Lime-juustokakku

Tämän ohjeen löysin Kinuskikissan loistavilta nettisivuilta, tosin valkosuklaareunukset ovat oma lisäykseni. Rakastan limen makua erilaisissa täytteissä ja ajattelin että sillä maustettu juustokakku on varmasti ihanaa.

Pohja

Tässä kakussa on juustokakuille tyypillinen keksimurupohja. Leikkaa leivinpaperista irtopohjavuoan halkaisijan kokoinen ympyrä ja laita paperi vuoan pohjalle. Paperiin kannattaa jättää yhteen kohtaan uloke, jonka avulla kakun saa helposi siirrettyä vuoasta tarjoiluvadille. Rouhi n. 180 g diggestivekeksejä pieniksi muruiksi ja sekoita joukkoon 75g sulatettua voita tai margariinia. Vuoraa pohja tiiviisti ja tasaisesti keksiseoksella.

Täyte

5 liivatelehteä

3 dl kuohukermaa

2 valkuaista

300g maustamatonta tuorejuustoa

3/4 dl limettimehua (valmista tiivistettä tai limehedelmistä puristettua)

1½ dl sokeria

3 tl vaniljasokeria

2 rlk vettä

1. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen.

2. Vatkaa kerma vaahdoksi.

3. Erottele kahdesta kananmunasta valkuaiset ja vatkaa ne kovaksi vaahdoksi. Sekoita sitten valkuaisseos yhteen kermavaahdon kanssa.

4. Sekoita tuorejuustoon limemehu, sokeri ja vaniljasokeri. Kiehauta vesi ja sulata liivatteet siihen. Lisää liivatteet tuorejuustoseokseen. Lopuksi lisää tuorejuustoseos kermavaahtoon ja kaada täyte keksipohjan päälle. Tämä täyte ei ole kovin valuvaa, joten seosta joutuu hieman tasoittelemaan veitsellä. Kakkupohjaa kannattaa myös koputella muutamia kertoja pöytätasoa vasten, jotta pinta tasoittuu entisestään.

5. Anna kakun hyytyä jääkaapissa ainakin 4 tuntia.

Kiille

3 liivatelehteä

2½ dl sokeroitua, vedellä sopivaksi laimennettua limemehua

vihreää elintarvikeväriä

1. Laita liivatteet hetkeksi likoamaan kylmään veteen.

2.  Valmista limemehu, se on vahvuudeltaan sopivaa silloin kun mehu kelpaisi juotavaksikin. Lisää sopiva määrä sokeria. Värjää mehu halutun väriseksi elintarvikevärillä.

3. Kiehauta puoli desilitraa mehusta ja sulata liivatteet siihen. Sekoita liivateseos sitten loppuun mehuun. Tässä vaiheessa liivatteeseen tulee helposti paakkuja, joten mehua kannattaa vispata haarukalla samalla kun kaataa liivatteet siihen. Kaada mehu varovasti kakun päälle. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, omasta kiilteestäni ei tullut tällä kertaa aivan tasaista... Onneksi koristeilla voi aina peittää! Anna hyytyä jääkaapissa vielä ainakin reilun tunnin ajan.

Valkosuklaareunus

Valkosuklaareunus ei erotu kovin hyvin valkoisesta täytteestä, mutta se tekee reunasta mielestäni kuitenkin siistimmän ja on kiva yksityiskohta. Käytin reunuksen tekoon Fazerin valkoista leivontasuklaata. Sata grammaa riittää varsin hyvin yhden tällaisen kakun reunukseen ja ylikin jää. Lisäksi tarvitaan litran Minigrip-pusseja, joita on kätevä leikellä pursotusalustoiksi. En laita tähän enää ohjetta reunuksen tekoon, mutta hyvä ohje löytyy esimerkiksi Kinuskikissan sivulta http://www.kinuskikissa.fi/juustokakun-suklaareunus/?ref=121

Päätin tällä kertaa koristella kakun voikreemiruusuilla ja kesäisillä kukilla.

