Alkukesän lauantaina päätin tehdä espanjalaista Natillas-vanukasta ainespussista, jonka olin aikoinaan sieltä ostanut. Pari vuotta sitten nimittäin söin Espanjassa taivaallista vaniljavanukasta. Olen ymmärtänyt, että se on melko tavallinen jälkiruoka espanjalaiskodeissa.
Parasta Natillas on tietysti alusta asti itse tehtynä. Valmiiseen jauheeseen lisätään vain maito. Seosta ei edes keitetä, vaan ainoastaan vatkataan sähkövatkaimella pari minuuttia ja laitetaan sitten jääkaappiin vähän hyytymään. Päätin tehdä annoksesta aivan oman kesäisen versioni ja sekoitin vanukkaan joukkoon tuoreita mansikoita, marenkia ja keksinmuruja. Lopputulos oli ihan hyvä, mutta ehkä pelkät mansikat olisivat riittäneet lisukkeeksi, nyt maku oli hieman sekava. Vanukas oli sellaisenaankin ihan hyvää, mutta ei kyllä lähelläkään sitä taivaallista herkkua jota matkalla söin. Se ei taatusti ollutkaan mitään pussitavaraa. Pussivanukas vaatii mielestäni jotain tuunaamista. Ehkä ensi kerralla kokeilen tehdä vanukkaan itse alusta loppuun. Pusseja on vielä pari jäljellä, kyllä niille varmasti käyttöä löytyy. Natillas sopisi varmasti tosi hyvin esim. kääretortun täytteeksi marjojen ohella.
Iloista kesän alkua!
