Cake popsien testierä

Tällä kertaa kokeilin otsikon mukaisesti jotain aivan uutta. Kauan odotetulla syyslomallani rapakon takana näin yhdessä jos toisessa kaupassa ihania erivärisiä cake popseja. Lopulta minun piti ostaa yksi ja maistaa mitä ne oikein olivat. Maku oli taivaallinen... Cake popsit ovat siis "kakkutikkareita". Kakkutaikinasta tehdään pyöreä pallo tikun päähän, jonka jälkeen se kastetaan sulaan suklaaseen ja koristellaan erilaisilla rakeilla tms. Cake popsien tulee ymmärtääkseni olla sisältä pehmeitä ja "suussasulavia" ja suklaapäällysteen sopivan rapea pinnalla. Kun vielä bongasin reseptin yhdestä paikallisesta leivontalehdestä (erilaisia cake popsien ohjeita näytti olevan monissa muissakin lehdissä, liekö joku tämän hetken hitti...), päätin että näitä on pakko kokeilla kotona.

Tänään sitten tein ensimmäisen kokeiluerän, ihan vain huvikseni. Ohjeen mukaan cake popsit ovat helppoja tehdä, mikä kyllä pitää paikkansa, mutta väkerrettävää niissä riittää.

Tarvikkeet: sokerikakkupohja, tikkarin varsia (esim. puutikkuja), voita, maitoa, tomusokeria, vanilja-aromia tai -sokeria, suklaata ja koristerakeita.

Ensin tehdään ja paistetaan yksi sokerikakkupohja. Tähän tarkoitukseen voi hyvin laiskuuden tai ajan puutteen iskiessä käyttää myös kaupan valmista pohjaa. Kun kakku on jäähtynyt, se murustellaan käsin pieneksi. Sen jälkeen toisessa kulhossa vatkataan sähkövatkaimella n. 150 g huoneenlämpöistä voita ja 1 dl tomusokeria. Sitten seokseen lisätään pari teelusikallista maitoa ja muutama pisara vanilja-aromia tai hieman vaniljasokeria. Tämän jälkeen lisätään vielä tomusokeria n. 2dl, tai sen verran että seos on kreemimäinen ja tasainen. Sitten voiseos sekoitetaan murustettuun kakkuun ja taas vatkataan sähkövatkaimella. Tässä vaiheessa on tärkeää saada kaikki mahdollisimman hyvin sekaisin. Taikinasta pitäisi tulla sellaista, että siitä voi muotoilla käsin palloja, jotka pitävät muotonsa. Tarpeen tullen voi lisätä vielä vähän huoneenlämpöistä voita, jos seos on liian murenevaa. Sitten taikinasta pyöritellään käsin pienehköjä palloja (halkaisija esim. n. 4 cm), jonka jälkeen pallot laitetaan pakastimeen puoleksi tunniksi.



Kun pallot ovat olleet pakastimessa, otetaan puutikku (tai muu varsi) ja kastetaan sen pää sokerikuorrutteeseen. Tikun pää työnnetään sen jälkeen taikinapalloon. Tarkoitus on saada sokerikuorrutetta mahd. paljon pallon sisään koloon, jotta pallot kiinnittyisivät hyvin. Sen jälkeen pallot tikkuineen laitetaan vielä pakkaseen noin tunniksi.



Kun pallot ovat valmiita otettavaksi taas huoneenlämpöön, sulatetaan suklaata (tummaa tai valkoista, tai molempia) kulhossa. Jokainen pallo kastetaan suklaaseen ja koristellaan halutulla tavalla. Jos halutaan, että cake popseista tulee tasaisen pyöreitä, tarvitaan teline jossa suklaa voi jähmettyä (tämä ei siis ole yhtään välttämätön). Itse ostin kukkakaupasta kuivakukka-asetelmien tekoon tarkoitettua sientä, jonka vuorasin ensin foliolla ja sitten laitoin vielä suojaksi talouspaperia. Telineeseen oli tosi kätevä painella popseja kuivumaan. Niiden ei kuitenkaan kannata antaa olla pystyssä kovin paljon kauemmin kuin on jähmettymisen vuoksi tarpeen, sillä itselleni kävi ensimmäisten kanssa niin että pallot alkoivat pikkuhiljaa putoilla tikkuja pitkin alas, olivat sen verran raskaita. Yritin sitten sokerikuorrutteella saada niitä asettumaan tikun päähän uudelleen. Eli siis kannattaa vain jähmettää kuorrute pystyasennossa ja sitten laittaa popsit esim. lautaselle. Cake popseja tulee säilyttää jääkaapissa, mutta ne kannattaa ottaa huoneenlämpöön viim. 30 min ennen tarjoilua.