Gazpacho

Vaikka hellepäiviä saadaan varmaan vielä tovi odotella, voi kesätunnelmaa hakea keittiöstä. Gazpacho on andalucialainen kylmänä nauttittava kasviskeitto, joka viilentää mukavasti kuumana päivänä. Minun piti valmistaa gazpachoa monta kertaa jo viime kesänä, mutta nyt sain vihdoin tartuttua tuumasta toimeen. Reseptin poimin Helsingin sanomien nettisivuilta. Keitosta tuli hyvää, joten laitanpa ohjeen tähän muistiin.

1 punainen paprika

½ kurkku

pieni pala chiliä

½ valkosipulinkynsi

2 rkl punaviinietikkaa

½ dl oliiviöljyä

½ kg kypsiä tomaatteja

suolaa

mustapippuria

sokeria

Pilko kaikki kasvikset tehosekoittimeen, tomaatteja lukuunottamatta, ja lisää mukaan öljy + etikka. Aja tasaiseksi massaksi. Lisää pilkotut tomaatit ja aja täydellä teholla hetki, mutta älä liian kauaa, sillä muutoin tomaatin siemenet menevät rikki ja keitosta tulee kitkerää. Mausta suolalla, pippurilla ja ripauksella sokeria. Halutessasi siivilöi keitto kertaalleen. Laita jääkaappiin viilenemään. Keiton voi hyvin tehdä jo edellisenä päivänä, jolloin se ehtii sopivasti tekeytyä.

Vappumunkit

Mikäpä olisikaan kivempi vieminen vappukylään, kuin itse tehdyt, vasta paistetut munkit. En ollut koskaan ennen paistanut munkkeja, joten siksikin nyt teki mieli kokeilla. Päädyin munkkirinkilöihin, mm. siksi että ne kypsyvät tasaisemmin kuin perusmunkit, koska lämpö pääsee myös keskeltä läpi. Öljy pysyi sopivan lämpöisenä koko paiston ajan ja munkeista tuli juuri sopivia.

Munkkitaikina

2,5 dl maitoa

25g hiivaa

1 kananmuna

½ tl suolaa

2 tl kardemummaa

0,75 dl sokeria + muutama desi munkkien päälle

7-8 dl vehnäjauhoja

50 g voita tai leivontamargariinia

rypsiöljyä paistamiseen

Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää sekaan kananmuna, suola, kardemumma ja sokeri. Kaada sitten joukkoon n. puolet jauhoista ja sekoita hetki, jotta taikinaan tulee hyvä sitko. Lisää sitten loput jauhot ja lopuksi rasva. Alusta taikina tasaiseksi ja jätä se sitten vedottomaan paikkaan liinan alle, kohoamaan kaksinkertaiseksi.

Kun taikina on kohonnut, pyörittele siitä pullia ja annan niiden jälleen kohota hetki liinan alla. Kaada öljyä 4-5 cm kattilan pohjalle ja kuumenna se n. 180 asteiseksi. Lämpötilan voi testata kokeilemalla paistoa pienellä taikinan palalla. Jos taikina alkaa heti poreilla öljyssä, lämpötila on sopiva. Tee sormilla reikä jokaisen pullan keskelle ja paista rinkilöitä muutama minuutti molemmilta puolilta, kunnes ne ovat kauniin ruskeita. Nosta munkit reikäkauhalla öljystä ja anna seistä pieni hetki talouspaperin päällä. Sokeroi munkit lämpiminä ja nauti tuoreina.

Pursotuskurssi

Huhtikuisen työpäivän jälkeen suuntasin kahden kollegani kanssa Confetin pursotuskurssille. Tällä kertaa tarkoituksena oli opetella voikreemin (Buttercream) valmistus ja harjoitella sillä erilaisia pursotuskuvioita. Meitä oli kurssilla vain 6, joten opettajalla riitti aikaa vastailla kaikkien kysymyksiin.

