Marja-aroniahyytelö

Uudella kotipihallani on monta marja-aroniapensasta, jotka suorastaan notkuvat marjoista. Aronia on minulla marjana hyvin vieras, ja kesti hetken ennenkuin vakuutuin siitä että ne ovat ylipäätään ihan syötäviä ja niistä kannattaisi ehkä jotain tehdäkin. Googlailin erilaisia reseptejä ja päädyin lopulta marja-aroniahyytelöön, erilaisia hilloja kun on jo yllin kyllin. Ajattelin, että hyytelö voisi olla herkullista esim. lihan kanssa, tai muun suolaisen.

Päädyin lopulta valitsemaan reseptin blogista nimeltä Maistuis varmaan sullekin, enkä vähiten siksi että kyseistä reseptiä olivat kävijät kehuneet blogin kommenteissa. Maistoin yhden aronian tuoreena, ne eivät sellaisenaan ainakaan minusta ole kyllä lainkaan hyviä. Mutta tämä hyytelö yllätti täysin, siitä tuli mielestäni todella maukasta! Kannattaa siis ennakkoluulottomasti kokeilla.

Ohje

800g marja-aroniaa
5 dl vettä
1 pkt (330g) hillo- ja marmeladisokeria
(n. ½ tl Atamonia)

Atamon on säilöntäaine, jota löytyy useimpien elintarvikekauppojen säilöntähyllystä. Älä anna hyytävän etiketin hämätä, kyseessä ei ole myrkky, vaan melko luonnonmukainen tuote.

1. Pese marja-aroniat ja laita ne kattilaan veden kanssa. Kuumenna ja keittele sen aikaa että marjat pehmenevät ja niistä irtoaa mehu. Voit myös survoa marjoja perunanuijalla.
2. Lisää sokeri ja keitä muutama minuutti. Siivilöi marjat seoksesta pois, esim. pastasiivilällä ja lisää nesteeseen halutessasi Atamon. Älä sen jälkeen enää kiehauta, vaan purkita puhtaisiin purkkeihin ja sulje kannet huolella. Säilytä viileässä.

Vinkki: Tämä hyytelö on todella maukasta myös esim. joulukinkun kanssa!

Hyytelöstä tuli juuri sellaista tutisevaa, kuten pitikin!

Ylellinen uuniomenahillo

Äitini tuttavalta tuli taas kassillinen omenia! Tällä kertaa päätin kokeilla hillon tekemistä uunissa. Olin jostakin lehdestä lukenut, että kun omenahillon tekee uunissa, siihen tulee ihan erilainen, karamellinen ja syvä maku. Ja niin totisesti tuli! Siinä missä kanelinen omenahillo on melko raikas, tämä hillo on hyvin makea, maultaan syvä ja monivivahteinen. Pitkään uunissa muhiessaan mausteet imeytyvät omeniin ihanasti. Suosittelenkin uunihillon valmistamista ns. erityiseksi herkkuhilloksi. Tai no, toki tämä sopii mihin vaan hetkeen, kun haluaa tehdä arjesta juhlaa. :)

Katselin erilaisia uunihillojen ohjeita netistä ja kehitin niistä sitten omani. Koska tähän hilloon ei lisätä lainkaan vettä ja omenat menevät tietysti paljon kasaan uunissa paistuessaan, tulee uunihilloa esim. kahdesta omenakilosta jonkin verran vähemmän, kuin mitä samasta määrästä tulisi kattilassa keitettäessä. Mutta minkä määrässä menettää, sen maussa voittaa.