Käytin näiden popsien koristeluun antaumuksella koko strösseliarsenaaliani. Lopputuloksessa hieman näkyy että tämä oli ensimmäinen kokeilu, mutta maku oli kyllä ihana! Cake popsien on tarkoituskin olla supermakeita, koska yksi annos ei ole kovin iso. Teen näitä varmasti pian uudelleen. Olenkin törmännyt jo moniin variaatioihin; cookie popseissa taikinaan lisätään keksinmuruja ja cheese cake popsit ovat nimensä mukaisesti kuin minijuustokakkuja.





Nämä popsit menevät huomenna työkavereiden suihin... 

 

Lisäys myöhemmin: Kotilieden numerossa 22/2011 oli jo cake popsien ohje, joten eivätköhän nämä suloiset herkut ole pian hitti täälläkin!

Maukas kurpitsakeitto

Tulipa tehtyä hyvää kurpitsakeittoa ja niin yksinkertaisilla aineksilla. Sävelsin reseptin enimmäkseen päästäni, joten laitanpa sen tähän muistiin:

1,5 kg kurpitsaa

4 pienehköä sipulia

n. 1,5 l vettä

3 kasvisliemikuutiota

1 pkt (2,5 dl) Kippari-ruokakermaa

n. 100 g sinihometuorejuustoa

valkopippuria

Ostin itse spagettikurpitsan (ensimmäistä kertaa), joka sopi keittoon muuten hyvin, mutta oli ostettaessa totaalisen kivikova! Olisin valinnut jonkun muun lajin, jos olisin tajunnut asian jo kaupassa. Ei auttanut kuin hiki päässä koittaa suurimman kotoa löytyneen veitsen kanssa äheltää se ensin puoliksi ja sitten neljään osaan. Kuorimista millään työvälineellä ei voinut edes kuvitella, joten keitin osia n. 10 min ja kuorin palat sitten hieman pehmenneinä. Sitten vaan kuoritut kurpitsapalat ja sipulit kiehumaan, mukaan liemikuutiot. Soseutuksen jälkeen lisätään ruokakerma, tuorejuusto + vähän valkopippuria, ja kiehautetaan vielä kevyesti. Entistä maukkaampi annos on, jos päälle ripotelee hieman rapeaksi paistettua pekonia.

Suklaakoristeltu juustokakku

Olin luvannut tehdä viikonlopun rapujuhliin kakun. Päädyin juustokakkuun, sillä olin pidempään halunnut kokeilla suklaareunusta, jonka olin nähnyt Kinuskikissan sivuilla (www.kinuskikissa.fi).

Itse kakun teko oli hyvin helppoa, eikä koristelukaan vaikeaa ollut (mutta vaati tietysti hieman kärsivällisyyttä). Suklaareunat tehdään Minigrip-pussien avulla. Reunus tehdään ensin muovin päälle, jonka jälkeen se painetaan kakkuun kiinni. Sitten kakku laitetaan jääkaappiin ja kun suklaa on jähmettynyt, muovi poistetaan. Suklaarullat sen sijaan tehdään pursottamalla ristikko leivinpaperin päälle ja rullaamalla se sitten niin, että suklaan reunat yhdistyvät. Kiinnitysapuna voi käyttää esim. klemmareita. Sen jälkeen rullat laitetaan pakastimeen hetkeksi, ja kun ne ovat jähmettyneet, leivinpaperi poistetaan varovasti. Kaikki ohjeet löytyvät Kinuskikissan sivuilta. Minun rullistani ei tullut läheskään niin hienoja kuin "mallissa", mutta ensi yritykseksi olin niihin ihan tyytyväinen. Tämä kakku täytyy tehdä joskus uudestaan, myös maku sai nimittäin koko porukalta vuolaat kehut. Sitä tilattiinkin jo seuraaville 6-, 64-, ja 4-vuotispäiville.

