Pääsiäiskakku

Tämä blogi on viettänyt hiljaiselämää viimeiset pari kuukautta. Jouluksi tulee aina tehtyä niin paljon kaikenlaista, että sen jälkeen tekee mieli vähän huilia ja kerätä rauhassa ideoita uusiin projekteihin. Mutta jokin aika sitten alkoivat taas leipomissormeni syyhytä ja päätin että teen pääsiäispöytään kakun. Näin jo päässäni, miten väkerrän marsipaanista hienon pupun ja pikku hiljaa suunnitelma eteni niin, että pupun pitääkin istua lekotella itse tehdyssä pääsiäismunassa, kakun päällä. Tietenkin menin vielä selittämään suunnitelmaani erinäisissä keskusteluissa, aina kun tuli puhe pääsiäisestä. Perääntyä ei siis enää voinut…

Kakkupohjaan käytin sitä samaa reseptiä, jonka sain edellisen kakun teon yhteydessä joulukuussa. Ihan paras täytekakkuohje, ei lässähdä yhtään! Leikkasin kakun kolmeen osaan. Kostutin jokaisen välin Jaffalla ja täytin kermavaahdolla johon oli sekoitettu aprikoosihilloa. Lisäksi joka väliin tuli kerros levyksi kaulittua mantelimassaa. Kakun päällä (sokerikuorrutteen alla), on vielä kerros kermavaahtoa, jotta kuorrute mukautuu pintaan paremmin. Kuorrutteen kanssa meinasi jo tulla pieni takaisku kun Herttoniemen Bake&Party olikin lauantaina kiinni, nettisivun tiedoista poiketen. Olin menossa sinne hakemaan keltaista sokerimassaa (sitä ei marketeissa myydä). Pelastavien vinkkien toivossa viestin leipurikollegalle, joka ehdotti että lisään valkoiseen sokerimassaan (jota myydään ruokakaupoissa) keltaista marsipaania. Jes, suunnitelma pelastettu! Kun eri värisiä massoja muovasi tarpeeksi kauan yhdessä, värit sulautuivat toisiinsa. Tässä kakku ennen ja jälkeen kuorruttamisen:

Marsipaanipupun tekeminen osoittautui jokseenkin haasteelliseksi. Olin sitä ennen katsellut ihmisten blogeista toinen toistaan hienompia marsipaaniluomuksia, miten ihmeessä ne onnistuvat?? Tein ensin pupulle keskivartalon, ja liitin siihen jalat ja kädet. Sitten tein pään ja korvat. Ehkä olisi pitänyt muokata kaikki osat yhdestä marsipaanipalasta, sillä irtonaisten osien kiinnittely vaati loputonta kärsivällisyyttä. Kasvot ja korvat olivat vaikeimmat. En tiennyt millä olisin saanut aikaan jotain järkevän näköistä, ja päädyin sitten lopulta laittamaan suklaakuorrutetta viiksiksi ja suuksi. Kun sen olin tehnyt, putosi pupulta taas käsi tai jalka, jota kiinnittäessäni onnistuin jollain sormella tuhraamaan kasvot. Huoh! Noh, lopputulos oli mitä oli, onhan niitä pääsiäispupuja monen näköisiä… Lisäksi pupuun tahriintui suklaata, mutta ajattelin että se ei haittaa, koska pupuhan istuu suklaamunassa herkuttelemassa. 

Pari päivää sitten sain yhdestä toisesta blogista (http://ebetys.com/) idean pikkutipuista. Löysin Anthon Bergin suklaamanteleita kaupasta ja tein keltaisille manteleille vain silmät ja nokat. Aika hauskan näköisiä mielestäni!

Kakku kertoo pienen tarinan: Pääsiäispupu on hypännyt ahneesti suklaamunaan ja särkenyt sen. Munasta kuoriutui neljä tipua, jotka nyt seisovat rivissä munan ulkopuolella laulamassa. Pöydässä käytiin vilkas keskustelu siitä, laulavatko tiput Hoosiannaa vai mitä. Päätin kuitenkin, että ne laulavat Johannes Passiota.  Tarkoitus oli kirjoittaa kakkuun "Iloista pääsiäistä!", mutta ensimmäisen sanan jälkeen totesin, ettei tila mitenkään riitä, kun toinen sana on niin pitkä. No, Suomi on kaksikielinen maa, jonka vuoksi kakussa luki lopulta "Iloista Påsk!".

Tässä vielä kuva siskon pojan pashasta:

Ja siskon tytön muffinssit:

 

Hyvää pääsiäistä!