Kummitytön synttärikakku - maalattu kakkukuva

Olin pitkään halunnut kokeilla kakkukuvan maalaamista marsipaanille tai muulle massalle ja kun kummitytön 5 v. synttärit lähestyivät, tarjouduin tekemään juhliin kakun. Hänen toiveensa oli että kakun päälle tulisi prinsessa, muttei mikä tahansa, vaan Disneyn Belle. Siinäpä haastetta minulle... En ole koskaan ollut yhtään taitava maalaamisessa, mutta tässä minua kiinnosti ajatus kuvan jäljentämisestä. Kinuskikissan leivontakirjassa on yksityiskohtaiset ohjeet siitä, miten esim. netistä printattu kakkukuva jäljennetään marsipaanin päälle. Koska synttärisankarin isosisko on allerginen pähkinöille ja mantelille, käytin tällä kertaa marsipaanin sijaan vaahtokarkkimassaa.

Sokerikakkupohjan tein jälleen pomminvarmalla ohjeella: Punnitsin kulhoon 6 kananmunaa ja kerroin niiden painon 0,7:llä. Sitten lisäsin kerrontatuloksen verran sokeria ja vaahdotin sokerin hyväksi vaahdoksi kananmunien kanssa. Sen jälkeen sekaan sama grammamäärä jauhoja kuin mitä oli sokeria, ja taikina varovasti sekaisin. Lisäsin jauhoihin vielä 1 teelusikallisen leivinjauhetta. Kuten aina tällä ohjeella, kakku nousi taas täydellisen tasaiseksi ja korkeaksi, sen olisi melkein saanut leikattua neljäänkin osaan.

Täytteeksi laitoin uuden sekoituksen: Vaniljavaahtoa, mascarponea, melkein pussilliset sekä Marianne- että taloussuklaarouhetta, ja vähän mustikoita sekä mansikoita. Kiitos Sirkulle hyvästä vinkistä! Mascarpone teki täytteestä mukavan täyteläistä ja mariannerouhe raikasti sitä marjojen kanssa kivasti. Sopivat mittasuhteet täytteessä löytää vain kokeilemalla, ja eihän se niin tarkkaa ole. Laitoin yhden paketin vaniljakastiketta ja n. 200 g mascarponea. Koska kostutin kakun vasta tarjoilupäivänä, käytin kostuttamiseen melkein 5dl Jaffaa, eikä kakku siltikään ollut liian kostea.

Olin printannut netistä sopivan kuvan Bellestä. Kuva jäljennetään ensin leivinpaperille, jonka jälkeen leivinpaperi laitetaan kakun päällyslevyn päälle ja kuva painellaan jollakin terävällä leivinpaperin läpi kakun päällykseen. Itse käytin tähän tarkoitukseen appelsiinipuun tikkua.

Käytin maalaamisen pastavärejä, joita ohensin vedellä. Väreistä oli vaikea saada ihan kuvaa vastaavia. Kuvan maalaus sujui mielestäni kohtuuhyvin, kunnes tuli kasvojen aika. Törmäsin siihen tosiasiaan, ettei pensseleilläni mitenkään pystynyt tekemään tarpeeksi tarkkaa jälkeä. Silmät ainakin olisivat tarvinneet joko ihan superpienen siveltimen tai elintarvikekynän. Silmistä tuli mielestäni nyt ihan kamalat ja ainakin minua ne häiritsivät joka kerta kun katsoin kakkua. :D Mutta mutta, olen päättänyt että laitan tänne blogiin kuvia myös ei mennyt niin kuin Strömsössä-tilanteista... Lopulta peitin silmät kokonaan maalaamalla päälle aurinkolasit, mutta viimeisestä lopputuloksesta on kuva vain kännykässä, enkä nyt löydä mistään sitä oikeaa piuhaa kuvan siirtämiseen koneelle. Sankarin isosisko totesi herttaisesti, että hän on kyllä nähnyt Bellen jossain piirretyssä aurinkorannalla, joten lasit sopivat hänelle oikein hyvin. Eikä sankarikaan tainnut välittää, kun ilmoitti että voisin tehdä hänelle seuraavaksi päiväksi (!) "Plinsessa Luususen kakun". Päällyslevyn alle kannattaa laittaa ohuesti kermavaahtoa, jotta levy asettuu kakun päälle hyvin.

