Mantelinen omenakakku

Tämän piirakan valmistin jo marraskuussa, mutta en muistanut sitä aiemmin tänne blogiin päivittää. Resepti on Ullanunelman nettisivuilta, piirakan koristelua mukailin hieman. Alkuperäisessä ohjeessa piirakka kuorrutetaan kauttaaltaan ja päällekin ripotellaan paahdettuja mantelilastuja. Minusta piirakan päällinen oli kuitenkin aika nätti, joten en peittänyt sitä. Ullanunelman kuvassa piirakka on myöskin keskeltä aivan tasainen, minun nousi pyöreäksi kummuksi, joten siksikin kuorrutin vain sivut. Maku oli hyvä ja hieman erilainen kuin ihan tavallisessa omenapiirakassa.  Mantelirouhe tuo taikinaan makua ja rouheutta. :)

Pohja

2 kananmunaa
1 ½ dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 dl maitoa
1 dl sulatettua rasvaa
1 dl mantelirouhetta
n. 3 omenaa 

Kuorrute

200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl tomusokeria
5 tippaa karvasmanteli-aromia tai mantelilikööriä (itse laitoin aimo lorauksen amarettoa)
70 g mantelilastuja (1pss)

1. Vaahdota munat ja sokeri. Lisää siihen kuivat aineet, rasva ja maito. Kaada jauhotettuun piirakkavuokaan (n.27cm). Minä tein irtopohjavuokaan, jonka pohjalle laitoin leivinpaperin. En tiedä miten kakun saisi irti piirakkavuoasta??

2. Viipaloi kuoritut omenat ja asettele taikinan päälle. Paista 200 C n.20 min. Anna jäähtyä ja laita tarjoiluastialle.
3. Sekoita tuorejuusto, tomusokeri ja karvasmanteliöljy. Kuorruta piirakka sillä.
4. Paahda kuivalla paistinpannulla mantelilastuja ja laita kuorrutuksen päälle.
5. Voit koristella vielä tomusokerilla.

Kotitekoiset suklaasuukot

Halusin tänä jouluna kokeilla jotain erilaista konvehtien jälkeen, ja kun bongasin itsetehtyjen suklaasuukkojen ohjeen Iltalehden Hanna Määtän ruokablogista, päätin heti että niitä täytyy kokeilla. Sanon heti alkuun, ettei kyseessä ole suurpiirteisen leipojan resepti, eikä hommaan kannata ryhtyä ilman ruoanlaittoon sopivaa lämpömittaria... Mutta jos pitää näpertelystä ja tarkoista ohjeista, on tämä oikein hauskaa puuhaa ja lopputulos kyllä palkitsee!

Itselläni käytössä oli digitaalinen lämpömittari, niitä myydään markettien ruokavälineosastoilla.

Tästä annoksesta tuli noin 30 suukkoa.

Tarvitset

Marie-keksejä

Marenkitäyte:
5 isoa kananmunanvalkuaista
2 rkl sokeria
2 liivatelehteä
4 tl vaniljasokeria

Sokeriliemi:
2½ dl sokeria
1 dl glukoosisiirappia (löytyy marketeista sokerihyllystä)

Kuorrutus:
maito-, valko-, ja tummaa suklaata makusi mukaan
koristerakeita

1. Laita 2 liivatelehteä veteen likoamaan.
2. Erottele kananmunanvalkuaiset ja vaahdota sähkövatkaimella. Kun seos on lähes vaahtoutunut, lisää mukaan 2 rkl sokeria pikkuhiljaa, koko ajan vatkaten. Vatkaa vaahto kovaksi, niin että se pysyy kulhossa kun käännät sen ylösalaisin.
3. Sekoita kattilassa 0,75 dl vettä, 2½ dl sokeria ja 1 dl glukoosisiirappia. Kuumenna seos 116 asteiseksi ja ota sitten liedeltä pois.
4. Purista liivatelehdistä ylimääräinen vesi pois ja sekoita ne hyvin kuumaan sokeriliemeen.
5. Kaada kuuma sokeriliemi valkuaisvaahtoon hitaasti, koko ajan sätkövatkaimella vatkaten. Lisää vaniljasokeri tai halutessasi muuta maustetta. Jatka vatkaamista kunnes seos on jäähtynyt. Siitä pitäisi tulla viileää ohjeen mukaan, mutta en tiedä miten se onnistuisi, minulla jäi huoneenlämpöiseksi. Ehkä olisi pitänyt vatkata vielä kauemmin.
6. Asettele Marie-keksit pellille, jätä hieman varaa keksien väliin. Laita marenkiseos pursotuspussiin. Itse laitoin pussin päähän tähtityllan. Tosin en tiedä oliko siitä apua, koska seos oli sen verran löysää ettei kuviota juuri näkynyt.
7. Pursota jokaisen keksin päälle keko marenkimassaa. Paista 175 asteisessa uunissa 7 minuuttia. Ajan kanssa sai olla aika tarkkana.

Menossa uuniin.

Paiston jälkeen. Marenki nousee uunissa ja laskee sitten taas huoneenlämmössä.

8. Kun keksit ovat hieman jäähtyneet, sulata suklaa(t). Pyörittele jokainen suukko suklaassa pohjaa myöten. Marengin pitäisi olla kiinnittynyt keksiin uunissa niin, että voit huolella pyöritellä suukkoja ylösalaisin. Kun suukko on kauttaaltaan suklaassa, ravistele sitä suklaakipon päällä ylösalaisin, että ylimääräinen suklaa valuu pois. Suklaapäällyksen tulisi olla sopivan ohut. Koristele halutessasi toisella suklaalla ja koristerakeilla.