2 kg kotimaisia omenia
1 kg hillosokeria
n. 4 rkl jauhettua kanelia
2 kanelitankoa
0,5 dl sitruunamehua (ei välttämätön)
1 vaniljatanko

Pese omenat, poista siemenkodat ja leikkaa omenat lohkoiksi. Omenia ei tarvitse eikä kannata kuoria. Leikkausvaiheessa valmiiden lohkojen päälle on hyvä kaataa vähän sitruunamehua (myös kaupan valmis tiiviste käy), joka estää omenoiden tummumisen ennen paistoa. Kaada omenalohkot vuokaan (minulla oli ihan tavallinen lasivuoka, ei kannellinen, mutta toki kannellinen on varmasti vielä parempi) ja lisää päälle sokeri. Lisää tässä vaihessa myös jauhettu kaneli. Sekoita hyvin. Halkaise vaniljatanko kahtia, irrota siemenet veitsenkärjellä ja lisää ne omenoiden päälle, sekoita vielä. Laita sitten lopuksi omenoiden alle, eri puolille vuokaa, 2 kanelitankoa ja avattu vaniljatanko, vaikka leikattua kahtia (niin saat puolikkaat eri puolille vuokaa).

Laita vuoka kylmään uuniin ja säädä lämpötila 150 asteeseen. Anna omenoiden porista uunissa n. 2 tuntia, sekoita välissä ainakin kerran, etteivät päällimmäiset omenat pääse kuivumaan.

Kun vuoka on otettu uunista, poista kanelitangot ja vaniljatanko, ja soseuta hillo sauvasekoittimella. Tähän hilloon sopii mielestäni erittäin hyvin hieman epätasaisempi koostumus, omenan paloja saa siis jäädä. Purkita kuuma hillo puhtaisiin purkkeihin ja sulje purkit huolella. Säilytä jääkaapissa. Herkullista syksyä!

Uuniin menossa, etummaisessa vuoassa n. 1,5 kg ja takimmaisessa n. 1 kg. Kiertoilmalla olivat molemmat vuoat uunissa samaan aikaan (150C). Mulla on uunissa lämpömittari, joka näyttää todellisen lämpötilan, ja se siis oli tuo 150. Jos olet termostaatin varassa ja käytät kiertoilmaa, säädä lämpötila ensin vähän matalammaksi, koska joissakin uuneissa kiertoilma nostaa lämpötilan helposti korkeammaksi kuin on säädetty. Nosta lämpötilaa sitten tarpeen tullen, pääasia ettei seos pääse kuivumaan liikaa.

Reilu 2 kiloa omenia purkeissa!

Kanelinen omenahillo

Äitini tuttavalla on jokasyksyinen ongelma: Miten saada koko omenapuiden sato jotenkin hyödynnettyä, kun omenia tulee aivan tolkuttomasti, niin että niitä saa kantaa kassikaupalla kaikille tutuille ja tuntemattomillekin. Minäkin sain osani niistä omenista, monta isoa kassillista! Ensimmäisestä satsista tein kanelista omenahilloa. Minua miellyttää kotimaisten omenoiden hilloamisessa erityisesti se, että omenat voi ja kannattaa käyttää kuorineen päivineen. Kuoret tuovat hillon makuun vielä oman lisänsä, mutta kuitenkin valmistuksen aikana pehmenevät niin, ettei niitä valmiissa hillossa tunne. Varsinkaan, jos hillon soseuttaa vielä sauvasekoittimella.

Kanelinen omenahillo

2 kg kotimaisia omenia
1 kg hillosokeria
1 dl vettä
0,5 dl sitruunamehua (ei välttämätön)
kanelitankoja

Pese omenat, poista siemenkodat ja leikkaa omenat lohkoiksi. Omenalohkot alkavat tummua tosi nopeasti, joten tässä vaiheessa niiden päälle kannattaa valuttaa vähän sitruunamehua, joka estää ja pysäyttää tummumisen. Myös kaupan valmis sitruunamehutiiviste käy. Laita vesi kattilaan ja lisää omenalohkot. Laita tässä vaiheessa kattilaan myös pari kanelitankoa. Kuumenna hetken aikaa ja kun höyryä alkaa muodostua, lisää sokeri. Keittele miedolla lämmöllä noin 15 min ja tarpeen tullen kuori pinnalle mahdollisesti muodostuva vaahto lusikalla pois.

Poista sitten kanelitangot ja soseuta hillo sauvasekoittimella. Purkita kuumana puhtaisiin hillopurkkeihin. Jos haluat, voit lisätä jokaiseen purkkiin vielä yhden kanelitangon, joka antaa hillolle makua pikkuhiljaa viikkojen aikana, ellet syö hilloa heti (käytä luonnollisesti myös ne tangot, jotka kiehuivat hillossa). Sulje purkit huolella ja säilytä viileässä.