Kakku teki hyvin kauppansa ja makua kehuttiin. Kohti seuraavia haasteita! :)

Bebe-leivokset

Sain joulupukilta toivomani Kinuskikissa leipoo-kirjan, joka on muuten aivan loistava. Kirja on visuaalisesti kaunis ja sisällöltään aivan huippu myös monipuolisuutta ja uusia ideoita kaipaaville kotileipureille. Halusin pian kokeilla kirjasta jotain, ja viime viikonloppuinen ystävän polttaribrunssi tarjosi siihen hyvän tilaisuuden. Päädyin bebe-leivoksiin, koska ne ovat kauniin hempeitä (kuorrutuksesta oli tarkoitus tulla vaaleampaa, väriä hulahti vähän liikaa), enkä ollut tehnyt vastaavia ennen.

Bebet ovat todella makeita, joten todellisille sokerihiirellekin todennäköisesti riittää yksi kappale.

Pohja

200g voita tai margariinia
1½ dl sokeria
1 kananmuna
4½ dl vehnäjauhoja

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Vatkaa joukkoon kananmuna. Lisää jauhot parissa erässä ja pyörittele taikinaksi.

Vaniljakreemitäyte

3½ rkl sokeria
4 tl perunajauhoja
1 3/4 dl kuohukermaa
2 keltuaista
175 voita
2 tl vaniljasokeria

Sekoita kattilassa keskenään sokeri ja perunajauhot. Lisää kuohukerma ja keltuaiset. Kuumenna vispilällä koko ajan sekoittaen kunnes seos kiehahtaa. Anna jäähtyä.

Tarvitset leivoksia varten n. 30-40 kpl leivosvuokia, itse käytin kertakäyttöisiä alumiinivuokia. Pyörittele taikinasta pieni pallo ja painele se huolellisesti vuoan pohjalle ja reunoille. Jauhot auttavat painelussa. Taikinaa kannattaa olla vuoassa melko ohuesti, jotta leivoksen muoto säilyy kuppimaisena myös paiston ajan. Paista vuoksia 175 asteessa n. 10 min ja anna jäähtyä hetki.

Laita sitten jokaiseen vuokaan reilu teelusikallinen vaniljakreemiä ja anna leivosten hyytyä jääkaapissa. Valmista sokerikuorrute.

Sokerikuorrute

4dl tomusokeria
3½-4 rkl vettä
elintarvikeväriä
(nonparelleja)

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja vatkaa seos tasaiseksi sähkövatkailmella.

Pursota jokaisen leivoksen päälle tasaisesti sokerikuorrutetta ja koristele nonparelleilla. Laita bebet sitten vielä jääkaappiin hyytymään.

Kinuskikissan ohjeessa täytettä laitetaan tosiaan vain reilu teelusikallinen ja ohjetta kannattaa noudattaa, toisin kuin itse tein. Ajattelin että kuppeihin mahtuu helposti ainakin kaksinkertainen täytemäärä (kuten mahtuukin), mutta sitten kävi niin, että päälle tullut sokerikuorrute painoi sen verran enemmän että täyte alkoi valua reunoilta yli. Tämän vuoksi sokerikuorrutekin alkoi sitten vähän levitä. On myös tärkeää, että täyte on kunnolla hyytynyt jääkaapissa ennen sokerikuorrutteen lisäämistä.

Hempeitä herkkuhetkiä!