 Laita jääkaappiin leivinpaperin päälle jäähtymään pariksi tunniksi ja tarjoile tai paketoi! Pusut kannattaa säilyttää jääkaapissa ja ottaa huoneenlämpöön hieman ennen syömistä.

Nämä pusut menivät pääosin lahjoiksi ennen joulua.

Karpaloinen kerroskakku

Mietin millaisen kakun valmistaisin tämän vuoden viimeiseen tiimikokoukseen töissä. Halusin kokeilla jotakin uutta ja lisäksi kakun tulisi olla jouluinen. Päädyin Valion mainoksesta bongaamaani karpaloiseen kerroskakkuun. Valinta oli hyvä ja kakku oli mukavan erilainen kuin aiemmin tekemäni. Kakussa ei ole juustoa, mutta koostumukseltaan ja maultaan se muistuttaa paljon juustokakkua.

Ohje

250g piparkakkutaikinaa
400g turkkilaista jogurttia
2 kananmunaa
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
400g maustettua rahkaa luumu-kaneli (Valiolta löytyy, yllättäen...)
0,5 tl kardemummaa
200g pakastekarpaloita
1,5 rkl perunajauhoa
(piparkakkuja ja tomusokeria koristeluun)

1. Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan (halkaisija n. 22 cm) pohjan päälle ja sulje vuoka.
2. Muotoile piparkakkutaikina ensin palloksi ja kauli sitten pyöreäksi levyksi. Painele levy vuoan pohjalle ja n. 3 cm reunoille. Itse vielä voitelin vuoan reunat, vaikka sitä ei ohjeessa lukenut.
3. Sekoita hyvin keskenään jogurtti, kananmunat, sokeri ja vaniljasokeri. Ota sitten 2,5 dl seoksesta sivuun.
4. Lisää jäljelle jääneeseen jogurttiseokseen rahka ja kardemumma.
5. Sekoita jäiset karpalot ja 1 rkl perunajauhoa keskenään. Ripottele loppu perunajauho (0,5 rkl) vuokaan piparkakkutaikinan päälle.
6. Kaada rahkaseos kakkuvuokaan. Ripottele päälle karpalot. Kaada lopuksi päälle jogurttiseos.
7. Paista kakkua uunin alimmalla tasolla 175 asteessa noin 65 min. Kun kakku on jäähtynyt, irrota kakun reunat vuoasta ensin varovasti esim. veitsen kanssa ja avaa sitten vuoka. Nosta kakku tarjoiluvadille ja säilytä jääkaapissa. Ota huoneenlämpöön noin tunti ennen tarjoilua.

Koristele jouluisesti vaikka piparkakuilla, ripaus tomusokeria päälle antaa aina myös viimeistellyn säväyksen!

Mukavaa joulunodotusta!

Toffee-puolukkakakku

Kollegani teki tänä syksynä töihin toffee-puolukkakakkua, joka vei kielen mennessään! Päätin heti, että sitä on pakko tehdä itsekin, ihan kokeilun vuoksi. Vanhemmilleni tuli eräänä tiistaina vieraita ja tarjouduin tekemään kakun heille. Ja pääsinpä sitä sitten itsekin maistamaan. Yllätys yllätys, tämäkin ohje oli lähtöisin Kinuskikissan blogista. Alkuperäisessä ohjeessa käytetään puolukoiden sijaan karpaloita, mutta kollegani oli tehnyt kakun puolukoilla ja niin päätin minäkin tehdä, nyt kun niiden satokausi on parhaimmillaan. Ihanan kakusta tekee juuri happaman puolukan ja supermakean tofeen yhdistelmä, sekä se ettei toffeessa oltu tosiaan säästelty ja se suorastaan suli suussa.

Kakun toffee valmistetaan tavalla, josta en ollut aiemmin kuullut. Ostetaan siis kaksi tölkkiä kondensoitua maitoa, ja sitten niitä keitellään pienellä teholla umpinaisina kokonaista 3 tuntia! Kun purkin avaa, on maito muuttunut ruskeaksi toffeeksi. Vaihtoehtoisesti voi ostaa valmiiksi keitettyä toffeeta, sitä mitä myydään kaupassa kondensoitujen maitojen vieressä. En tiedä, onko itse keitetty parempaa. Kollegani oli käyttänyt valmiiksi keitettyä toffeeta ja maku oli mitä parhain. Kun maidon on keittänyt, se säilyy toffeena avaamattomassa purkissa jääkaapissa omaan parasta ennen-päiväänsä asti. Eli purkkeja voi keittää jääkaappiin valmiiksi myös seuraavia tarpeita varten.

Varmasti toffeen voisi tähän keittää myös itse fariinisokerista ja kermasta, mutta en alkanut nyt säveltää, kun en vielä niin hyvin tunne toffeen/kinuskin käyttäytymistä. Jos sitä keittää väärän ajan, lopputuloksena voi olla hampaisiin kiinni jäävä tahmea massa. Toimin siis ohjeen mukaan. Ilmeisesti kondensoiduissa maidoissakin saattaa olla eroja keittoajan suhteen, oikea aika kannattaa tarkistaa purkin kyljestä. Itse käytin alkuperäisessä ohjeessa ollutta maitomerkkiä.

