämissä se on kaunis.

Katselin vielä Youtubesta ideoita ja löysin yhdet hauskat porot, joita oli pakko kokeilla. Nämä vaativat kyllä aika paljon eri värejä, mutta lopputulos on hauska. Ruskea pohja on tehty löysemmällä pikeerillä ja rajaukset, sarvet, sekä muut yksityiskohdat hieman kiinteämmällä. Vuoden 2020 poroparaati:

Mahtaako joukon johtajalla olla suunta selvillä...? 😏

Konvehteja tein hyviksi havaittuihin Chocolate Worldin muotteihin, jotka ostin monta vuotta sitten. Ne ovat ihan parhaat. Harmikseni niitä ei enää Suomessa myydä, mutta myös silikonimuotit käyvät ihan hyvin. Konvehteihin laitettava suklaa kannattaa temperoida, jolloin se säilyy paljon kauniimpana, eikä pinta ala harmaantua. Temperointi tarkoittaa suklaan käyttämistä kolmessa eri lämpötilassa. Kaikki kaupan suklaa on temperoitu, mutta kun se sulatetaan, rakenne muuttuu ja temperointi "katoaa". Sen vuoksi sulatettu suklaa on temperoitava uudelleen, jos sen haluaa pysyvän yhtä kiiltävänä ym. Temperointiin on runsaasti ohjeita netissä. Se ei ole vaikeaa, mutta vaatii kyllä tarkkuutta. Sieltä suklaakurssilta sain hyviä ohjeita temperointiin, ja nyt se taisi onnistua.

Tein kahdenlaisia konvehteja, viuhkoja ja sydämiä. Sydämissä on valkosuklaakuori ja mustikkatäyte. Viuhkoissa on maitosuklaakuori ja lakkatäyte. Täyteohjeet ovat sieltä suklaakurssilta ja olivat oikein toimivia. Laitan ne muistiin tähän. Molemmat täytteet on tehty samalla ohjeella, vain marja on vaihdettu. Tämän täytteen tekemisessä lämpömittari on oleellinen.

100g mustikkaa tai lakkaa
2 rkl kuohukermaa
1 rk voita
35 ml vettä
135g sokeria
1 rkl glukoosisiirappia

1. Sulata marjat mikrossa. 
2. Laita marjat tehosekoittimeen ja lisää kerma. Aja tasaiseksi. Tämän voi tehdä myös sauvasekoittimella. Lisää voi ja sekoita tasaiseksi. Jos teet täytteen lakoista, siivilöi tässä kohtaa siemenet täytteestä pois.
3. Lisää kattilaan vesi, sokeri ja glukoosisiirappi. Keitä seosta hiljalleen, noin 5-10 minuuuttia. Seos on valmis kun se on hieman saanut ruskeaa väriä. Lisää marjaseos ja kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes saavutat 110 C lämpötilan. Ota kattila pois liedeltä, kaada seos kulhoon ja anna sen jäähtyä. Laita huoneenlämpöinen seos pursotuspussiin ja pursota konvehtien täytteeksi. Jos täyte on kovin tahmeaa, voit tomusokerin avulla painella sen konvehteihin.

Kun olin kaikki nämä väkertänyt, mietin että mitä ihmettä näillä kaikilla teen. 😄 Olin alunperinkin ajatellut tehdä herkkuja lahjoiksi, mutta päätin sitten tehdä pieniä herkkulaatikoita, joissa olisi valikoima erilaisia juttuja. Halusin sinne myös jonkin leivonnaisen, joten päätin sitten vielä kokeilla netissä näkemiäni piparkakkupaloja. Taikina maistuu piparkakulta ja kuorrute on kinuskinen. Nämä on tosi makeita, joten pieni pala riittää. Piparkakkupalojen osalta laitan tähän vain linkin reseptiin, jota käytin: https://www.makeaa.fi/piparkakkumokkapalat-kinuskilla/. 

Piparkakkupaloista tuli otettua vain yksi kuva, kun palat olivat vielä leikkaamatta.

Ruskeat hiput ovat pieniä sokerisia piparkakku-ukkoja. 😊

Tässäpä sitä jo olikin. Nyt vetäydyn joulun viettoon. Ihanaa joulua kaikille! 💗

Laatikosta löytyy piparkakkupala, konvehteja,
sulanut lumiukko, poro ja pari ruusupiparkakkua.

