Persikka-vadelmatwist

Täytyy todeta että taas kerran on lähtenyt hilloaminen vähän lapasesta. En tiedä mikä siinä on niin kivaa, en tosiaan siis säilö mitenkään velvollisuudesta tms. Enkä käytä paljon hilloa itse. Se on vaan jotenkin niin kivaa kesäistä puuhaa ja minusta itse tehty hillopurkki on kiva vieminen kylään, tai vaikka mukava joulumuistaminen, silloin kun kesä on muisto vain. Ja innostun helposti kokeilemaan uusia yhdistelmiä.

No, asiaan, kehittelin siis taas yhden uuden hillon, jonka nimesin persikka-vadelmatwistiksi. Periaatteeni on, ettei hillojen tekeminen tulisi kovin kalliiksi, joten hilloan yleensä sitä mikä milloinkin on edullista ja käytän paljon käytettyjä lasipurkkeja, jotka on pesty asianpesukoneen kuumimmalla ohjelmalla. Persikat olivat nyt tarjouksessa ja vadelmat otin pakasteesta.

Tämä(kin) ohje syntyi vähän vahingossa. Tarkoitus oli tehdä Dansukkerin sivuilla olevaa raidallista hilloa, jossa laitetaan persikka- ja vadelmahilloja vuoronperään purkkeihin, hyydyttäen joka kerros aina välissä jääkaapissa. Hieman vaivalloista oikeastaan, ja hidasta. Tarkoitus oli käyttää molempiin hilloihin hillo- ja marmeladisokeria, joka tekee hillosta hieman kiinteämpää kuin pelkkä hillosokeri. Kun olin kaatanut sokerin vadelmiin, huomasin että olinkin ostanut ko. sokeria paketin liian vähän. Tavallista hillosokeria sen sijaan oli, joten laitoin sitä persikkaosioon. Näin koostumuksista tuli vähän erilaisia, vadelmahillosta tuli "jykevämpää", ja siksi myös painavampaa, ja kun yritin tehdä kerroksia, vadekmahillo upposi persikkahillon läpi ja valui alas. Totesin sitten ettei se oikeastaan haittaa, sekoitin lusikan kärjellä hilloja ihan vähän keskenään kun purkki oli täynnä, ja lopputuloksena oli mielestäni aika hauska twist. Maustoin persikkahillon amaretolla (vajaa 1dl / 1,8 kg persikkaa), joka sopii erinomaisesti hilloihin. Vadelmahilloon en laittanut mausteita sokerin lisäksi. Kalttasin persikat, mutta kuori eri siltikään irronnut kuin vaivalloisesti, joten jouduin kuorimaan ne veitsellä.

Määriä tähän hilloon on mahdotonta antaa, eikä niillä ole niin väliäkään. Tärkeintä on sokerin ja marjojen/hedelmien suhde. Tavallisessa hillosokerissa  laita 500g sokeria yhtä marja/hedelmäkiloa kohden, hillo-marmeladisokerissa 1 paketillinen yhtä kiloa kohti. Itse laitan hilloon keittämisen jälkeen ihan hitusen säilöntäaine Atamonia, joka on itse asiassa sitruunahappoa. Atamon ei ole välttämätön, laitan sitä vain tosiaan ihan lusikan kärjellä ja lähinnä varmuuden vuoksi, kun hillot ovat jääkaapissa useita kuukausia.

Ensin ajattelin, että koko juttu epäonnistui, mutta oikeastaan lopputulos on minusta aika hauska.

Persikkahilloa oli enemmän, joten sitä tuli muutama oma purkkinsa.

Tämän päivän hillot. Disaronno sopii erinomaisesti hillojen mausteeksi. Sen voi lisätä keitettäessä tai heti sen jälkeen. Amaretto tuo hilloon aromikkaan lisän.

Löysin Stockalta ehkä maailman söpöimpiä hillopurkkien koristeita.

Ja nyt on taas vaihteeksi purkit loppu!