Itse buttercream oli kyllä melkoinen pettymys, tai sanotaan, ettei se ainakaan ole kuorrute minun makuuni. Koko sekoitus on melkoinen kemikaalipommi. Yhdysvalloissa buttercream on kakkujen pääasiallinen kuorrute, kermavaahtoa käytetään siellä vain harvoin. Kuorrutuksen olennaisin ainesosa on erikoisrasva nimeltä Crisco. Sitä myydään leivontaliikkeissä ja se soveltuu koostumukseltaan erityisen hyvin kuorrutuksiin, sillä se ei ala valua edes lämpimällä säällä. Hieno juttu, mutta itseäni kyseinen tuote kyllä hieman epäillytti, varsinkin opettajan kehuttua että Crisco säilyy avattunakin huoneenlämmössä ainakin vuoden!  Ja kuulemma myös buttercreamilla kuorrutetut kakut säilyvät huoneenlämmössä useita päiviä. Opettaja kertoi, että jonkun Wiltonin (leivontatuotteiden valmistaja) ekspertin mukaan huoneenlämmössä säilytetty buttercream-kakku on ihan syötävää vielä viikonkin päästä.  Jos ei halua käyttää Criscoa, mutta mielii silti kokeilla buttercreamilla kuorruttamista, munkkien paistoon tarkoitettu rasva voisi kuulemma toimia hyvin Criscon asemasta (kunhan sitä pehmentää ensin hieman mikrossa). Koska Crisco itsessään ei maistu oikein miltään, lisätään buttercreamiin voiaromia pullosta, jotta kuorrutus saa voin makua. Tämäkään ajatus ei meitä juuri ihastuttanut, varsinkaan haisteltuamme voiaromia suoraan pullosta.... Kun sekaan heitetään vielä mahd. väriaineet ja muutama muu ainesosa, on kasassa todellinen lisäainecoctail. Valmiin buttercreamin makukaan ei ollut mitenkään hirveän houkutteleva. Ei se nyt pahaakaan ollut, mutta päätin kyllä jo siinä vaiheessa että taidan jatkossakin pysytellä perinteisessä kermakuorrutuksessa. Senkin saa kuitenkin vähän jämäkämmäksi lisäämällä sekaan esim. vaniljakreemijauhetta. Mutta oli kurssi silti mielenkiintoinen, aina on mukava kokeilla jotain erilaista ja oppia uutta.

Buttercream

190 g Criscoa

5 ml voiaromia + pari tippaa vanilja-aromia

35-40 ml vettä

450 g tomusokeria

10 g marenkijauhetta (leivontakaupasta)

(elintarvikeväriä)

Vatkaa Crisco, aromit ja vesi pehmeäksi sähkövatkaimella. Lisää kuivat aineet ja sekoita keskinopeudella tasaiseksi. Vatkaa vielä noin minuutti suurimmalla nopeudella.

Yllä olevalla reseptillä kuorrutteesta tulee paksua, ja se sopii esim. ruusujen pursottamiseen. Simpukat ja muut reunakoristelut vaativat keskipaksun kuorrutuksen, ja silloin 2,5 desiä kuorrutetta kohti lisätään 5 ml vettä. Löysää kuorrutusta puolestaan käytetään mm. lehtien tekoon ja kirjoittamiseen, sekä kakun päällystämiseen. Kun haluat löysää kuorrutetta, lisää 2,5 desiä kohden 10 ml vettä.

Alla meidän kokeiluja kurssilta:



Harjoittelimme kuvioita valmiiden mallien päälle.



Kun aloimme harjoitella kirjoittamista, opettaja lisäsi kuorrutukseen Wiltonin "piping geliä". Geeli on valmistettu pelkästään kuorrutusten koostumuksen parantamista varten, jotta seos ei katkeile kirjaimia vedeltäessä. Kaiken maailman tuotteita sitä siis nykyään löytyy! Geeli on opettajan mukaan enimmäkseen jotakin siirappia.

Sirkun lehtiköynnös:



Tuollaiset ovat kyllä taatusti näyttäviä kakun päällä, muutaman punaisen kukan ympärillä!