Pääsiäissuklaakurssilla

 Tämä blogi on viettänyt hiljaiseloa useamman kuukauden. Innostus leivontaan ei suinkaan ole laantunut, mutta alkuvuosi on ollut melko kiireistä aikaa, eikä sopivia leivontatilaisuuksiakaan ole kovin montaa ollut. On ollut kuitenkin mielenkiintoista lueskella erilaisia leivontalehtiä ja kerätä uusia ideoita. Pääsiäispöytään tein tänä vuonna annoksen meheviä suklaakeksejä, ne ovat kyllä niin herkullisia, varsinkin kun jäävät keskeltä hieman raaoiksi.

Mutta nyt itse asiaan: Vuoden 2014 loppupuolella kollegani vinkkasi minulle Flavour Studion suklaakurssista ja luettuani kurssikuvauksen päätin ilmottautua samantien. Hinta ei ollut halpa, mutta kurssia piti suklaa-alan todellinen asiantuntija (Jarmo Laitinen, yksi konditoria Gagun perustajista),  ja se houkutteli. Kyseessä oli siis yhden illan pääsiäissuklaakurssi, joka pidettiin Flavour Studion tiloissa Kalasatamassa. Kurssin pituus oli 3 tuntia ja ohjelma piti sisällään erilaisten pääsiäisaiheisten konvehtien valmistamista, sekä yleistietoutta suklaan käsittelystä. Kurssin vetäjä antoi luvan ottaa kuvia ja jakaa reseptejä.

Ensin harjoittelimme suklaan temperointia. Aikataulusyistä osa suklaista oli sopivassa lämpötilassa jo valmiiksi. Opin paljon uutta, mm. sen miksi temperointi on aiemmin tuntunut niin vaikealta. Pääsyy siihen lienee ollut se että olen käyttänyt tavallisia suklaita, joista useimmat sisältävät myös kasvirasvaa. Sillon temperointi ei onnistu. Kurssilla käytimme Valrhonan suklaata, mikä on ihan parasta, mutta melkoisen tyyristä, noin 25€ kilolta. Halvemmallakin onnistuu, mutta suklaa ei saa siis sisältää kasvirasvaa ja siinä olevan maidon tulisi olla maitojauhetta. Opin myös, että temperoitaessa koko suklaamäärä sulatetaan ensin ensimmäiseen lämpötilaan, ja sitten siitä erotetaan noin 80% omaan astiaansa. Tämän jälkeen lämpötilaa lasketaan sekoittelemalla suklaata kulhossa reunoja pitkin, kunnes toisen vaiheen lämpötila on saavutettu. Sitten aiemmin pois otettu 20% lisätään taas sekaan, jolloin lämpötilan pitäisi nousta kolmanteen lukemaan. Kuulemma asteen tarkkuus riittää. ;) Niille jotka pitävät temperointia turhana hifistelynä, sanottakoon, että sillä on kyllä iso merkitys sekä suklaan ulkonäköön (varsinkin seuraavina päivinä) ja säilyvyyteen. Temperoitu suklaakonvehti säilyy kauniina viileässä huoneenlämmössä noin 6 viikkoa.

Teimme kurssilla ryhmissä kaksia erilaisia konvehteja, sekä lisäksi isot täytesuklaamunat jokaiselle. Isossa suklaamunassa on sisällä hasselpähkinägiuandajatäytettä. Suoraan sanoen en muista, mitä tuo giuandaja oikein oli, vaikka opettaja kyllä sen selitti (enkä löytänyt googlestakaan!). Jotakin suklaan tapaista se joka tapauksessa oli, ja maistui aivan wienernougatilta. Toisissa konvehdeissa (pienet munat) on täytteenä appelsiiniganache ja toisissa (ankat) minttutäyte.

Kurssilla saadut ohjeet suklaan temperoinnista

 

 Täytteiden ohjeet

Paukkukarkki on niitä muruja, jotka rätisevät suussa. Sopivat yllättävän hyvin suklaamunan täytteeseen, mutta itse ehkä jättäisin kuitenkin pois. Eclat d'Or on kreppimurua, eli siis ranskalaisia crepejä murustettuna. En tiedä saako tuotetta tavallinen harrastelija mistään käsiinsä, mutta minusta sen voi hyvin korvata joillakin vastaavilla keksimuruilla tms., tai jättää kokonaan pois.