Joulukonvehdit 2012

Juuri kun edellisessä päivityksessä kirjoitin että tämänvuotinen joulusuklaalajitelmani jää aiempaa suppeammaksi, intouduin sitten vielä tänään tekemään kaksia erilaisia konvehteja. Konvehtien teko on itse asiassa aika helppoa, olen parin viime vuoden aikana oppinut niksit, joiden avulla herkut syntyvät yksinkertaisesti ja nopeasti. En tässä selosta tekovaiheita yksityiskohtaisesti, mutta jos konvehtien valmistus kiinnostaa, hyviä ohjeita on netti pullollaan. Jätin suklaan suosiolla temperoimatta, sillä temperointi pienessä keittiössäni ei ole ikinä onnistunut. Siihen tarvitsisi ison laakean pinnan, johon suklaata levitellä. Valkosuklaa on siinä mielessä kätevää, ettei se temperoimattomanakaan harmaannu. Käytin tummasuklaakonvehtien kuoriin 70% kaakaota sisältävää suklaata, sillä se on aiemmin minusta säilyttänyt kiiltonsa kohtalaisen hyvin myös ilman temperointia. Saa nähdä, miten nyt käy. Tai oikeastaan en ole sitä näkemässä, koska nämä konvehdit menevät pääasiassa lahjoiksi. Mutta toivotaan parasta! :)

Näissä sisällä maitosuklaa-toffeetäyte.

Ja näissä sitruunainen valkosuklaatäyte.

Ensin tein tummalla suklaalla päällystettyjä konvehteja, joiden sisällä on sitruunaista valkosuklaaganachea. Jos mietit, mitä ganache on, niin sen minäkin googletin tänään... Etsin nimittäin netistä ideoita täytteisiin ja monella sivulla sanottiin että suklaaganache on oiva täyte konvehteihin. Kuullostaa ainakin hienolta! Ganache on yksinkertainen täyte, jossa on sekoitettu 1/3-osa kermaa ja 2/3-osaa suklaata, tummaa tai vaaleaa valinnan mukaan. Keksin itse sitten vielä maustaa valkosuklaaganachea sitruuna-aromilla. Sitähän voi maustaa millä vaan, vaikka chilillä. Toisissa konvehdeissa sen sijaan on valkosuklaakuori ja sisällä toffeista maitosuklaaganachea. Käytin ainoastaan kahta Chocolate Worldin konvehtimuottiani, sillä ne ovat ylivoimaisesti parhaat. Kun on kerran sellaista käyttänyt, ei halua enää muita nähdäkään. Miinuspuoli on se, että ne maksavat 25e kappale... siksi minulla onkin niitä toistaiseksi vain kaksi.

Sitruunainen valkosuklaatäyte

vajaa 1 dl kermaa
160g valkosuklaata
n. 2 tl sitruuna-aromia

Kiehauta kerma ja anna jäähtyä hetki. Pilko suklaa sekaan ja sulata se joukkoon MIEDOLLA LÄMMÖLLÄ, sekoita välillä. Lisää sitruuna-aromi.

Toffee-maitosuklaatäyte

vajaa 1 dl kermaa
n. 160g Fazerin Omar-suklaata

Toimi kuten valkosuklaatäytteen kanssa!

Muista käyttää konvehteja pakkasessa joka vaiheen jälkeen, niin eri aineet eivät sekoitu. Ja palettiveitsi on oiva väline ylimääräisen suklaan poistamiseksi konvehtimuotilta!

 

Menossa pakastimeen.

Dominotryffelit

Tänä jouluna suklaalajitelmani jäänee huomattavasti aiottua suppeammaksi, sillä valitettavasti vuorokaudessa on vain 24 tuntia... En ota konvehdeista stressiä, vaan teen sen mikä kivalta tuntuu. Toivottavasti kukaan tuttava ei siis pahastu, jossei tänä jouluna saakaan konvehtipussia, ajatuksissa olette kaikki tietysti silti. :)

Tänään tein dominotryffeleitä. Bongasin ohjeen eräänä lokakuisena iltana katsellessani Sikke Sumarin ohjelmaa Ruokaa rakkaudella. Hän kertoi että ohje on peräisin Kodin kuvalehdestä, joka järjesti kerran suklaakilpailun ja tämä resepti tuli kolmanneksi. Ajattelin että silloin se ei ainakaan voi olla huono! Tryffelit ovat helppotekoisia, eikä niiden kanssa tarvitse olla yhtä tarkka kuin konvehteja väkertäessä. Minusta tryffelit saavat olla kaiken muotoisia ja näköisiä.