Marengilla kuorrutettu sitruunatorttu

Olin luvannut tehdä tämän pääsiäisen jälkiruokapöytään jonkin piirakan, toivomuksena oli että se olisi raikas ja esimerkiksi sitruunainen. Päädyin sitten tuttuun sitruunapiirakkaan, paljolti siksi että tiesin sen olevan yksi äitini suosikeista. Lisäksi oli kiva kokeilla taas jotain, mitä en itse ollut vielä aikaisemmin tehnyt.

Kevään Leivotaan-lehteä selaillessa tuli vastaan ohje kyseiseen piirakkaan (s. 95), tai niinhän minä luulin. Tällä kertaa ko. lehti kyllä johti lukijan aivan harhaan. Resepti oli nimittäin todella kummallinen, vaikka vieressä ollut kuva antoi ymmärtää että kyseessä on vanha piirakkaklassikko. Kuvatekstissäkin luki että tämä piirakka on "aina yhtä suosittu". Ohje oli ilmeisesti (puutteellinen) käännös jostakin ulkomaisesta, aivan erilaisesta, reseptistä. Ensinnäkin reseptissä käsketään laittamaan sitruunatäytteeseen 150g voita, mikä on valtava määrä. Sitä en tehdessä vielä hirveästi ihmetellyt, koska muistikuvani täytteestä ei ollut mitenkään kristallinkirkas ja ajattelin että ehkä kyseessä on vain hieman erilainen versio. No, suurin moka kuitenkin oli siinä, että resepti neuvoo yksiselitteisesti laittamaan kaikki täytteen aineet kattilaan ja keittämään seoksen sakeaksi. Siinä ei olisi mitään kummallista ellei seokseen kuuluisi kahta kokonaista kananmunaa valkuaisineen päivineen. Järkihän jo sanoo, että kananmunat paakkuuntuvat kypsyessään, vaikka kuinka sekoittaisi. Päätin kuitenkin, että luotan nyt alan lehteen ja kokeilen, mutta arvaahan sitä lopputuloksen... Aivan kamala, rasvainen munakokkeli. Joten täytteen teko meni kokonaan uusiksi. Pohjataikinan olin jo ehtinyt tehdä ja päätin että käytän sen, meni syteen tai saveen. Taikina oli ihan syötävää, vaikka resepti siinäkin oli vähän kummallinen (maitoa ja öljyä). Olen aika pettynyt Leivotaan-lehteen loppujen lopuksi. Hieno leivonnan erikoislehti antaa odottaa paljon, mutta luulen että suurin osa resepteistä on suoria käännöksiä ulkomaisista lehdistä, eikä niitä ole Suomen toimituksessa testattu. Jos nimittäin olisivat kokeilleet sitruunapiirakkaa ohjeen mukaan, olisivat huomanneet että reseptissä on jotain pahasti pielessä (jos joku muuten on eri mieltä ko. ohjeen toimivuudesta esim. kananmunien suhteen, kuulisin mielelläni). Lehden lukijapalstalla oli annettu palautetta mm. siitä että ruokasooda (eng. bicarbonate) oli käännetty joulunumeron ohjeissa bikarbonaatiksi. Aikamoista huolimattomuutta. No, varmasti lehdessä on myös paljon erittäin toimivia reseptejä ja uskon että toimituksen otekin kehittyy pikku hiljaa. Varmasti tulee siis ostettua kesän lehtikin.  Mutta nyt vihdoin itse asiaan!

Tein täytteen lopulta äitini vanhan reseptin mukaan. Vaikka pohjan ehdin tehdä lehden mukaan, laitan tähän kuitenkin paremman, takuuvarman version.

Pohja

100g voita

2 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 ½ rkl kylmää vettä

Sekoita pehmeä voi ja venhäjauhot sekä leivinjauhe käsin ryynimäiseksi seokseksi. Lisää vesi ja sekoita taikina nopeasti tasaiseksi. Levitä taikina käsin piirakkavuokaan (halkaisija n. 26 cm). Pistele pohja haarukalla ja paista 225 asteessa n. 10-15 minuuttia.

