Tortilla de patatas

Rakastan tapaksia. Niitä on niin paljon erilaisia, että mahdollisuudet ovat rajattomat. Ja kun tekee tapaksia, saa samalla kertaa syödä monia lempiherkkuja.  Kutsun siis tapaksiksi kaiken maalaisia pikkuannoksia. Tässä kuva lauantain herkkupöydästä:



Kuvassa tomaatti/mozzarella/basilika-tikkuja (miten tuollainen kirjoitetaan??), serranokinkkua hunajameloniin käärittynä, lohitäytteisiä rieskarullia, lohi- ja kinkkutäytteisiä bageleita, tortilla de patatas, artisokan sydämiä ja salaatti. Tortilla de patatas, eli espanjalainen perunamunakas, on yksi suosikeistani.

Tortilla de patatas (kaikki määrät ovat summittaisia, tarvitsemasi määrä riippuu mm. pannun ja perunoiden koosta)

4 perunaa

1-2 sipulia

4 kananmunaa

suolaa ja pippuria

Pilko sipulit ja paista pannulla. Käytä keskikokoista pannua, jos et tee hirveän isoa munakasta. Kuutioi perunat ja lisää paistettujen sipuleiden joukkoon. Paista vielä hetki. Riko kananmunat kulhoon ja vatkaa kevyesti rakenne rikki. Lisää pari ruokalusikallista vettä ja mausta suolalla sekä pippurilla. Kaada kananmunat pannulle sipulien ja perunoiden päälle tasaisesti. Anna paistua keskilämmöllä, niin että pinta alkaa hiljalleen hyytyä mutta pohja ei pala. Kun pinta on hyytynyt, tai ainakin melkein, laita pannun päälle lautanen. Kippaa pannu ylösalaisin, niin että munakas putoaa lautaselle. Siirrä munakas lautaselta vielä toisin päin pannulle ja paista hetki toista puolta. Kun munakas on valmis, se on helppo hivuttaa pannulta lautaselle (kannattaa siis tarjoilla niin että ensin paistettu puoli on ylöspäin, se on paljon kauniimpi). Tortillan voi tarjoilla joko kylmänä tai lämpimänä. Espanjassa tortillasta leikataan yleensä pieniä paloja tai viipaleita.



Crema Catalanasta tuli taas hyvää, vaikka onnistuinkin aika lahjakkaasti polttamaan sen pohjaan... Onneksi palaneen käry ei juurikaan levinnyt itse seokseen. Tällä kertaa en sulattanut sokeria annoksen päälle ( vaikka minulla se härveli onkin), sillä se ei sitä ollenkaan välttämättä kaipaa.

Lahjamuffinssit

Sain viime sunnuntaina ensimmäisen synttärilahjani hieman etuajassa. Kummityttöni 8 v. oli tehnyt minulle ihania suklaakuorrutteisia herkkumuffinsseja. Hän on nyt kovin innostunut leipomisesta ja kokeillut jo montaa reseptiä joulupukilta saamastaan leivontakirjasta. Hän on konvehteja tehdessämme suorastaan imenyt itseensä keittiöterminologiaa. Aika harva 8-vuotias varmaankaan osaa sujuvasti keskustella suklaan temperoinnista, marmoroinnista ja palettiveitsistä! Muffinssien mukana tuli vielä suklaakirja, joka pursusi uusia ihania reseptejä.









Viikonloppuna valmistan jälleen Crema Catalanaa. Teen sen ihan Espanjasta ostamastani pulverista, josta tulee kyllä tosi hyvää. Crema Catalana on yksi lempijälkkäreistäni. Kataloniassa asuva ystäväni pitää huolen, ettei pulverivarastoni koskaan hupene. Yhtenä vuonna sain häneltä aivan hulvattoman joululahjan. Crema Catalanan pinnalle kuuluisi nimittäin ripotella hieman sokeria ja karamelisoida sitä vähän uunissa. Olin valitellut ystävälleni, etten koskaan onnistu siinä, koko annos lämpeni liikaa aina kun yritin. Crema Catalana kun on ehdottomasti parhaimmillaan kylmänä. No, sitten tuli joulu ja postiin saapui paketti. Avattuani paketin sieltä löytyi tällainen härveli:



 Pyörittelin härveliä käsissäni ihmetellen ja sitten aloin lukea mukana tullutta kirjettä. Kyseessä on Crema Catalanan karamelisointikone! Häkkyrä kuumenee aivan hehkuvaksi ja kun sitä pitää annoksen päällä, sokeri sulaa, mutta muu osa jää kylmäksi. Crema Catalanassa ei nimittäin ole tarkoitustaan saada sellaista rapeaa pintaa kuin Creme Bruleessa. Tämä härveli on kyllä ollut yksi erikoisimmista ja hauskimmista joululahjoistani koskaan!