Inverttisokeri on sokerikuorrutteen näköistä massaa, jota on myöskin vaikea löytää mistään tavallisesta kaupasta. Sen voi korvata hunjalla, jossei haittaa, että hunajan makua tulee täytteeseen.
 

Konvehtien valmistusta

Appelsiiniganachen valmistus menossa.

Pääsiäismunien "keltuaiset" valmiina muotissa.

Muotti täytetään temperoidulla suklaalla...

...jonka jälkeen suklaa kaadetaan takaisin kulhoon, koska tarkoitus on saada konvehteihin vain ohut kuori.

Tyhjennyksen jälkeen muotin pinta siistitään ylimenneestä suklaasta raapalla, ja muotti jätetään telineen päälle ylösalaisin valumaan, jotta konvehdin kuorista saadaan tosiaankin ohuita.

Kun kuoret ovat jähmettyneet (mielellään seuraavana päivänä vasta) konvehdit täytetään ja sitten muottia paukutetaan voimakkaasti pöytää vasten muutamia kertoja, jotta ilmakuplat saadaan täytteestä pois. Sen jälkeen täytteen annetaan jähmettyä muutamia tunteja ainakin.

Kun täyte on jähmettynyt sellaiseksi, ettei se enää tartu sormeen koskettaessa, muotin päälle valetaan konvehtien pohja, joka taas sitten tasoitetaan terävällä raapalla siistiksi.

Nämä ankat saavat kohta vielä toisen pohjakerroksen.

Temperoitu suklaa kiiltää ja säilyy yhtä kauniina huoneenlämmössä jopa 6 viikkoa.

Noin vuorokauden kuluttua suklaat voi irrottaa muoteista, tai ne tipahtelevat sieltä melkein itsestään.

Munien puolikkaat yhdistetään sulalla suklaalla.

Muutamia kuoria jäi täyttämättä ja sain tehdä niistä yllätysmunan, jonka sisään laitoin suklaa-ankan. Näiden puolikkaiden yhdistäminen vasta olikin temppu! Liedellä lämmitettiin hetki tyhjää kattilaa, ja sen jälkeen toista puolikasta liikuteltiin hetki kattilan kuuman ulkopohjan päällä, niin että sen reunat hieman sulivat. Ja sitten yllätys sisään ja kiireesti puolikkaat yhteen!

Ankkojen puolikkaat liitettiin myös yhteen.

Lopuksi isot munat kullattiin elintarvikekullalla.

Kotiinviemiset pääsiäiseksi. :)

Kuten yllä näkyy, kolmessa tunnissa ehdittiin tehdä paljon, ja kurssi oli antoisa. Ei muuta kuin uusia suklaakokeiluja kohti, uusin tiedoin!

JA HIP HEI, BLOGISSA ON MENNYT 20 000 KÄYNNIN RAJA RIKKI! 

Rypytöntä kakkua opettelemassa

Lauantaina 16.8.2014 osallistuin Confetin järjestämälle kakunkuorrutuskurssille. Olen pitkään halunnut oppia, muten kuorruttaa kakku sokerimassalla tai esim. marsipaanilla, ilman että alareunaan jäisi niitä ryppyjä. Massalla kuorruttaminen olikin kurssin pääasia, ja sitä harjoiteltiin useampaan otteeseen styroksisen harjoituskakkupohjan kanssa. Tärkein valttikortti kakkua kuorruttaessa, niin kuin monessa muussakin, on tietysti kokemus ja sen mukanaan tuoma taito, mutta kyllä kurssilta tarttui myös mukaan muutama hyödyllinen vinkki. Rohkenen väittää, että seuraava kuorrutekakkuni on ainakin aavustuksen edellisiä rypyttömämpi. ;)

Ensin kurssilla kokeiltiin massan marmorointia vaivaamalla kahta eriväristä sokerimassaa sekaisin. Jos haluaa kauniin, selvästi marmoroituneen pinnan, kannattaa tehdä massoista pötkö, kiertää sitä eri suuntiin, ja painaa sitten taas yhdeksi möykyksi. Eli vaivata massaa sillä tavalla. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana, ettei vaivaa liikaa, koska silloin marmorikuvio katoaa.