Pohja

200g dominokeksejä
75g sulatettua margariinia

Täyte

5 liivatetta
2½ dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
400g appelsiinituorejuustoa
200g appelsiinijogurttia
2 appelsiinin kuoriraaste
200g valkosuklaata
1dl puristettua appelsiinimehua

Kiille

3dl appelsiinimehua
3 liivatetta

1. Murskaa dominokeksit joko koneessa tai käsin ja sekoita joukkoon sulatettu margariini. Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja painele keksiseos siihen.
2. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vaahdota vaniljakastike ja sekoita joukkoon tuorejuusto sekä appelsiinijogurtti.
3. Pese appelsiinit hyvin ja raasta niiden kuori täyteseokseen.
4. Sulata valkosuklaa miedolla lämmöllä ja lisää täytteeseen.
5. Purista appelsiineista mehu. Kuumenna mehu kiehuvaksi ja sulata liivatteet siihen. Sekoita liivatteet ohuena nauhana täyteseokseen. Kaada sitten täyte kakkuvuokaan ja anna kakun hyytyä jääkaapissa n. 4 tuntia.
6. Laita kiilteen liivatteet likoamaan kylmään veteen 5 minuutiksi. Kuumenna sitten kiilteen mehusta ½ dl kiehuvaksi ja sulata liivatteet siihen. Yhdistä lopun mehun kanssa ja kaada seos kakun päälle. Tässä kannattaa minusta käyttää kaupan appelsiinimehua, sillä itse puristettu on väriltään liian haaleaa. Anna kakun hyytyä jääkaapissa vielä ainakin 3 tuntia. Irrota reunat ensin veitsellä ja ota kakku sitten vuoasta. Koristele!





Tässä kakku ennen koristelua:



Kakku maistui niin isoille kuin pienillekin, ja hetken kuluttua jäljellä oli enää muutama muru!

Anytime-muffinssit

Näin kesän loppuvaiheessa teki mieli leipoa pakkaseen (jonne olin juuri onnistunut saamaan pienen tyhjän kolon) jotakin kätevää arkea varten. Päädyin muffinsseihin, jotka toimisivat sekä kiireisen aamun aloituksena että mukaan otettavana välipalana. Tarkoitus ei siis ollut tehdä jälkiruokaherkkuja, jonka vuoksi en halunnut tehdä muffinsseista kovin makeita ja tähtäsin myös terveellisyyteen. Resepti on oma sovellukseni yhden lehden nettisivuilta löytyneestä pohjasta (http://www.fit.fi/reseptit/hedelmaiset-myslimuffinit). Maistoin äsken yhden ja hyvää oli! Mustikat toivat kivasti mehevyyttä ja kuivatut hedelmät makua.

3 kananmunaa

0,5 dl sokeria

2,5 dl maustamatonta jogurttia

0,5 dl rypsiöljyä tai kasvirasvaseosta

2 dl täysjyvävehnäjauhoa (tai tavallista)

1 dl ohrajauhoa

reilu 1 dl kaurahiutaleita

vajaa 1 dl vehnäleseitä

1-2 tl kanelia

rusinoita (vajaa 1 dl)

kuivattuja ja pilkottuja aprikooseja ja taateleita (n. 1-2 dl)

mustikoita (n. 2-3 dl)

1. Sekoita kulhossa kananmunat, sokeri, jogurtti ja rasva.

2. Sekoita kuivat aineet yhteen ja lisää joukkoon rusinat, aprikoosit ja taatelit.

3. Sekoita kuivat aineet kananmunaseokseen ja lisää lopuksi joukkoon mustikat.

4. Annostele taikina muffinssipellille laitettuihin paperivuokiin. Nämä muffinssit eivät kohoa kovin paljoa, joten taikinaa saa olla melko reilusti. Totesin jälkeenpäin, että paperivuokia kannattaa tässäkin laittaa 2 päällekäin, sillä mustikoiden mehua saattaa hieman valua vuokien yli.

Paista 225 C vajaa 15 min. Itse sain ylläolevasta annoksesta 12 muffinssia.

Hilloa, hilloa!