Kirsikka-clafoutis (ranskalainen kirsikkapiirakka)

Tämän kesäisen reseptin löysin Facebookista, jossa nykyään kiertää hauskoja reseptejä videolla olevine valmistusohjeineen. Tässä ohjeessa minua viehätti piirakan valmistustapa, jotain vähän erilaista, ja halu kokeilla heräisi. Tein piirakan melkein hetken mielijohteesta, koska kirsikoita ja aineksia sattui olemaan kotona, ja syöjiäkin. Kirsikoita jäi nimittäin jonkin verran hilloamisen jälkeen jäljelle. Tein taas kahdesta kilosta kirsikoita aimo annoksen aromikasta kirsikkahilloa, jota äitini tilaa minulta joka kesä. Kirsikat olivat nyt tarjouksessa, joten tartuin heti tilaisuuteen.

Clafoutis tarkoittaa siis ranskalaista hedelmä- tai marjapiirasta, joka tehdään voideltuun ja sokeroituun vuokaan. Kirsikat ovat tyypillinen valinta clafoutikseen, kuten myös kuulemma luumut. Taikina muistuttaa koostumukseltaan flania, täkäläisittäin se on ehkä lähinnä Ahvenanmaan pannukakkua. Rasvaa ei tule paljon, eikä jauhojakaan kovin paljon, munia sen sijaan 4. Ymmärtääkseni clafoutikselle ominaista on myös se, että taikina kaadetaan marjojen/hedelmien päälle. Clafoutis on ainakin nettitiedon mukaan hyvin yleinen leivonnainen ranskassa, ja ruoanlaittoguru Julia Childillakin oli oma reseptinsä kirsikka-clafoutikseen yhdessä keittokirjoistaan.

Ohje on helppo, mutta haasteellista on saada kirsikoista kivet pois ilman, että kirsikat menevät rikki. Ohjevideolla tämä tehtiin siihen tarkoitetulla vempaimella, mutta koska minulla ei sellaista ollut, piti keksiä jotain muuta. Kokeilin ensin työntää kiven ulos pillillä, mutta pilli ainoastaan taittui puuhassa. Sitten keksin käyttää muovisia kovia pieniä putkia, joita olin joskus aikoinaan ostanut kakkutarvikeliikeestä suklaatikkareiden varsiksi. Tikkareita ei ole tullut juuri tehtyä, mutta nyt löytyi niillekin tikuille käyttöä! Jos kivien poistaminen tuntuu mahdottomalta kirsikoita rikkomatta, voit myös puolittaa kirsikat, lopputulos ei tosin silloin ole yhtä nätti.

Kirskankivien poistoa.

Tein piirakan tavallisen kokoiseen piirakkavuokaan. Olen muuttanut grammamitat deseiksi netissä olleen ohjeen mukaisesti, desilitramitat ovat suluissa. Keittiövaaka on niin kätevä apuväline että suosittelen sen hankkimista jokaiselle.

Ohje

n. 600g kirsikoita (jonkin verran alle 1 litra)
4 kananmunaa
100g (1,2 dl) sokeria
100g (n. 1,7 dl) jauhoja
½-1 tl vanilja-aromia, tai noin ruokalusikallinen vaniljasokeria
2,4 dl maitoa
30 g (0,3 dl) margariinia
margariinia ja sokeria vuoan voiteluun

1. Poista kivet kirsikoista.
2. Voitele piirakkavuoka ja sokeroi se kauttaaltaan, myös sivuilta. Asettele kirsikat vuokaan, niiden pitäisi peittää pohja kokonaan mutta ei olla päällekäin.

Kirsikat vuoassa.

 3. Riko munat kulhoon ja vatkaa rakenne rikki. Lisää sokeri ja sekoita vispilällä. Lisää jauhot ja vanilja-aromi, sekoita jälleen hyvin.
4. Lisää maito ja sulatettu margariini, sekoita.
5. Kaada taikina vuokaan kirsikoiden päälle, nousemisvaraa ei tarvitse jättää kuin muutama milli. Kirsikat kelluvat nyt taikinan pinnalla.
6. Laita piirakka uuniin ja paista 180 asteessa noin 40 min, sen tulisi olla kullanruskea pinnalta. Piirakka nousee uunissa hieman ja laskee sitten jäähtyessään.

Juuri uunista tullut clafoutis.

Ymmärtääkseni clafoutis kuuluisi nauttia haaleana, kuten tänään teimme. Itse kuitenkin olen sitä mieltä, että se on parhainta jääkaappikylmänä. Mutta se on täysin makuasia.

Clafoutis tarjoillaan usein kermavaahdon kanssa. Toki se maistuu myös sellaisenaan! Hunnuta piirakka tomusokerilla juuri ennen tarjoilua.