Marmoroitu sokerimassapallo

Taikina kannattaa kaulita muovisen tai esim. silikonisen alustan päällä ja käyttää muovikaulinta. Puiseen kaulimeen taikina tarttuu paljon helpommin kiinni. Ostin kurssilta kuorrutteita varten muovikaulimen. Oli myös hyödyllinen vinkki, että tomusokeria kannattaa käyttää kaulitessa mahdollisimman vähän, sillä se kuivattaa sokerimassaa ja saan sen halkeilemaan helpommin. Lisäksi on hyvä tietää, että tomusokeria laitetaan vain massan alle, sitä ei siis käännellä ylösalaisin kaulitessa, vaan sama puoli pidetään koko ajan ylöspäin. Näin saadaan kakun pinnasta kaunis ja tomusokeriton, sitä kun on vaikea saada millään sudillakaan kakun päältä kokonaan pois. Toki tomusokeria pitää käyttää massan alla kaulintavaiheessa sen verran, että massa ei tartu pöytään. Jos näin käy, ei auta kuin aloittaa kauliminen alusta.

Koska kurssilla taikinaa kaulittiin ja kaulittiin, marmorikuvio ehti siitä jo melko lailla kadota.

Kurssilla opetettiin myös, miten massa nostetaan alustalta käsien päälle siirtoa varten. Siihenkin on oma tekniikkansa, jonka avulla minimoidaan kuorrutteeseen tulevat sormien painaumat ym. Tekniikkaa on vähän vaikea selittää, mutta yritän. Eli toinen käsi laitetaan kämmen avoinna ylöspäin kaulitun massan jompaan kumpaan reunaan. Ei siis tartuta kuorrutteeseen, vaan laitetaan käsi vain massan yläpuolelle. Sitten toisellä kädellä "heilautetaan" toisesta sivusta puolet kuorrutteesta odottavan käden päälle. Sitten sillä odottaneella kädellä heilautetaan massa takaisin "paikoilleen", paitsi että tässä vaiheessa se otetaan vastaan toisen käden kämmenellä, joka tällä heittosysteemillä saadaan jo niin hyvin kuorrutteen alle, että sitä on helppo nostaa siten että toinenkin käsi pääsee hyvin alle. Helpommin tehty kuin selitetty! Kämmenet kannattaa pitää ihan auki, etteivät sormenpäät aiheuta painaumia.

Kuorrute siirretään siten että kakku jää keskelle ja pintaa tasoitellaan vähän päältä. Nyt sitten alkaa se haastava vaihe, josta en valitettavasti saanut otettua kuvaa. Eli, kun kuorrute on kakun päällä, massaa silotellaan yksi pieni osa kerrallaan. Ota kuorrutteen reunoista kiinni (siis pieneltä alueelta), älä vedä mutta levitä niitä hieman eri suuntiin. Samalla tasoita sormella kuorrutetta keskeltä. Tee ensin vain muutama sentti yläreunasta ja siirry oikealle tai vasemmalle eteenpäin. Kun olet käynyt yhden kerran koko kakun läpi, tee uusi kierros, ja etene samalla tekniikalla seuraavat pari sentti alaspäin. Levitä massaa eri suuntiin ja tasoita. Jos vedät, kuorrute todennäköisesti repeää, joten ole varovainen. Tällä tyylillä koko kakku käsitellään alas asti, todennäköisesti käyt kakun ympärykseltään läpi ainakin kolme kertaa.

Leikkaa ylimääräinen kuorrute veitsellä pois, mutta jätä reunaan muutama milli "tyhjää". Työnnä nämä pienet reunat esim. veitsellä kakun alle, jolloin alareunastakin saadaan siisti. Jos reunasta tulee kaikesta huolimatta repaleinen, siihen voi pursottaa esim. ruusukkeita kermasta tai tehdä nyörin tai nauhan sokerimassasta. Alla yksi pieni kokeilu kurssilta.

Harjoitus tekee tässäkin mestarin, mutta kyllä hyvillä vinkeillä välttyy monelta kommellukselta!

Pursotuskurssi

Huhtikuisen työpäivän jälkeen suuntasin kahden kollegani kanssa Confetin pursotuskurssille. Tällä kertaa tarkoituksena oli opetella voikreemin (Buttercream) valmistus ja harjoitella sillä erilaisia pursotuskuvioita. Meitä oli kurssilla vain 6, joten opettajalla riitti aikaa vastailla kaikkien kysymyksiin.