Innokkaille Frendien katsojille ehkä tulee yksi hauska jakso mieleen tuosta otsikosta. Kotonani on ollut melkein samanlainen hillotehdas viime päivät, kuin Monicalla aikoinaan. Kaikki lähti siitä, kun silmiini osui viimeisintä Yhteishyvää selatessani virkattu hillopurkin kansi. Lehdessä luki, että ohje löytyy nettisivuilta. Ajattelin, että olisipa kiva antaa muutamille kavereille ja sukulaisille joululahjaksi kotitekoista kesäistä hilloa hienosti virkatulla kannella.  Ajattelin ostaa 4-5 l mansikoita, mutta Prisman kojussa myytiin 5 kg pientä mansikkaa 14,90, kun 1 litra vähän isompaa maksoi 4 e. Luonnollisesti ostin 5 kg pientä. Siinä riitti perkaamista, mutta ostos kannatti, sillä pienet mansikat olivat ihanan makeita ja laatu muutenkin erinomaista. Pieni pakastimeni oli jo ihan täynnä, joten koko 5 kg piti hillota tai käyttää muuten heti. Lopputulos: 8 purkkia mansikkahilloa, 7 purkkia kuningatarhilloa ja mansikkapiirakka (ja lisäksi tietysti vatsa täynnä tuoreita mansikoita). Jääkaappini alkaa jo muistuttaa muumimamman kellaria. No, eipä tarvitse syksyllä miettiä mitä viedä tuliaiseksi kylään mennessä! Käytin hillosokeripaketin kyljessä ollutta ohjetta, jossa kahteen kiloon marjoja laitetaan 1 kg hillosokeria. Kuumensin purkit uunissa ja keitin kannet. Nettiohjeissa neuvottiin kaatamaan kuuma hillo kuumiin purkkeihin ja sulkemaan heti. Minä en ainakaan ymmärrä miten se onnistuu niin etteivät sormet pala! Jäähdytin siis purkkeja hetken.



Illalla virkkasin yhden kansihatun kokeeksi. Jouduin vähän mukauttamaan nettiohjetta, koska se oli isommille purkeille kuin mitä itse käytin. Hattu oli onneksi helppotekoinen, en nimittäin ole mikään virkkaustaituri ollenkaan. En usko että teen hatut kaikkiin 15 purkkiin, vaan pikkuhiljaa sen mitä jaksan ja huvittaa. Alla olevissa kuvissa hattu näyttää ehkä vähän liian isolta, mutta luonnossa se on oikeastaan aika sopivan kokoinen. Punavalkoruutuiset kangashatut tulivat hillopurkkien mukana.

Eläincupcaket

Teimme kesäisenä aamuna kummitytön pyynnöstä eläincupcakeja hänen uudesta keittokirjastaan. Ne olivat helppoja tehdä ja hauskoja koristella. Ensin piti tosin miettiä, paljonko leivinjauhetta tarvitaan, sillä reseptissä käytettiin Briteissä suosittua itsekohottavaa jauhoa (self raising flour), jossa leivinjauhe on jo valmiina. Sain netistä selville että itsekohottavassa jauhossa on 1tl leivinjauhetta kuppia kohden, ja yksi kuppi taas on 2,84 dl. Tässä ”suomalaistettu” versio reseptistä:

125g huoneenlämpöistä voita tai margariinia

125g sokeria

0,5 tl sitruunamehua

2 kananmunaa

125g jauhoja

1tl leivinjauhetta (ohjeessa laitetaan siis itsekohottavan jauhon lisäksi vielä vähän leivinjauhetta, siitä tuo 1 tl)

Kuorrute:

100g  pehmeää suolatonta voita

225g tomusokeria

1 rkl maitoa

0,5 tl vanilja-aromia

elintarvikevärejä

Koristeluun erilaisia karkkeja (mm. Englannin lakuja).

1. Sekoita kaikki muffinssiaineet huolella yhteen ja annostele taikina vuokiin muffinssipellille. Annoksesta tulee 8-9 muffinssia. Laita jokainen vuoka noin puolilleen taikinaa. Paista 180 C n. 20 min. Anna jäähtyä hyvin ennen koristelua, ettei kuorrute sula päälle.

2. Sekoita kuorrutteen aineet yhteen ja värjää siitä osia sen mukaan, mitä aiot tehdä. Koristele!

Me teimme tällä kertaa possuja, sammakoita ja tiikereitä:



Lisäksi pikkuleipuri teki kolme omaa mielikuvituseläintä: Myrkkysammakon, mudassa kierineen possun ja rakastuneen tiikerin.



Hauskaa oli!

