Kakkukurssin antia

Ensimmäinen kakkukurssi on nyt käyty! Tai noh, pikemminkin kyseessä oli vajaa 90 min pikaperehdytys eri välineisiin ja koristelutapoihin (Confetin kurssi "Kakkuilun perusteet"). Kurssilla ei siis varsinaisesti tehty mitään, vaan käytiin läpi erilaiset koristelumassat ja niiden käyttö kakuissa (marsipaani, sokerimassa ja vaahtokarkkimassa), puhuttiin vähän eri tuotteista ja kokeiltiin koristeiden tekoa. Minua hiukan huvitti opettajan rinnassa ollut kultainen merkki, jossa luki "Wilton Certified Instructor". Leipominen on vakavaa puuhaa! 

Kurssilla oli vain 8 osallistujaa, eikä pöydän ääreen juuri enempää olisi mahtunutkaan. Kurssin parasta antia oli ehkä se, että tutustuin lähemmin vaahtokarkkimassaan. Sitä voi värjätä mm. pastaväreillä (joka on sellaista värimönjää, ei kuivaa mutta ei nestemäistäkään) ja se toimii huomattavasti marsipaania tai sokerimassaa paremmin esim. erilaisissa koristelumuoteissa. Ostinkin sitä kurssilta mukaan, saa nähdä mitä siitä sitten syntyy. Vaahtokarkkimassaa voi myös kaulita kakun päälle sokerimassan tavoin. Oli lisäksi hauska oppia, miten eri massojen päälle voi pastavärejä (ja valkoista "sekoitusainetta) käyttäen maalata siveltimellä mitä vaan. Tässä kurssilla tekemäni pikakokeilu ja koristeet:





Ylläolevassa kuvassa kuviot on tehty vaahtokarkkimassan päälle pastavärillä.

Koristeita tehtiin sekä silikonimuoteilla (joihin massa painellaan), että painomuoteilla (jotka taas muistuttavat etäisesti piparimuotteja).





Itse pidin erityisesti ruusumuotista:



Kurssin jälkeen oli aikaa tehdä ostoksia Confetin myymälässä. Tuotteita on niin mielettömästi, että niihin saisi menemään omaisuuden. Ne kun eivät myöskään ole mitään kovin halpoja. Tällä kertaa hillitsin itseni aika hyvin, mutta tein kuitenkin yhden mielestäni hyödyllisen hankinnan. Opettaja esitteli kakkuvuokaa, josta hän ei kuulemma mistään hinnasta enää luopuisi. Kyseessä on säädettävä kakkureunus, jolla voi tehdä kaikki ja kaiken kokoiset kakut. Pohjaa ei tarvita, kun rengas laitetaan pellille leivinpaperin päälle ja taikina kaadetaan siihen. Ei kuulemma valu alakautta ulos, kun kakku laitetaan heti uuniin. Kakkurengas on pienimillään 18 cm (halkaisija) ja suurimmillaan 30 cm.





 Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen että olin kurssilla, vaikka se olikin pelkkä pintaraapaisu. Sain kuitenkin varmuutta perusasioihin ja vastauksen moneen kysymykseen. Ja onpahan nyt taas ideoita mitä kesällä toteutella.

Superhelppo marjapiirakka

Tein äitienpäivänä marjapiirakan tutulla reseptillä. Äitini poimi reseptin aikoinaan jostakin lehdestä, jossa se oli nimellä Nellin piirakka, ja liimasi sen keittokirjaansa. Resepti on niin hyvä ja kätevä, että päätin laittaa sen nyt tähän itselleni talteen, ja samalla muillekin. Tämä on siis SUPERHELPPO piirakka, joka ei voi epäonnistua. Sen tekee 10 minuutissa ja lopputulos on aina hyvä.

2 kananmunaa

2 dl sokeria

1,5 tl vaniljasokeria

3,5 dl jauhoja

1,5 tl leivinjauhetta

1,5 dl maitoa

150g margariinia

marjoja

1. Sekoita kananmunat ja sokerit kulhossa, ei tarvitse vatkata koneella.

2. Lisää jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe.

2. Lisää joukkoon maito ja sulatettu margariini.

Kaada taikina joko voideltuun tai leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. Lisää marjat päälle ja paista 200 asteessa n. 30 min.

Olen huomannut, että on hyvä jos marjat ovat melko sulaneita, jolloin niiden mehu mehevöittää piirakkaa entisestään. Tietenkin kaikista ihanimpia ovat tuoreet marjat, mutta niitäkin kannattaa vähän murskata ensin. Itse käytin tällä kertaa mustikoita ja mansikoita, mutta tähän voi käyttää oikeastaan mitä marjoja vaan. Pohja sopii myös esim. omena- tai raparperipiirakkaan. Tykkään tästä ohjeesta myös siksi, että se sitä voi halutessaan helposti keventää, ilman että maku kärsii. Jos haluaa tehdä esim. kevyemmän "arkipiirakan", voi sokeria laittaa vain 1,5 dl, margariinia 100g ja vaihtaa puolet vehnäjauhoista täysjyväksi. Todella hyvää niinkin, testattu on!

Tämän päivän piirakan ulkonäkö ei ollut paras mahdollinen, mustikan lientä oli ehkä hieman liikaa (+ yleensä koristelen tomusokerilla, mutta se oli nyt päässyt loppumaan). Ja tietenkin on kauniimpaa, jos vuoan voitelee eikä käytä leivinpaperia. Mutta maku yhtä hyvä kuin ennenkin!





(Huom. Princess-lautasliina, joita ostin Williamin ja Katen häiden kunniaksi  )