Maidon keittämistä lukuunottamatta kakku on nopea tehdä. 

Toffee

2 tlk (á 397 g) kondensoitua maitoa tai valmiiksi keitettyä toffeeta (myydään kaupoissa samassa hyllyssä)

Pohja

150 g voita tai margariinia
1 dl sokeria
1 kananmuna
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Puolukkatäyte

n. 5 dl puolukoita
3 rkl perunajauhoja
(¾ dl sokeria)

1. Kuumenna vesi isossa kattilassa kiehuvaksi. Upota maitotölkit veteen ja anna kiehua 3 tuntia. Lisää vettä tarvittaessa. Kaada kuuma vesi kattilasta ja jäähdytä tölkit laskemalla kylmää vettä kattilaan.
2. Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna hyvin vatkaten. Yhdistä kuivat aineet ja sekoita joukkoon. Vuoraa irtopohjavuoan (24 cm) pohja leivinpaperilla ja voitele reunat. Levitä taikina jauhotetuilla sormilla kevyesti painellen vuoan pohjalle ja 3 cm matkalta reunoille.
3. Avaa maitotölkit ja lusikoi toffee pohjan päälle. Levitä tasaiseksi.
4. Sekoita puolukoihin perunajauhot ja sokeri. Kaada puolukat vuokaan toffeen päälle. Suosittelen että laitat päällimäiseksi vielä kerroksen puolukoita, joihin ei ole sekoitettu perunajauhoa, koska perunajauho ei välttämättä sula uunissa ja saattaa jättää kakun pinnalle valkoisen kerroksen.
5. Paista uunin keskitasolla 200 asteessa 25-35 minuuttia. Jos tarpeen, suojaa pinta foliolla, kun taikinareunat ovat saaneet sopivasti väriä. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

Kuorruta kakku tomusokerilla juuri ennen tarjoilua.

Päällä hapanta puolukkaa, alla reilu annos suussa sulavaa toffeeta ja herkullinen pohja!

Vaniljainen mustikkaseepra

Halusin kokeilla tämän vuoden rapujuhliin uudenlaista juustokakkua seepratekniikalla. Olen aiemmin tehnyt kerran seepra-kuivakakun, joka on hauska muunnelma perinteisestä tiikerikakusta, mutta juustokakussa en ollut kuviota koskaan kokeillut. Resepti on mainiosta Kinuskikissan blogista. Tässä kakussa maistuu vaniljan ja mustikan ohella häivähdys kinuskia. Kinuski olisi saanut minusta tulla voimakkaamminkin esille, kinuskin maku oli yllättävän mieto siihen nähden että sitä kuitenkin tuli täytteeseen useampi desi. Kakku oli herkullista ja sai kiitosta myös raikkaudestaan, ei ole äkkimakea siis.

Pohja

180 g digestive-keksejä
75 g voita tai margariinia

Kinuskinen vaniljatäyte

3 dl vispikermaa
2 ½ dl fariinisokeria
8 liivatelehteä
500 g vaniljakastiketta, esim. Valio Vanilla (ei vaahdotettavaa vaniljakastiketta)
400 g vaniljarahkaa
4 rkl vettä

Mustikkatäyte

5 liivatelehteä
500 g tuoreita tai pakastemustikoita

Valmistus:

1. Vuoraa irtopohjavuoan (halkaisija n. 24 cm) pohja leivinpaperilla. Sivele vuoan sisäreunoille öljyä, jotta kakku irtoaa siistimmin.
 2. Murskaa digestivet tehosekoittimessa. Sulata voi ja sekoita joukkoon keksimurska. Painele seos vuoan pohjalle.
3. Mittaa kinuskitäytteen kerma ja fariinisokeri kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä noin minuutti, jotta sokeri liukenee kermaan. Jäähdytä kylmässä vesihauteessa. Nosta sitten jääkaappiin, jotta kastike viilenee ja muuttuu paksummaksi. Kastikkeen voi tehdä tähän pisteeseen jo edellisenä päivänä.
4. Laita täytteiden liivatelehdet (8 + 5) likoamaan kylmään veteen.
5. Soseuta mustikat. Kuumenna noin desilitra mustikkasoseesta kiehuvaksi ja sulata siihen liivatteet. Yhdistä huolellisesti sekoittaen lopun mustikkasoseen kanssa.
6. Yhdistä vaniljakastike, vaniljarahka ja kinuskikastike vatkaimella. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja sulata siihen liivatteet. Sekoita liivateseos kinuskitäytteen joukkoon.
7. Kaada vuoan keskelle vuorotellen kinuski- ja mustikkatäytettä. Loppua kohden annosta voi pienentää, jotta saat keskiosaan tiheän rengaskuvion. Voit säädellä kuviota myös kaatamiskorkeudella. Jos täyte painuu pohjaan, kaada se lähempää täytteen pintaa.
8. Laita kakku jääkaappiin hyytymään noin neljäksi tunniksi tai seuraavaan päivään. Irrota kakku vuoasta ja siirrä tarjoilulautaselle.

Tuo kaataminen vuorotellen oli yllättävän haasteellista, kun oli kaksi kippoa koko ajan käsissä. Lopputulos ei ollut yhtä nätti kuin kinuskikissan kuvassa, mutta harjoitus varmaan tekee tässäkin asiassa mestarin.

