Rypytöntä kakkua opettelemassa

Lauantaina 16.8.2014 osallistuin Confetin järjestämälle kakunkuorrutuskurssille. Olen pitkään halunnut oppia, muten kuorruttaa kakku sokerimassalla tai esim. marsipaanilla, ilman että alareunaan jäisi niitä ryppyjä. Massalla kuorruttaminen olikin kurssin pääasia, ja sitä harjoiteltiin useampaan otteeseen styroksisen harjoituskakkupohjan kanssa. Tärkein valttikortti kakkua kuorruttaessa, niin kuin monessa muussakin, on tietysti kokemus ja sen mukanaan tuoma taito, mutta kyllä kurssilta tarttui myös mukaan muutama hyödyllinen vinkki. Rohkenen väittää, että seuraava kuorrutekakkuni on ainakin aavustuksen edellisiä rypyttömämpi. ;)

Ensin kurssilla kokeiltiin massan marmorointia vaivaamalla kahta eriväristä sokerimassaa sekaisin. Jos haluaa kauniin, selvästi marmoroituneen pinnan, kannattaa tehdä massoista pötkö, kiertää sitä eri suuntiin, ja painaa sitten taas yhdeksi möykyksi. Eli vaivata massaa sillä tavalla. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana, ettei vaivaa liikaa, koska silloin marmorikuvio katoaa.

Marmoroitu sokerimassapallo

Taikina kannattaa kaulita muovisen tai esim. silikonisen alustan päällä ja käyttää muovikaulinta. Puiseen kaulimeen taikina tarttuu paljon helpommin kiinni. Ostin kurssilta kuorrutteita varten muovikaulimen. Oli myös hyödyllinen vinkki, että tomusokeria kannattaa käyttää kaulitessa mahdollisimman vähän, sillä se kuivattaa sokerimassaa ja saan sen halkeilemaan helpommin. Lisäksi on hyvä tietää, että tomusokeria laitetaan vain massan alle, sitä ei siis käännellä ylösalaisin kaulitessa, vaan sama puoli pidetään koko ajan ylöspäin. Näin saadaan kakun pinnasta kaunis ja tomusokeriton, sitä kun on vaikea saada millään sudillakaan kakun päältä kokonaan pois. Toki tomusokeria pitää käyttää massan alla kaulintavaiheessa sen verran, että massa ei tartu pöytään. Jos näin käy, ei auta kuin aloittaa kauliminen alusta.

Koska kurssilla taikinaa kaulittiin ja kaulittiin, marmorikuvio ehti siitä jo melko lailla kadota.

Kurssilla opetettiin myös, miten massa nostetaan alustalta käsien päälle siirtoa varten. Siihenkin on oma tekniikkansa, jonka avulla minimoidaan kuorrutteeseen tulevat sormien painaumat ym. Tekniikkaa on vähän vaikea selittää, mutta yritän. Eli toinen käsi laitetaan kämmen avoinna ylöspäin kaulitun massan jompaan kumpaan reunaan. Ei siis tartuta kuorrutteeseen, vaan laitetaan käsi vain massan yläpuolelle. Sitten toisellä kädellä "heilautetaan" toisesta sivusta puolet kuorrutteesta odottavan käden päälle. Sitten sillä odottaneella kädellä heilautetaan massa takaisin "paikoilleen", paitsi että tässä vaiheessa se otetaan vastaan toisen käden kämmenellä, joka tällä heittosysteemillä saadaan jo niin hyvin kuorrutteen alle, että sitä on helppo nostaa siten että toinenkin käsi pääsee hyvin alle. Helpommin tehty kuin selitetty! Kämmenet kannattaa pitää ihan auki, etteivät sormenpäät aiheuta painaumia.

Kuorrute siirretään siten että kakku jää keskelle ja pintaa tasoitellaan vähän päältä. Nyt sitten alkaa se haastava vaihe, josta en valitettavasti saanut otettua kuvaa. Eli, kun kuorrute on kakun päällä, massaa silotellaan yksi pieni osa kerrallaan. Ota kuorrutteen reunoista kiinni (siis pieneltä alueelta), älä vedä mutta levitä niitä hieman eri suuntiin. Samalla tasoita sormella kuorrutetta keskeltä. Tee ensin vain muutama sentti yläreunasta ja siirry oikealle tai vasemmalle eteenpäin. Kun olet käynyt yhden kerran koko kakun läpi, tee uusi kierros, ja etene samalla tekniikalla seuraavat pari sentti alaspäin. Levitä massaa eri suuntiin ja tasoita. Jos vedät, kuorrute todennäköisesti repeää, joten ole varovainen. Tällä tyylillä koko kakku käsitellään alas asti, todennäköisesti käyt kakun ympärykseltään läpi ainakin kolme kertaa.

Leikkaa ylimääräinen kuorrute veitsellä pois, mutta jätä reunaan muutama milli "tyhjää". Työnnä nämä pienet reunat esim. veitsellä kakun alle, jolloin alareunastakin saadaan siisti. Jos reunasta tulee kaikesta huolimatta repaleinen, siihen voi pursottaa esim. ruusukkeita kermasta tai tehdä nyörin tai nauhan sokerimassasta. Alla yksi pieni kokeilu kurssilta.

Harjoitus tekee tässäkin mestarin, mutta kyllä hyvillä vinkeillä välttyy monelta kommellukselta!