Täyte

4 keltuaista

4 rkl maizenajauhoja

1 ½ dl vettä

2 dl sokeria

1 sitruunan raastettu kuori ja mehu

1 rkl voita



Vatkaa kevyesti keskenään keltuaiset, maizenajauhot, vesi, sokeri, sekä sitruunan kuori ja mehu. Kuumenna seosta kattilassa koko ajan sekoittaen, lisää voi ja anna kiehahtaa. Levitä kiisseli piirakkaan.

Marenki

4 valkuaista

1 dl sokeria

(2 tl sitruunamehua)

Vatkaa valkuaiset ensin kovaksi vaahdoksi. Lisää vähitellen sokeri joukkoon, koko ajan vatkaten. Lopuksi lisää sitruunamehu, jos haluat. Levitä marenki piirakkaan kiisselin päälle ja paista ylätasolla vielä n. 5 minuuttia (225C), kunnes marenki on saanut hieman väriä.

Tarjoa piirakka jäähtyneenä. Kuten monet piirakat, tämäkin oikeastaan vain paranee seistyään yön yli.



Pääsiäispöytään 2018 tein tämän samaisen tortun Kinuskikissan reseptin mukaan ja pursotin marengin ohjeen mukaan tortun päälle. Tuli vielä paljon nätimpi kuin jos sen laittaa pelkästään lusikalla. :)

Pääsiäiskeksit

Innoistuin jouluna piparkakkujen pikeerikoristelusta siinä määrin, että päätin tänä vuonna tehdä pääsiäiskeksejä samalla systeemillä. Pohjaksi valitsin vaalean perustaikinan, koska näissä kekseissähän kuorrutus on pääosassa. Lisäsin taikinaan vielä kuitenkin hieman appelsiininkuorta ja vanilja-aromia makua tuomaan.

Taikina

200 g margariinia

2,5 dl sokeria

1 kananmuna

4,5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria tai pari tippaa vanilja-aromia

n. 2 rkl raastettua appelsiininkuorta

Vaahdota pehmeä margariini ja sokeri kulhossa. Lisää kananmuna ja sekoita hyvin, sen jälkeen lisää yhteen sekoitetut kuivat aineet ja appelsiininkuori. Vaivaa taikinaa hetki käsin, kunnes se on tasaista ja kaulittavaa. Paista 200C n. 5 min, vaaleat piparkakut tummuvat todella helposti.

Itselläni oli hieman vaikeuksia kaulimisen kanssa, sillä taikina oli aika murenevaa. Koostumus kuitenkin parani, kun taikinaa jaksoi tarpeeksi pyöritellä käsissä ensin.

Royal Icingin, eli pikeerikuorrutteen, tekeminen on helppoa, mutta siihen tarvitaan leivontakaupoissa myytävää valkuaisjauhetta. Pelkkään veteen tehty sokerikuorrute kuivuu erittäin hitaasti ja tuoreen kananmunan valkuaiseen tehty ei taas säily kovin hyvin. Pikeerin perusohjeen löydät täältä. Alussa on hieman haastavaa saada rajauspikeeristä sopivaa, sillä liian jäykkä kuorrute ei tartu kekseihin kunnolla, ja liian löysä taas leviää. Vaikka tuossa ohjeessa vettä laitetaan vain 0,75 dl (450 grammaan tomusokeria), olen itse todennut että se on aivan liian vähän. Lisäsin kuorrutteeseen vettä pikku hiljaa samalla kuin sekoitin, ja päädyin lopulta laittamaan varmaan lähes tuplamäärän. Täytepikeeriin vettä tietenkin lisätään vielä, jotta täyte levittyy hyvin.

Ostin keksejä varten pienen pääsiäismuottisetin, ja käytin näihin kekseihin lähes koko kuvioiden kirjoa (tottakai!).















HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!