Persikka-vadelmatwist

Täytyy todeta että taas kerran on lähtenyt hilloaminen vähän lapasesta. En tiedä mikä siinä on niin kivaa, en tosiaan siis säilö mitenkään velvollisuudesta tms. Enkä käytä paljon hilloa itse. Se on vaan jotenkin niin kivaa kesäistä puuhaa ja minusta itse tehty hillopurkki on kiva vieminen kylään, tai vaikka mukava joulumuistaminen, silloin kun kesä on muisto vain. Ja innostun helposti kokeilemaan uusia yhdistelmiä.

No, asiaan, kehittelin siis taas yhden uuden hillon, jonka nimesin persikka-vadelmatwistiksi. Periaatteeni on, ettei hillojen tekeminen tulisi kovin kalliiksi, joten hilloan yleensä sitä mikä milloinkin on edullista ja käytän paljon käytettyjä lasipurkkeja, jotka on pesty asianpesukoneen kuumimmalla ohjelmalla. Persikat olivat nyt tarjouksessa ja vadelmat otin pakasteesta.

Tämä(kin) ohje syntyi vähän vahingossa. Tarkoitus oli tehdä Dansukkerin sivuilla olevaa raidallista hilloa, jossa laitetaan persikka- ja vadelmahilloja vuoronperään purkkeihin, hyydyttäen joka kerros aina välissä jääkaapissa. Hieman vaivalloista oikeastaan, ja hidasta. Tarkoitus oli käyttää molempiin hilloihin hillo- ja marmeladisokeria, joka tekee hillosta hieman kiinteämpää kuin pelkkä hillosokeri. Kun olin kaatanut sokerin vadelmiin, huomasin että olinkin ostanut ko. sokeria paketin liian vähän. Tavallista hillosokeria sen sijaan oli, joten laitoin sitä persikkaosioon. Näin koostumuksista tuli vähän erilaisia, vadelmahillosta tuli "jykevämpää", ja siksi myös painavampaa, ja kun yritin tehdä kerroksia, vadekmahillo upposi persikkahillon läpi ja valui alas. Totesin sitten ettei se oikeastaan haittaa, sekoitin lusikan kärjellä hilloja ihan vähän keskenään kun purkki oli täynnä, ja lopputuloksena oli mielestäni aika hauska twist. Maustoin persikkahillon amaretolla (vajaa 1dl / 1,8 kg persikkaa), joka sopii erinomaisesti hilloihin. Vadelmahilloon en laittanut mausteita sokerin lisäksi. Kalttasin persikat, mutta kuori eri siltikään irronnut kuin vaivalloisesti, joten jouduin kuorimaan ne veitsellä.

Määriä tähän hilloon on mahdotonta antaa, eikä niillä ole niin väliäkään. Tärkeintä on sokerin ja marjojen/hedelmien suhde. Tavallisessa hillosokerissa  laita 500g sokeria yhtä marja/hedelmäkiloa kohden, hillo-marmeladisokerissa 1 paketillinen yhtä kiloa kohti. Itse laitan hilloon keittämisen jälkeen ihan hitusen säilöntäaine Atamonia, joka on itse asiassa sitruunahappoa. Atamon ei ole välttämätön, laitan sitä vain tosiaan ihan lusikan kärjellä ja lähinnä varmuuden vuoksi, kun hillot ovat jääkaapissa useita kuukausia.

Ensin ajattelin, että koko juttu epäonnistui, mutta oikeastaan lopputulos on minusta aika hauska.

Persikkahilloa oli enemmän, joten sitä tuli muutama oma purkkinsa.

Tämän päivän hillot. Disaronno sopii erinomaisesti hillojen mausteeksi. Sen voi lisätä keitettäessä tai heti sen jälkeen. Amaretto tuo hilloon aromikkaan lisän.

Löysin Stockalta ehkä maailman söpöimpiä hillopurkkien koristeita.

Ja nyt on taas vaihteeksi purkit loppu!

Kirsikka-clafoutis (ranskalainen kirsikkapiirakka)

Tämän kesäisen reseptin löysin Facebookista, jossa nykyään kiertää hauskoja reseptejä videolla olevine valmistusohjeineen. Tässä ohjeessa minua viehätti piirakan valmistustapa, jotain vähän erilaista, ja halu kokeilla heräisi. Tein piirakan melkein hetken mielijohteesta, koska kirsikoita ja aineksia sattui olemaan kotona, ja syöjiäkin. Kirsikoita jäi nimittäin jonkin verran hilloamisen jälkeen jäljelle. Tein taas kahdesta kilosta kirsikoita aimo annoksen aromikasta kirsikkahilloa, jota äitini tilaa minulta joka kesä. Kirsikat olivat nyt tarjouksessa, joten tartuin heti tilaisuuteen.

Clafoutis tarkoittaa siis ranskalaista hedelmä- tai marjapiirasta, joka tehdään voideltuun ja sokeroituun vuokaan. Kirsikat ovat tyypillinen valinta clafoutikseen, kuten myös kuulemma luumut. Taikina muistuttaa koostumukseltaan flania, täkäläisittäin se on ehkä lähinnä Ahvenanmaan pannukakkua. Rasvaa ei tule paljon, eikä jauhojakaan kovin paljon, munia sen sijaan 4. Ymmärtääkseni clafoutikselle ominaista on myös se, että taikina kaadetaan marjojen/hedelmien päälle. Clafoutis on ainakin nettitiedon mukaan hyvin yleinen leivonnainen ranskassa, ja ruoanlaittoguru Julia Childillakin oli oma reseptinsä kirsikka-clafoutikseen yhdessä keittokirjoistaan.