Taikina

350g dominokeksejä
200g maustamatonta tuorejuustoa (esim. Philadelphia)

Murskaa dominokeksit tehosekoittimessa pieniksi muruiksi ja sekoita tuorejuusto mukaan käsin. Anna seoksen jähmettyä hetki jääkaapissa. Muotoile taikinasta palloja ja kasta palloja tummaan tai vaaleaan suklaaseen. Koristele!

Halusin tehdä monia erinäköisiä tryffeleitä, joten koristelin niitä millä ikinä keksin. Puolet kuorrutin tummalla ja puolet vaalealla suklaalla. Koristeina käytin tuttifrutti-, marianne-, wienernougat- ja tummasuklaa-, ja hasselpähkinärouhetta, manteleita, sekä tähti- ja sydänströsseleitä. Jähmetin suklaat yksinkertaisesti pellillä. Koska käytin kuorrutussuklaata runsaansti, sitä valui pellillekin, ja iso osa tryffeleistä sai pienen suklaarenkaan ympärilleen. Mutta se ei minusta haittaa, sehän tarkoittaa vain sitä että nämä herkut ovat supersuklaisia!

Kuvassa lähes kaksi annosta.

Yksi tryffeli piti tietysti itsekin maistaa ja maku oli kyllä aika mainio! Ihanan täyteläinen muttei liian imelä.

Piparkakkutalo 2012

Tämän vuoden piparkakkutalosta tuli melko perinteinen, käytin lähinnä vanhoja hyväksitodettuja ideoita. Kuisti on aina oltava, se tuo taloon näyttävyyttä sekä tunnelmaa. Lisäksi pystytän pihalle joka vuosi pienen possunkopin. Tämän vuoden talossa ei ole ikkunalaseja. Yritin kiinnittää taakse liivatelehtien osia, mutta ne käpristyivät ja putosivat pois jo ennen talon kokoamista. Viime vuoden taloon tein ikkunalasit sulattamalla paiston yhteydessä kirkkaita karkkeja ikkunoiden kohdille, mutta ei sekään kovin hyvin toiminut. Piparkakkutalon tekeminen on minusta aina aika haasteellista. Vaikka kuinka leikkaisi osat tarkkaan kaavojen mukaan, ne aina muuttavat uunissa sen verran muotoaan, että koloja jää. Mutta ei se oikeastaan haittaa, kaikennäköiset joulutalot ovat kauniita ja luovat tunnelmaa ympärilleen. Ja itse tekeminen on juuri se, mistä se joulun tunnelma lähtee, ainakin minun kohdallani. :)

Hevonen, poro ja lammas syömässä, possu on tullut kopistaan vähän nuuhkimaan raitista ilmaa.

Takaseinä.

Röh!

 Lisäksi tein siskon lapsille pienet ylläripiparkakut:

Karjalanpiirakat

Päätin sateisena sunnuntaina leipoa pitkästä aikaa karjalanpiirakoita, olin itse asiassa tehnyt niitä vain kerran aikaisemmin. Tein tällä kertaa perinteisen ruistaikinan, mutta totesin että jatkossa kyllä lisään taikinaan myös vähän vehnää, jotta siitä tulee hieman helpommin käsiteltävä. Ruistaikina kuivuu silmissä ja repeilee helposti. Tein lisäksi muutaman piirakan vehnä-spelttitaikinalla, koska yksi syöjistä on allerginen rukiille. Vehnäkuorien teko oli ihan lastenleikkiä ruiskuoriin verrattuna. Piirakoista tuli kotikutoisen näköisiä, mutta niinhän kotona tehtyjen kuuluu ollakin. Karjalanpiirakoissa on kyllä sen verran iso työ, ettei niitä kovin usein jaksa tehdä.