 

Rapujuhlien syyskakku

Minua pyydettiin taas tekemään perinteisiin rapujuhliimme kakku. Koska olin pari viikkoa sitten ollut kuorrutuskurssilla, paloin halusta kokeilla opetettua tekniikkaa. Josko nyt saisin kakun kuorrutemassasta aiempaa rypyttömämmän. Massavaihtoehtoja kuorruttamiseen on kolme: Vaahtokarkki-, sokeri- ja marsipaanimassa. Vaahtokarkkimassa ei houkuta minua ollenkaan, vaikka se on kaikista helpoiten käsiteltävää. Sokerimassa taas on marsipaania helpompi, mutta marsipaani on mielestäni kakun päällä parhaimman makuista. Mutta koska yksi syöjistä oli allerginen mantelille, päädyin sokerimassaan.

Kakun täytteet ja koristelun ideoin aika lailla vasta kaupassa ja kakkua tehdessä. Pohja on tehty parhaaksi havaitulla kakkureseptillä, ja halkaistu kahteen osaan. Kummassakin osassa on eri täyte. Koska kakun teemana oli alkusyksy, valitsin väleihin marjoja. Alemmassa välissä on mustikka- ja ylemmässä puolukkatäyte. Molemmissa täytteissä on kylläkin sama pohja. Kostutin kakun vaniljasokerilla makeutetulla maidolla. Kakku kannattaa täytettäessä ehdottomasti kasata kelmulla vuorattuun vuokaan, kuten tässä ohjeessa opastetaan.

Mustikka- ja puolukkatäyte

2½ dl vispikermaa
200g maustamatonta tuorejuustoa
2 dl vaniljajogurttia
n. 1 dl sokeria
n. 1 rkl vaniljasokeria
3 liivatelehteä
n. 3 rkl vettä
n.200g mustikoita
n. 200g puolukoita

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää tuorejuusto, jogurtti ja sokeri. Sekoita hyvin. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja sekoita liotetut liivatelehdet siihen. Valuta neste ohuena nauhana täytteeseen ja sekoita samalla. Jaa täyte kahteen yhtä suureen osaan. Sekoita toiseen osaan puolukat ja toiseen mustikat. Jos käytät pakastemarjoja, sekoita ne jäisinä. Täytä toinen kakun väleistä toisella täytteellä ja toinen toisella.

Kuorrutusvaihe oli se haasteellisin... Täysin rypytöntä kakkua en saanut aikaiseksi, mutta rohkenen sanoa, että olen sentään edistynyt, ja ryppyjä oli jo selvästi aiempaa vähemmän.




Melko vähäryppyinen kakku...

 

Koristelin kakun syysteemalla ja kuten mainitsin, tätä kakkua en juuri suunnitellut etukäteen... Värjäsin valkoista sokerimassaa ja tein lehdet Confetista ostamallani muotilla. Sivuilla on mustaviinimarjapensaan lehtiä ja päällä muutama mustaviinimarja.

 

 

Tein reunaan sokerimassasta pienen reunuksen.

Kinkku-tomaattimuffinssit

Näin arjen alettua päätin leipoa pakkaseen jotakin suolaista, sellaista mikä olisi helppo ottaa töihin mukaan evääksi, tai vaikka napata joskus aamupalaksi. Päädyin kinkku-tomaattimuffinseihin, joiden ohjeen löysin Makuja-sivustolta. Unohdin laittaa mausteeksi ohjeessa ollutta rosmariinia, mutta nyt jälkeenpäin ajatellen, se oli minusta hyvä unohdus. Tässä ohje sillä tavalla kuin itse tein, mukautin ohjetta muutenkin hieman (tupla-annos, n. 15 isoa muffinssia).