Ohje on helppo, mutta haasteellista on saada kirsikoista kivet pois ilman, että kirsikat menevät rikki. Ohjevideolla tämä tehtiin siihen tarkoitetulla vempaimella, mutta koska minulla ei sellaista ollut, piti keksiä jotain muuta. Kokeilin ensin työntää kiven ulos pillillä, mutta pilli ainoastaan taittui puuhassa. Sitten keksin käyttää muovisia kovia pieniä putkia, joita olin joskus aikoinaan ostanut kakkutarvikeliikeestä suklaatikkareiden varsiksi. Tikkareita ei ole tullut juuri tehtyä, mutta nyt löytyi niillekin tikuille käyttöä! Jos kivien poistaminen tuntuu mahdottomalta kirsikoita rikkomatta, voit myös puolittaa kirsikat, lopputulos ei tosin silloin ole yhtä nätti.

Kirskankivien poistoa.

Tein piirakan tavallisen kokoiseen piirakkavuokaan. Olen muuttanut grammamitat deseiksi netissä olleen ohjeen mukaisesti, desilitramitat ovat suluissa. Keittiövaaka on niin kätevä apuväline että suosittelen sen hankkimista jokaiselle.

Ohje

n. 600g kirsikoita (jonkin verran alle 1 litra)
4 kananmunaa
100g (1,2 dl) sokeria
100g (n. 1,7 dl) jauhoja
½-1 tl vanilja-aromia, tai noin ruokalusikallinen vaniljasokeria
2,4 dl maitoa
30 g (0,3 dl) margariinia
margariinia ja sokeria vuoan voiteluun

1. Poista kivet kirsikoista.
2. Voitele piirakkavuoka ja sokeroi se kauttaaltaan, myös sivuilta. Asettele kirsikat vuokaan, niiden pitäisi peittää pohja kokonaan mutta ei olla päällekäin.

Kirsikat vuoassa.

 3. Riko munat kulhoon ja vatkaa rakenne rikki. Lisää sokeri ja sekoita vispilällä. Lisää jauhot ja vanilja-aromi, sekoita jälleen hyvin.
4. Lisää maito ja sulatettu margariini, sekoita.
5. Kaada taikina vuokaan kirsikoiden päälle, nousemisvaraa ei tarvitse jättää kuin muutama milli. Kirsikat kelluvat nyt taikinan pinnalla.
6. Laita piirakka uuniin ja paista 180 asteessa noin 40 min, sen tulisi olla kullanruskea pinnalta. Piirakka nousee uunissa hieman ja laskee sitten jäähtyessään.

Juuri uunista tullut clafoutis.

Ymmärtääkseni clafoutis kuuluisi nauttia haaleana, kuten tänään teimme. Itse kuitenkin olen sitä mieltä, että se on parhainta jääkaappikylmänä. Mutta se on täysin makuasia.

Clafoutis tarjoillaan usein kermavaahdon kanssa. Toki se maistuu myös sellaisenaan! Hunnuta piirakka tomusokerilla juuri ennen tarjoilua.

Hienostunut raparperihillo

Tänä vuonna halusin tehdä raparperista jotain uutta hilloa myös, jokavuotisen suosikkini Mausteisen raparperihillon lisäksi. Päädyin hilloon, jonka reseptin löysin Kotikokin sivustolta ja muokkasin sitä vähän. Tämä hillo on siellä nimellä Raparperihillo Deluxe, itse nimensin sen uudelleen Hienostuneeksi raparperihilloksi. Hienostuneen tai deluxen siitä tekee hilloon laitettava makea jälkiruokaviini. Alkuperäisessä reseptissä viiniksi suositellaan esim. Sauterneeta, mutta pieni pullo sitä maksaa noin 20e. Ihan niin arvokasta hilloa en välittänyt tehdä, joten valitsin Alkon myyjän kanssa toisen jälkiruokaviinin, joka oli mielestäni erittäin hyvän makuista. Viini on italialaista ja alla kuvat sekä etu- että takaetiketistä (n. 8 e/375 ml pullo).

Pullo edestä...

...ja takaa.

Viinin lisäksi tätä hilloa maustaa aito vanilja. Veden määrää vähensin jonkin verran alkuperäisestä reseptistä, ja nyt jos tekisin uudelleen, vähentäisin vielä ehkä hieman, jolloin maku olisi entistä täyteläisempi. Mutta oikein hyvää se oli näinkin. Alla olevan ohjeen mukaisesti tein, ja silloin hillosta tulee melko löysää (mikä oli minusta kyllä vaiheeksi ihan hyvä asia, sopii hyvin esim. jäätelön päälle). Jos haluat löysää hilloa ja vähennät vesimäärää allaolevasta, vähennä silloin hieman myös sokerin määrää, koska hillosokeri kiinteyttää hillon. Tein myös alkuperäisestä ohjeesta poiketen niin, että keitin hilloa noin vartin, ja lisäsin sitten viinin, enkä enää kiehauttanut.