Kokkikurssi Namastessa: ravioleja, kirjolohta ja perunapannukakkuja

Kesällä vietin muutaman päivän Sikke Sumarin majatalossa Namastessa Muhun saarella ja pääsin osallistumaan antoisalle yhden illan kokkikurssille. Namaste on kaunis ja rauhallinen, ideaali paikka rentoutumiselle, kokaamiselle ja elämästä nautiskelulle. Salaatit, yrtit, marjat sun muut haetaan omasta luomupuutarhasta ja muutkin ainekset tulevat läheltä.





Kokkikursseja pitää pääosin tilan hollantilainen kokki Albert. Hän on todellinen asiantuntija ja vaikutti todella rakastavan sitä mitä tekee. Tämä oli hänen kolmas kesänsä Namastessa, sitä ennen hän on mm. johtanut Michelin-tähden ravintolaa Hollannissa. Nykyään hän viettää kesät Muhulla ja talvet Tallinnassa, jossa hänellä on oma erilaisia ravintolakonsepteja suunnitteleva ja myyvä yritys. Saimme siis taatusti laadukasta opetusta! Ihanaa oli myös se, että meitä oli kurssilla vain 4, joten opettaja ehti auttaa ja neuvoa jokaista.

Illan menussa oli alkupalaksi raviolia pinaatti-ricottatäytteellä, pääruoaksi kirjolohta perunapannukakkujen ja salaatin kanssa, ja jälkiruoaksi mustikkapiirakkaa mansikoiden ja vaniljajäätelön kanssa. Sikke oli tehnyt piirakan valmiiksi ja hyvä niin, sillä kahden ensimmäisen ruokalajin valmistukseen kului yhteensä 5 tuntia! Se johtui paljolti siitä, että Albert selitti ja opetti paljon kaikkea välissä, aiheesta ja aiheen vierestäkin. Yritin imeä itseeni niin paljon uusia oppeja kuin vain pystyin, mutta niitä tuli niin paljon, että puolet unohtui väkisinkin.







Ravioleja varten tarvittiin 2 kananmunaa, 200 g durumjauhoja, 2 rkl oliiviöljyä, ripaus suolaa ja (yllättäen) tilkka brandya. Brandy tuo kuulemma makuun hienon lisän. Jauhoista tehdään rinki, jonka keskelle muut ainekset laitetaan. Sitten aineksia aloitetaan sekoittamaan lusikalla ympryränmuotoisin liikkein yhteen, niin että rinki ei mene rikki. Lopulta taikinaa vaivataan kämmenellä, kunnes se on kimmoisa. Jossei aloita pastan muotoilua heti, taikina on syytä laittaa ilmatiiviisti tuorekelmuun, sillä se kuivaa nopeasti.





Raviolien täytettä varten paistettiin ensin öljyyn säilöttyjä sardelleja, niin että ne liukenivat sinne kokonaan. Tämä tuo kuulemma hyvän suolaisuuden täytteeseen, ilman minkäänlaista kalan makua. Sen jälkeen seokseen lisättiin pinaattia, ricottaa, muskottipähkinää, suolaa ja pippuria. Määriä en valitettavasti muista.



Kun täyte oli valmis, aloimme valmistaa pastataikinasta ravioleja. Taikina vedetään pastakoneen läpi n. 4 kertaa, kunnes se on hyvin ohutta. Sen jälkeen pastaliuskalle levitetään täytettä ja laitetaan toinen liuska päälle. Tässäkin oli omat niksinsä: Vedettäessä taikinaa pastakoneen läpi pitää muistaa jauhottaa vain toista puolta ja pitää toinen puoli tahmeana. Kun kaksi liuskaa laitetaan päällekkäin, tulevat tahmeat puolet vastakkain, jolloin raviolit pysyvät hyvin koossa.







Raviolien kastiketta varten haimme basilikaa puutarhasta. Albert kertoi eri yrteistä ja opetti miten niitä poimitaan oikeaoppisesti. Ei siis nypitä lehtiä, vaan napsaistaan haarautumakohdasta. Siten yrtit kasvavat hyvin jatkossakin.





Basilikan lisäksi kastikkeeseen laitettiin pinjansiemeniä, oliiviöljyä, suolaa, pippuria ja parmesaania. Kastike ei kuitenkaan ollut pestoa, vaikkakin sen tapaista. Pesto on paksumpaa, sillä siinä on enemmän parmesaania ja pinjansiemeniä. Tähän kasikkeeseen sen sijaan laitettiin enemmän öljyä, jotta koostumus olisi sellainen, että kastike valuisi joka puolelle pastaa antamaan makua. Kaikki ainekset murskattiin ja sekoitettiin morttelissa.