7 dl jauhoja (sekoitin täysjyvä- ja sämpyläjauhoja)
3 dl kaurahiutaleita
2 tl jauhettua mustapippuria
2 tl ruokasoodaa
3-4 kananmunaa (ohjeen mukaan 4, mutta minulla oli vain 3, ja hyvin riitti)
2 punasipulia
100-150g aurinkokuivattuja tomaatteja
2 dl aurinkokuivattujen tomaattien öljyä
n. 400g maitorahkaa
2 dl maustamatonta jogurttia
250g savukinkkua
juustoraastetta

1. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon kananmunat, rahka ja jogurtti, sekoita tasaiseksi.
2. Silppua punasipuli, kinkku ja tomaatit. Kuullota sipulit öljytilkassa pannulla.
3. Lisää taikinaan kinkku, sipulit ja tomaatit. Kaada lopuksi sekaan öljy, sekoita. Jos tomaatipurkista ei tule kahta desiä öljyä, voit laittaa lisäksi tavallista öljyä. Itselläni sattui olemaan kaapissa chili-mausteöljyä, ja se sopi näihin hyvin.
4. Annostele taikina muffinssivuokiin, täytä vuoat melkein täyteen, mutta jätä hieman nousemistilaa. Asettele vuoat vielä muffinssipellille, leviämisen estämiseksi. Paista muffinsseja 200 asteessa noin 20 minuuttia. Kun ne ovat olleet uunissa noin 10 minuuttia, ripottele päälle juustoraastetta ja laita sitten uuniin vielä n. 10 minuutiksi. Odota, että juusto ruskistuu.

Rypytöntä kakkua opettelemassa

Lauantaina 16.8.2014 osallistuin Confetin järjestämälle kakunkuorrutuskurssille. Olen pitkään halunnut oppia, muten kuorruttaa kakku sokerimassalla tai esim. marsipaanilla, ilman että alareunaan jäisi niitä ryppyjä. Massalla kuorruttaminen olikin kurssin pääasia, ja sitä harjoiteltiin useampaan otteeseen styroksisen harjoituskakkupohjan kanssa. Tärkein valttikortti kakkua kuorruttaessa, niin kuin monessa muussakin, on tietysti kokemus ja sen mukanaan tuoma taito, mutta kyllä kurssilta tarttui myös mukaan muutama hyödyllinen vinkki. Rohkenen väittää, että seuraava kuorrutekakkuni on ainakin aavustuksen edellisiä rypyttömämpi. ;)

Ensin kurssilla kokeiltiin massan marmorointia vaivaamalla kahta eriväristä sokerimassaa sekaisin. Jos haluaa kauniin, selvästi marmoroituneen pinnan, kannattaa tehdä massoista pötkö, kiertää sitä eri suuntiin, ja painaa sitten taas yhdeksi möykyksi. Eli vaivata massaa sillä tavalla. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana, ettei vaivaa liikaa, koska silloin marmorikuvio katoaa.

Marmoroitu sokerimassapallo

Taikina kannattaa kaulita muovisen tai esim. silikonisen alustan päällä ja käyttää muovikaulinta. Puiseen kaulimeen taikina tarttuu paljon helpommin kiinni. Ostin kurssilta kuorrutteita varten muovikaulimen. Oli myös hyödyllinen vinkki, että tomusokeria kannattaa käyttää kaulitessa mahdollisimman vähän, sillä se kuivattaa sokerimassaa ja saan sen halkeilemaan helpommin. Lisäksi on hyvä tietää, että tomusokeria laitetaan vain massan alle, sitä ei siis käännellä ylösalaisin kaulitessa, vaan sama puoli pidetään koko ajan ylöspäin. Näin saadaan kakun pinnasta kaunis ja tomusokeriton, sitä kun on vaikea saada millään sudillakaan kakun päältä kokonaan pois. Toki tomusokeria pitää käyttää massan alla kaulintavaiheessa sen verran, että massa ei tartu pöytään. Jos näin käy, ei auta kuin aloittaa kauliminen alusta.

Koska kurssilla taikinaa kaulittiin ja kaulittiin, marmorikuvio ehti siitä jo melko lailla kadota.