Ohje

700g raparperia
600g hillosokeria
3-4dl vettä
reilu 1 dl makeaa viiniä
2 vaniljatankoa

1. Pilko raparperit ja lisää ne kattilaan hillosokerin ja veden kanssa.
2. Avaa vaniljatangot ja raaputa siemenet sisältä. Laita sekä siemenet että avatut tangot kattilaan ja keitä hilloa noin 15 min.
3. Ota kattila pois levyltä ja lisää viini, älä enää sen jälkeen keitä. Sekoita hyvin.
4. Vaahtoa muodostuu todennäköisesti melko runsaasti, kuori se lusikalla päältä pois, ennenkuin purkitat hillon. Muista myös poistaa vaniljatangot!

Purkita hyvin pestyihin, kuiviin purkkeihin ja sulje kannet huolella.

Nauti esim. vaniljajäätelön kanssa!

Raparperichutney

Sain taas jumppakaveriltani aimo annoksen raparperia, suurkiitos!

Valmistin tällä kertaa raparperista kahta erilaista hilloa, sekä ekaa kertaa myöskin chutneytä. Tein chutneytä vain yhden annoksen, josta tuli kolme keskikokoista purkkia. Reseptin valitsin Kotilieden sivuilta, koska se vaikutti hyvältä ja helpolta.

Chutney säilyy jääkaapissa suljettuna kauan, luulisin että monta kuukautta, kunhan se purkitetaan huolellisesti riittävän kuumassa vesessä pestyihin purkkeihin. Säilyvyyden takaamiseksi ripautin seokseen keittämisen jälkeen 1/4-osa teelusikallisen Atamonia.

Ohje

500 g raparperia

2-4 sipulia

2-3 rkl makeaa chilikastiketta

1-2 rkl tuoretta, raastettua inkivääriä

3 dl hillosokeria

2 dl fariinisokeria

ripaus suolaa

1 dl valkoviinietikkaa

 

1. Leikkaa raparperi pieniksi paloiksi ja silppua sipuli. Mittaa kaikki ainekset kattilaan ja kuumenna. 2. Keitä miedolla lämmöllä kunnes raparperi on pehmennyt soseeksi, noin 15 minuuttia.

3. Kuori mahdollinen vaahto pinnalta ja lisää halutessasi ripaus säilöntäainetta. Tätä ei tarvita, jos chutney syödään seuraavien viikkojen kuluessa. Purkita puhtaisiin purkkeihin ja sulje kannet huolella. Jäähtymisen jälkeen säilytä jääkaapissa.

 

Chutney sopii hyvin esim. grillatun lihan kanssa kesällä!

 

 

 

 

 

Helppo ja muhkea omenapiirakka pellille

Olin luvannut tehdä taloyhtiön kevättalkoisiin omenapiirakan ja etsin netistä ohjetta, jossa piirakka tehtäisiin pellille. Silloin sitä saa ison määrän kerralla ja palat on helppo leikata tarjolle. Löysin mielestäni hyvän reseptin blogista nimeltä Liian hyvää ja piirakasta tulikin kyllä maukas ja muhkea. Lisäksi se oli helppo ja nopea tehdä.

Ohjeesta tulee yksi pellillinen.

4 kananmunaa
2½ dl sokeria + 0,5 dl päälle
2 dl kermaa
2 dl maitoa
200g sulatettua voita tai margariinia
7 dl vehnäjauhoja
4-5 tlk leivinjauhetta
n. 4 isoa omenaa
kanelia
(sitruunamehua)
(tomusokeria)

1. Sulata margariini ja laita jäähtymään. Voit vaihtoehtoisesti käyttää pullorasvaa.
2. Vatkaa kananmunat ja 2,5 dl sokeria kuohkeaksi vaahdoksi sähkövatkaimella (vatkaa ainakin n. 5 min).
3. Lisää kananmunaseokseen kerma, maito ja jäähtynyt rasva. Sekoita.
4. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään ja lisää ne sitten kerralla taikinakulhoon. Sekoita hetken aikaa vatkaimen pienimmällä teholla, mutta vain sen verran että ainekset ovat menneet sekaisin.
5. Kuori ja viipaloi omenat. Omenaviipaleiden päälle kannattaa laittaa pari tippaa sitruunamehua estämään tummumista, mikäli ne joutuvat yhtään seisomaan.
6. Kaada taikina leivinpaperin päälle pellille ja levitä tasaisesti. Asettele omenaviipaleet riveissä taikinan päälle. Ripottele pinnalle kanelia ja sokeria.
7. Paista piirakkaa 200 asteessa uunin keskitasolla n. 25-30 min. Kokeile tarpeen tullen upottaa hammastikku piirakan paksuimpaan kohtaan. Jossei taikina tartu siihen, piirakka on valmis.

Koristele jäähtynyt piirakka halutessasi tomusokerilla. Leikkaa paloiksi ja tarjoile esim. vaniljakastikkeen kanssa!