Albert havainnollisti lautasen avulla, milloin kastikkeen koostumus on sopiva. Sen tulee valua kauniisti alaspäin, kun tippa kastiketta laitetaan vinolle lautaselle.

Ravioleja keitettiin runsaassa vedessä n. 3 minuuttia. Tarkempi ohje tähän oli, että pastaveden tulee kuohahtaa kaksi kertaa. Kun vesi on kerran "vaahdonnut", kattila nostetaan liedeltä muutamaksi sekunniksi pois, jonka jälkeen se laitetaan takaisin ja odotetaan vielä toinen kuohahdus. Minut yllätti se, kuinka paljon suolaa Albert laittoi keitinveteen, kaksi kokonaista kourallista merisuolaa per kattila! Hänen mukaansa hyvä muistisääntö on, että pastaveden tulee maistua Välimereltä. Hän myös sanoi, että ruokaan valmistusvaiheessa lisätty suola on terveyden kannalta paljon parempi kuin valmiiseen annokseen lisätty suola. Pastan osalta se selittyy toki sillä, ettei keitinvedestä hirveästi tartu suolaa itse pastaan, mutta muutoin en ihan tätä logiikkaa ymmärtänyt. Joka tapauksessa raviolit olivat suussasulavia, eivätkä ollenkaan liian suolaisia. Annoksen päälle laitettiin vielä ripaus parmesaania ja voilá!







Kun olimme nauttineet raviolit, aloimme tehdä pääruokaa. Kirjolohi oli saapunut Helsingistä aiemmin samana päivänä.



Kala fileoitiin, nahka ja ruodot poistettiin kokonaan. Sen jälkeen fileet asetettiin öljytylle foliolle ja öljyä siveltiin vielä myös kalan pintaan.



Haimme jälleen yrttejä puutarhasta ja ölytyn kalan päälle hierottiin suolan lisäksi lehtipersiljaa, sitruunatimjamia ja limesiivuja. Sen jälkeen folio suljettiin ja fileitä paistettiin 225 C n. 10 min.





Lisukkeeksi teimme perunapannukakkuja, joihin tuli perunan lisäksi rakuunaa, suolaa ja pippuria. Perunat raastettiin ja sen jälkeen seos käärittiin kostutettuun (aika märkään) keittiöpyyhkeeseen, jonka avulla perunoista puristettiin mahdollisimman paljon nestettä pois. Sitten lisättiin muut aineet. Pannukakkuihin ei laitettu lainkaan kananmunaa, vaan ne pidettiin koossa tekemällä taikinasta mahdollisimman tiivistä. Pannukakut paistettiin avokadoöljyssä, sillä oliiviöljylle lämpötila oli liian korkea.





Salaatin haimme jälleen omasta maasta. Salaatinkastikkeeksi sekoitimme punaviinietikkaa ja oliiviöljyä. Salaatti kieriteltiin huolellisesti kastikekulhossa ja päälle tuli ripaus suolaa. Albert vielä freesasi hieman oman pihan herneitä pikkulisukkeeksi. Perunapannukakkujen päälle laitettiin aiemmin paistettuja valkosipulinkynsiä, koska niitä sattui valmiiksi olemaan (voi siis hyvin jättää poiskin). Annos oli todella herkullinen, mutta kursailematon kokonaisuus!





Ja, turha kai edes mainita, myös Siken mustikkapiirakka vei kielen mennessään!



Huh, olipa pitkä päivitys, mutta toivottavasti sain olennaiset asiat muistiin. Kokkikurssi oli tosi antoisa kokemus ja vähintään yhtä arvokasta hyvien vinkkien kanssa oli kokista huokunut innostuneisuus ja inspiraatio, joka tarttui meihin kurssilaisiinkin!

Laitanpa tähän loppuun vielä kuvan Albertin ihanasta munakkaasta, jonka hän teki joka aamu. Yksi salaisuuksista on kuulemma se, että munia vispataan yhteen vain muutama kerta. Jos niitä vatkaa, tuloksena on munakokkeli. Munakkaan mausteena Albert käytti mm. lehtipersiljaa.