Kurssilla opetettiin myös, miten massa nostetaan alustalta käsien päälle siirtoa varten. Siihenkin on oma tekniikkansa, jonka avulla minimoidaan kuorrutteeseen tulevat sormien painaumat ym. Tekniikkaa on vähän vaikea selittää, mutta yritän. Eli toinen käsi laitetaan kämmen avoinna ylöspäin kaulitun massan jompaan kumpaan reunaan. Ei siis tartuta kuorrutteeseen, vaan laitetaan käsi vain massan yläpuolelle. Sitten toisellä kädellä "heilautetaan" toisesta sivusta puolet kuorrutteesta odottavan käden päälle. Sitten sillä odottaneella kädellä heilautetaan massa takaisin "paikoilleen", paitsi että tässä vaiheessa se otetaan vastaan toisen käden kämmenellä, joka tällä heittosysteemillä saadaan jo niin hyvin kuorrutteen alle, että sitä on helppo nostaa siten että toinenkin käsi pääsee hyvin alle. Helpommin tehty kuin selitetty! Kämmenet kannattaa pitää ihan auki, etteivät sormenpäät aiheuta painaumia.

Kuorrute siirretään siten että kakku jää keskelle ja pintaa tasoitellaan vähän päältä. Nyt sitten alkaa se haastava vaihe, josta en valitettavasti saanut otettua kuvaa. Eli, kun kuorrute on kakun päällä, massaa silotellaan yksi pieni osa kerrallaan. Ota kuorrutteen reunoista kiinni (siis pieneltä alueelta), älä vedä mutta levitä niitä hieman eri suuntiin. Samalla tasoita sormella kuorrutetta keskeltä. Tee ensin vain muutama sentti yläreunasta ja siirry oikealle tai vasemmalle eteenpäin. Kun olet käynyt yhden kerran koko kakun läpi, tee uusi kierros, ja etene samalla tekniikalla seuraavat pari sentti alaspäin. Levitä massaa eri suuntiin ja tasoita. Jos vedät, kuorrute todennäköisesti repeää, joten ole varovainen. Tällä tyylillä koko kakku käsitellään alas asti, todennäköisesti käyt kakun ympärykseltään läpi ainakin kolme kertaa.

Leikkaa ylimääräinen kuorrute veitsellä pois, mutta jätä reunaan muutama milli "tyhjää". Työnnä nämä pienet reunat esim. veitsellä kakun alle, jolloin alareunastakin saadaan siisti. Jos reunasta tulee kaikesta huolimatta repaleinen, siihen voi pursottaa esim. ruusukkeita kermasta tai tehdä nyörin tai nauhan sokerimassasta. Alla yksi pieni kokeilu kurssilta.

Harjoitus tekee tässäkin mestarin, mutta kyllä hyvillä vinkeillä välttyy monelta kommellukselta!

Jouluinen luumuhillo

Tuoreet luumut olivat edullisessa tarjouksessa lähikaupassani, joten päätin tehdä vielä luumuhilloa ja maustaa sen jotenkin jouluisesti. Kilosta luumuja tulee vain noin 3 keskikokoista hillopurkkia, koska luumuhillo on aika tiivistä. Jospa vaikka laittaisikin tänä vuonna tähtitorttuihin omatekoista hilloa!

Ohje

1 kg luumuja
500g hillosokeria
½ dl sitruunamehua
2 rkl jauhettua kanelia (tai 1-2 kanelitankoa)

1. Pese luumut ja poista niistä kivet. Laita luumut puolikkaina kattilaan ja lisää sitruunamehu.
2. Kun höyryä alkaa nousta, lisää hillosokeri ja hetken kuluttua kaneli. Kannattaa painella esim. perunanuijalla mehua ulos luumuista.
3. Keitä noin 15 minuuttia ja kuori pintaan muodostuva vaahto lusikalla pois. Jos käytit kanelitankoa, muista poistaa se keittämisen lopuksi.
4. Soseuta hillo sauvasekoittimella niin tasaiseksi kuin haluat ja purkita kuumana puhtaisiin hillopurkkeihin.

Ja ei muuta kuin joulua odottamaan! ;)