Keitä ensin riisipuuro

5 dl vettä
3 dl puuroriisiä
1 l maitoa
n. 2 tl suolaa

Kiehauta vesi ja keitä riisiä vedessä n. 10 min. Lisään maito ja anna kiehua noin tunti, kunnes riisi on puuroutunut. Jos teet puuron tavallisessa kattilassa, sitä pitää sekoittaa koko ajan. Itse käytin puurokattilaa, jossa on vesi pohjalla, jolloin sekoittaminen silloin tällöin riittää. Lisää lopuksi suola.

Ruistaikina

2½ dl kylmää vettä
5½ dl ruisjauhoja
2 tl suolaa

Sekoita aineet keskenään ja muotoile taikinasta pitkä tanko. Jaa tanko n. 25 osaan ja pyöritä osat pieniksi palloiksi, ja litistä niitä vähän keskeltä. Laita pallot muoviin, etteivät ne kuivuisi. Kauli puikulalla palloista yksi kerrallaan suippoja pohjia, tässä kannattaa käyttää aika paljon jauhoja apuna. Laita jokaisen pohjan väliin pala leivinpaperia, muutoin ne tarttuvat toisiinsa kiinni (edellisellä kerralla laitoin ohjeet mukaan vain jauhoja väliin, mutta kiinni tarttuivat silti). Pidä lisäksi valmiiden pohjien päällä muovia, pohjat kuivuvat tosi nopeasti. Oikean muotoisten pohjien kauliminen osoittautui hieman haasteelliseksi, joten muotoilin valmiita pohjia vielä taikinapyörällä ennen täyttämistä. Siitä oli ainakin se hyöty, että hieman kuivahtaneet reunat jäivät pois.

Laita jokaisen pohjan päälle riisipuuroa ja rypytä reunat piirakan päälle. Paista 250 asteessa (ohjeessa oli 300, mutta mikä leivinpaperi kestää sellaista lämpötilaa?) n. 15 min piirakoiden koosta riippuen. Kun piirakat ovat hieman jäähtyneet, kaste ne voi-maitoseokseen (tässä sekoitussuhteella ei ole niin väliä, pari nokaretta sulaa voita ja muutamia desejä maitoa) ja laita leivinpaperin + liinan alle tekeytymään. Tarjoile vaikkapa klassiseen tyyliin munavoin kanssa!

Isot vehnäkuoreen tehdyt piirakat:

Mascarpone-omenapiirakka

Poimin tämän ohjeen talteen muutaman viikon takaisesta Me naiset-lehdestä, sillä se vaikutti kivan erilaiselta versiolta syksyisestä omenapiirakasta. Piirakka on parasta leipoa hyvissä ajoin, sillä se kannattaa ehdottomasti tarjoilla viileänä, maku on silloin aivan erilainen.

Pohja

150 g voita
1,25 dl sokeria
1 kananmuna
2 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta

Täyte

1,5 dl maitoa
1 pussi vanhanajan vaniljakastikeaineksia (esim. Blå Band)
250 g mascarponejuustoa
omenoita
1,5 rkl siirappia

1. Vaahdota voi ja sokeri keskenään, ja lisää sen jälkeen kananmuna. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne sitten mukaan. Sekoita hyvin ja painele taikina tasaisesti piirakkavuoan reunoille.
2. Sekoita vaniljakastikeainekset maitoon ja anna seoksen tekeytyä vähintään 10 min jääkaapissa. Sekoita sitten mascarpone vaniljakastikkeseen ja kaada täyte vuokaan taikinan päälle.
3. Viipaloi omenat ja asettele ne haluamallasi tavalla vuokaan täytteen päälle. Lorauta lopuksi tasaisesti päälle siirappia, se myös estää omenoita kuivumasta. Paista 200 asteessa n. 40 minuuttia.

Tämä piirakka meni enimmäkseen vanhempieni vieraille, mutta pääsin itsekin maistamaan pikku palan ja hyvää oli! Ulkonäkönsä puolestä tämä kaipaisi ehkä vähän jotain väriä, vaikkapa pienen siirappilorauksen vielä päälle, kun piirakka on jäähtynyt. Yön yli lepääminen jääkaapissa tuo makuja vielä paremmin esiin.