Brittiläiset skonssit

Skonssit, eli teeleivät, ovat yleinen herkku Britanniassa (scones). Siellä skonssit ovat vähän muffinssin näköisiä pullan ja leivän välimuotoja, jotka yleensä halkaistaan puoliksi sämpylän tavoin ja nautitaan mm. hillon sekä usein myös kermavaahdon kanssa. Yleensä taikina on miedosti makeaa, mutta suolaisiakin versioita on saatavilla. Skonssit ovat olennainen osa perinteistä Kello viiden tee- ja Cream Tea-tarjoilua (http://en.wikipedia.org/wiki/Cream_tea).

Suomessa taas olen törmännyt hieman erilaisiin teeleipiin, joita on myös kutsuttu skonsseiksi. Näkemäni suomalaiset skonssit ovat olleet matalia, osiin murrettavia pieniä leipäsiä, joihin on monesti laitettu esim. kaurahiutaleita yms. tuomaan rakennetta (kaurahiutaleita tosin voidaan käyttää myös brittiversioissa). Skonssit ovat tavallisia myös Yhdysvalloissa, mutta siellä ne taas yleensä ovat aina makeita ja hieman erilaisia koostumukseltaan. Menipä monimutkaiseksi.

Ihmeteltyäni erilaisten versioiden yhtenäistä nimeä, tulin lopulta siihen tulokseen, että "skonssi" tarkoittaa yleisesti teeleipää, ja teeleipä taas merkitsee eri asioita eri maissa. Versiosta ja maasta riippumatta skonsseja kuitenkin yhdistää ymmärtääkseni se, että ne kohotetaan leivinjauheella ja ne ovat melko nopeita valmistaa esim. ennen viikonloppuaamiaista. Lisätietoa löytyy mm. sivuistoilta http://fi.wikipedia.org/wiki/Skonssit ja http://en.wikipedia.org/wiki/Scones

Olin monta kertaa aikonut valmistaa brittiskonsseja kotona ja maaliskuun alun Ylpeys & ennakkoluulo-teemapäivä tarjosi siihen loistavan tilaisuuden. Koska aikaa oli melko vähän, päädyin valitsemaan reseptin Valion sivuilta (joten en tiedä kuinka autenttisia nämä skonssit oikeastaan ovat, vaikka sivustolla niiden kyllä keuhuttiin olevan perinteisesti brittiläisiä). Mukautin vielä reseptiä hieman laittamalla puolet jauhoista täysjyvänä ja lisäämällä taikinaan rusinoita... Lopputulos oli kuitenkin hyvä, joten voisin tehdä näitä uudestaankin.

Brittiskonssit (n. 10 kpl)

n. 2 dl venhäjauhoja

n. 2 dl täysjyvävenhäjauhoja

3 rkl sokeria

3-4 tl leivinjauhetta

1tl suolaa

2 dl kermaviiliä

1 dl juoksevaa margariinia

(rusinoita)

Sekoita kuivat aineet yhteen ja lisää kermaviili, rasva ja rusinat. Sekoita vain sen verran, että taikina on tasaista. Muotoile taikinasta jauhotetuin käsin pieniä pullia ja litistä niitä hieman keskeltä. Paista 200-asteessa 10-15 minuuttia.

Tarjosin skonssit skottilaisen sitruuna-lime marmeladin ja (suomalaisen) mansikkamarmeladin kanssa. Eiväthän nämä tällaisenaan mikään juhlatarjottava ole, mutta maistuva lisä teekupin kanssa.



Lisäksi tarjolla oli erään ystäväni valmistamia herkullisia kolmioleipiä. Leipiä oli kolmella eri täytteellä: Kananmuna - vesikrassi, vuohenjuusto - vesikrassi ja sitruunamaustettu kurkku. Lisäksi ohjelmassa oli kaikki kuusi jaksoa Austenin klassikkoa, tietysti sitä versiota jossa on Colin Firth...



Joskus olisi hauska järjestää perinteinen Cream Tea-tarjoilu kaikilla herkuilla!