Itse buttercream oli kyllä melkoinen pettymys, tai sanotaan, ettei se ainakaan ole kuorrute minun makuuni. Koko sekoitus on melkoinen kemikaalipommi. Yhdysvalloissa buttercream on kakkujen pääasiallinen kuorrute, kermavaahtoa käytetään siellä vain harvoin. Kuorrutuksen olennaisin ainesosa on erikoisrasva nimeltä Crisco. Sitä myydään leivontaliikkeissä ja se soveltuu koostumukseltaan erityisen hyvin kuorrutuksiin, sillä se ei ala valua edes lämpimällä säällä. Hieno juttu, mutta itseäni kyseinen tuote kyllä hieman epäillytti, varsinkin opettajan kehuttua että Crisco säilyy avattunakin huoneenlämmössä ainakin vuoden!  Ja kuulemma myös buttercreamilla kuorrutetut kakut säilyvät huoneenlämmössä useita päiviä. Opettaja kertoi, että jonkun Wiltonin (leivontatuotteiden valmistaja) ekspertin mukaan huoneenlämmössä säilytetty buttercream-kakku on ihan syötävää vielä viikonkin päästä.  Jos ei halua käyttää Criscoa, mutta mielii silti kokeilla buttercreamilla kuorruttamista, munkkien paistoon tarkoitettu rasva voisi kuulemma toimia hyvin Criscon asemasta (kunhan sitä pehmentää ensin hieman mikrossa). Koska Crisco itsessään ei maistu oikein miltään, lisätään buttercreamiin voiaromia pullosta, jotta kuorrutus saa voin makua. Tämäkään ajatus ei meitä juuri ihastuttanut, varsinkaan haisteltuamme voiaromia suoraan pullosta.... Kun sekaan heitetään vielä mahd. väriaineet ja muutama muu ainesosa, on kasassa todellinen lisäainecoctail. Valmiin buttercreamin makukaan ei ollut mitenkään hirveän houkutteleva. Ei se nyt pahaakaan ollut, mutta päätin kyllä jo siinä vaiheessa että taidan jatkossakin pysytellä perinteisessä kermakuorrutuksessa. Senkin saa kuitenkin vähän jämäkämmäksi lisäämällä sekaan esim. vaniljakreemijauhetta. Mutta oli kurssi silti mielenkiintoinen, aina on mukava kokeilla jotain erilaista ja oppia uutta.

Buttercream

190 g Criscoa

5 ml voiaromia + pari tippaa vanilja-aromia

35-40 ml vettä

450 g tomusokeria

10 g marenkijauhetta (leivontakaupasta)

(elintarvikeväriä)

Vatkaa Crisco, aromit ja vesi pehmeäksi sähkövatkaimella. Lisää kuivat aineet ja sekoita keskinopeudella tasaiseksi. Vatkaa vielä noin minuutti suurimmalla nopeudella.

Yllä olevalla reseptillä kuorrutteesta tulee paksua, ja se sopii esim. ruusujen pursottamiseen. Simpukat ja muut reunakoristelut vaativat keskipaksun kuorrutuksen, ja silloin 2,5 desiä kuorrutetta kohti lisätään 5 ml vettä. Löysää kuorrutusta puolestaan käytetään mm. lehtien tekoon ja kirjoittamiseen, sekä kakun päällystämiseen. Kun haluat löysää kuorrutetta, lisää 2,5 desiä kohden 10 ml vettä.

Alla meidän kokeiluja kurssilta:



Harjoittelimme kuvioita valmiiden mallien päälle.



Kun aloimme harjoitella kirjoittamista, opettaja lisäsi kuorrutukseen Wiltonin "piping geliä". Geeli on valmistettu pelkästään kuorrutusten koostumuksen parantamista varten, jotta seos ei katkeile kirjaimia vedeltäessä. Kaiken maailman tuotteita sitä siis nykyään löytyy! Geeli on opettajan mukaan enimmäkseen jotakin siirappia.

Sirkun lehtiköynnös:



Tuollaiset ovat kyllä taatusti näyttäviä kakun päällä, muutaman punaisen kukan ympärillä!