4 isoa kananmunaa (huoneenlämpöisiä)

3,5-4 dl hienoa sokeria (laitoin 3,5 dl)

2 dl kermaa

2 dl maitoa

200 g sulatettua voita tai margariinia, tai 2 dl pullorasvaa esim. Flora Kulta voinmakuinen pullorasva (itse tein tuolla pullorasvalla, kun voi oli loppu)

7 dl vehnäjauhoja

4-5 tl leivinjauhetta (laitoin 4 reilua tl)

- See more at: http://liianhyvaa.blogspot.fi/2014/09/muhkea-omenapiirakka.html#sthash.Li9mi7qy.dpuf

4 isoa kananmunaa (huoneenlämpöisiä)

3,5-4 dl hienoa sokeria (laitoin 3,5 dl)

2 dl kermaa

2 dl maitoa

200 g sulatettua voita tai margariinia, tai 2 dl pullorasvaa esim. Flora Kulta voinmakuinen pullorasva (itse tein tuolla pullorasvalla, kun voi oli loppu)

7 dl vehnäjauhoja

4-5 tl leivinjauhetta (laitoin 4 reilua tl)

- See more at: http://liianhyvaa.blogspot.fi/2014/09/muhkea-omenapiirakka.html#sthash.Li9mi7qy.dpuf

4 isoa kananmunaa (huoneenlämpöisiä)

3,5-4 dl hienoa sokeria (laitoin 3,5 dl)

2 dl kermaa

2 dl maitoa

200 g sulatettua voita tai margariinia, tai 2 dl pullorasvaa esim. Flora Kulta voinmakuinen pullorasva (itse tein tuolla pullorasvalla, kun voi oli loppu)

7 dl vehnäjauhoja

4-5 tl leivinjauhetta (laitoin 4 reilua tl)

- See more at: http://liianhyvaa.blogspot.fi/2014/09/muhkea-omenapiirakka.html#sthash.Li9mi7qy.dpuf

Nutellatähdet

Vietimme töissä viime maanantaina tyhy-iltapäivää ja yhtenä vaihtoehtona oli ruoanlaitto tai leipominen. Minä käytin tilaisuuden heti hyväkseni ja kokeilin Facebookissa ollutta hauskan näköistä ohjetta, jossa tehdään kauniita tähtiä hauskasti kieputtelemalla ja vain kahdesta aineksesta, voitaikinasta ja Nutellasta. Kysessä on siis melkoinen "kalori bombasi", kuten turkinkielisessä ohjeessa luki, mutta kerrankos sitä! Kerrankin oli valmiiksi liuta syöjiä paikalla, joten kaikki kieputtelemani viisi tähteä katosivat vikkelästi sokerihimoisiin suihin! ;)

Näissä tähdissä ei juuri ole leipomista, mutta se kieputtelu näytti niin hauskalta että oli pakko kokeilla. Ohjeet ovat videolla, jonka näet täältä, mikäli sinulla on Facebook-tili. Valitettavasti videon kopioiminen tähän ei onnistunut. Kirjalliset ohjeet näkyvät kaikille täällä, englanninkieliset ohjeet tulevat turkinkielisten ohjeiden jälkeen.

Tähdet olivat helppoja tehdä, kunhan toimii tarkasti kuten videolla näkyy. Mitä ohuempia voitaikinalevyistä saa, sen parempi. Kiitos kollegalle kuvaamisesta!

Aloitetaan kuvasarja valmiista tähdestä, koska se näyttää paljon paremmalle kuin valmistusprosessi...

Kauli mahdollisimman ohuita levyjä.

Reilusti Nutellaa!

Nutellakerroksia tulee yhteensä kolme, eli taikinalevyjä neljä päällekkäin.

Lasi keskelle ja kiekko terävällä veitsellä neljään osaan.

Sitten jokainen neljäsosa neljään osaan.

Ja eikun kieputtamaan! Käännä kaksi osaa kerrallaan kaksi kertaa ulkokautta ympäri.

Muotoile sen jälkeen jokaisesta kahden kiekuran päädystä napakka kolmio täden sakaraksi.

Voitele kananmunalla ja paista 200 asteessa kunnes pintakin on saanut väriä, n. 15-20 min.

Tadaa!

Pääsiäissuklaakurssilla

 Tämä blogi on viettänyt hiljaiseloa useamman kuukauden. Innostus leivontaan ei suinkaan ole laantunut, mutta alkuvuosi on ollut melko kiireistä aikaa, eikä sopivia leivontatilaisuuksiakaan ole kovin montaa ollut. On ollut kuitenkin mielenkiintoista lueskella erilaisia leivontalehtiä ja kerätä uusia ideoita. Pääsiäispöytään tein tänä vuonna annoksen meheviä suklaakeksejä, ne ovat kyllä niin herkullisia, varsinkin kun jäävät keskeltä hieman raaoiksi.

Mutta nyt itse asiaan: Vuoden 2014 loppupuolella kollegani vinkkasi minulle Flavour Studion suklaakurssista ja luettuani kurssikuvauksen päätin ilmottautua samantien. Hinta ei ollut halpa, mutta kurssia piti suklaa-alan todellinen asiantuntija (Jarmo Laitinen, yksi konditoria Gagun perustajista),  ja se houkutteli. Kyseessä oli siis yhden illan pääsiäissuklaakurssi, joka pidettiin Flavour Studion tiloissa Kalasatamassa. Kurssin pituus oli 3 tuntia ja ohjelma piti sisällään erilaisten pääsiäisaiheisten konvehtien valmistamista, sekä yleistietoutta suklaan käsittelystä. Kurssin vetäjä antoi luvan ottaa kuvia ja jakaa reseptejä.

Ensin harjoittelimme suklaan temperointia. Aikataulusyistä osa suklaista oli sopivassa lämpötilassa jo valmiiksi. Opin paljon uutta, mm. sen miksi temperointi on aiemmin tuntunut niin vaikealta. Pääsyy siihen lienee ollut se että olen käyttänyt tavallisia suklaita, joista useimmat sisältävät myös kasvirasvaa. Sillon temperointi ei onnistu. Kurssilla käytimme Valrhonan suklaata, mikä on ihan parasta, mutta melkoisen tyyristä, noin 25€ kilolta. Halvemmallakin onnistuu, mutta suklaa ei saa siis sisältää kasvirasvaa ja siinä olevan maidon tulisi olla maitojauhetta. Opin myös, että temperoitaessa koko suklaamäärä sulatetaan ensin ensimmäiseen lämpötilaan, ja sitten siitä erotetaan noin 80% omaan astiaansa. Tämän jälkeen lämpötilaa lasketaan sekoittelemalla suklaata kulhossa reunoja pitkin, kunnes toisen vaiheen lämpötila on saavutettu. Sitten aiemmin pois otettu 20% lisätään taas sekaan, jolloin lämpötilan pitäisi nousta kolmanteen lukemaan. Kuulemma asteen tarkkuus riittää. ;) Niille jotka pitävät temperointia turhana hifistelynä, sanottakoon, että sillä on kyllä iso merkitys sekä suklaan ulkonäköön (varsinkin seuraavina päivinä) ja säilyvyyteen. Temperoitu suklaakonvehti säilyy kauniina viileässä huoneenlämmössä noin 6 viikkoa.

Teimme kurssilla ryhmissä kaksia erilaisia konvehteja, sekä lisäksi isot täytesuklaamunat jokaiselle. Isossa suklaamunassa on sisällä hasselpähkinägiuandajatäytettä. Suoraan sanoen en muista, mitä tuo giuandaja oikein oli, vaikka opettaja kyllä sen selitti (enkä löytänyt googlestakaan!). Jotakin suklaan tapaista se joka tapauksessa oli, ja maistui aivan wienernougatilta. Toisissa konvehdeissa (pienet munat) on täytteenä appelsiiniganache ja toisissa (ankat) minttutäyte.

Kurssilla saadut ohjeet suklaan temperoinnista

 

 Täytteiden ohjeet

Paukkukarkki on niitä muruja, jotka rätisevät suussa. Sopivat yllättävän hyvin suklaamunan täytteeseen, mutta itse ehkä jättäisin kuitenkin pois. Eclat d'Or on kreppimurua, eli siis ranskalaisia crepejä murustettuna. En tiedä saako tuotetta tavallinen harrastelija mistään käsiinsä, mutta minusta sen voi hyvin korvata joillakin vastaavilla keksimuruilla tms., tai jättää kokonaan pois.

Inverttisokeri on sokerikuorrutteen näköistä massaa, jota on myöskin vaikea löytää mistään tavallisesta kaupasta. Sen voi korvata hunjalla, jossei haittaa, että hunajan makua tulee täytteeseen.
 

Konvehtien valmistusta

Appelsiiniganachen valmistus menossa.

Pääsiäismunien "keltuaiset" valmiina muotissa.

Muotti täytetään temperoidulla suklaalla...

...jonka jälkeen suklaa kaadetaan takaisin kulhoon, koska tarkoitus on saada konvehteihin vain ohut kuori.

Tyhjennyksen jälkeen muotin pinta siistitään ylimenneestä suklaasta raapalla, ja muotti jätetään telineen päälle ylösalaisin valumaan, jotta konvehdin kuorista saadaan tosiaankin ohuita.

Kun kuoret ovat jähmettyneet (mielellään seuraavana päivänä vasta) konvehdit täytetään ja sitten muottia paukutetaan voimakkaasti pöytää vasten muutamia kertoja, jotta ilmakuplat saadaan täytteestä pois. Sen jälkeen täytteen annetaan jähmettyä muutamia tunteja ainakin.

Kun täyte on jähmettynyt sellaiseksi, ettei se enää tartu sormeen koskettaessa, muotin päälle valetaan konvehtien pohja, joka taas sitten tasoitetaan terävällä raapalla siistiksi.

Nämä ankat saavat kohta vielä toisen pohjakerroksen.

Temperoitu suklaa kiiltää ja säilyy yhtä kauniina huoneenlämmössä jopa 6 viikkoa.

Noin vuorokauden kuluttua suklaat voi irrottaa muoteista, tai ne tipahtelevat sieltä melkein itsestään.

Munien puolikkaat yhdistetään sulalla suklaalla.

Muutamia kuoria jäi täyttämättä ja sain tehdä niistä yllätysmunan, jonka sisään laitoin suklaa-ankan. Näiden puolikkaiden yhdistäminen vasta olikin temppu! Liedellä lämmitettiin hetki tyhjää kattilaa, ja sen jälkeen toista puolikasta liikuteltiin hetki kattilan kuuman ulkopohjan päällä, niin että sen reunat hieman sulivat. Ja sitten yllätys sisään ja kiireesti puolikkaat yhteen!

Ankkojen puolikkaat liitettiin myös yhteen.

Lopuksi isot munat kullattiin elintarvikekullalla.

Kotiinviemiset pääsiäiseksi. :)

Kuten yllä näkyy, kolmessa tunnissa ehdittiin tehdä paljon, ja kurssi oli antoisa. Ei muuta kuin uusia suklaakokeiluja kohti, uusin tiedoin!

JA HIP HEI, BLOGISSA ON MENNYT 20 000 KÄYNNIN RAJA RIKKI!